19.3.17

Jumalanpilkka EI ole uhriton rikos

Palaan jälleen aiheeseen josta olen kirjoitellut useamman kerran.

Usein ateistien suusta saa kuulla, että jumalanpilkka on uhriton rikos. Tällä tarkoitetaan sitä, että lakipykäliin kirjattu jumalanpilkka ei saa edellyttämäänsä rikoksen kohdetta. Kinastelussa voidaan päästä lopulta siihen, että jumalanpilkka loukkaa jonkun uskovaisen uskonnollisia tunteita. Mikä voikin pitää paikkaansa. Olkoon jokaisella ihmisella täysi oikeus loukkaantua niin paljon kuin he haluavat loukkaantua siitä, että jotain jumalhahmoa tai uskomusta kritisoidaan tai solvataan. Itse ainakin nautin suunnattomasti jumalanpilkasta. Olkoon se jumalattoman katsomuksen kehumisen muodossa tai jollekin taikauskolle nauramista tai pyhiksi hahmoiksi nimettyjen vuosisatoja sitten kuolleiden ihmisten hygienian pilkaaminen.

Jumalanpilkalla on kuitenkin aivan liian usein oikeita uhreja. Oikeita ihmisiä jotka kohtaavat fyysistä väkivaltaa, uhkailuja ja kuoleman. Nimittäin jumalanpilkkaajat. Uutiset tästä ilmiöstä kasaantuvat vuosittain jopa tällä vuosituhannella. Tällaisia uhreja löytyy yllätyksettömästi niistä valtioista, joissa on jumalanpilkkalait. Eivätkä uhrit ole välttämättä ateisteja, vaan kilpailevien uskontojen edustajia.

Pakistan on hyvä huono esimerkki siitä miten pieleen jumalanpilkkalait voivat mennä. Aikaisemmin tuli jo selväksi, että jumalanpilkkalain kritisoiminen on kiellettyä. Tuomiot ovat olleet luokkaa henki pois. Pakistan menee vielä pidemmälle tänä vuonna. Sosiaalisessa mediassa tapahtuva jumalanpilkaksi tulkittu puhe ja kirjoittelu tullaan jäljittämään jopa Pakistanin ulkopuolelta. Pakistanin kansalaiset eivät siis olisi turvassa kirjoitellessaan internettiin muissa maissa. Muutama uskonnottomuutta kehuva ja uskontoja kritisoiva bloggari onkin karannut Pakistanista pois. Facebookilta ja Twitteriltä on virallisesti pyydetty apua tuollaisten jumalanpilkkaajien tunnistamisessa. Se miten nämä firmat reagoivat pyyntöihin on vielä epäselvää.

Intiassa toistuu myös murhenäytelmä, jossa nettikirjoitteli jäljitetään ja tapahtuu murha. Kuten tässä kuussa kävi ateisti H. Farookille. Kirjoittelu koettiin hengen viemisen arvoiseksi toiminnaksi.

Kävipä jopa niin oudosti, että BBC Asian Network vaivautui kysymään mikä olisi oikea rangaistus jumalanpilkasta. Heti satojen huomautusten jälkeen BBC Asian Network onneksi korjasi, että kysymys oli tarkoitettu Pakistanin asiayhteyteen. Eikä tietenkään jumalanpilkka ole rangaistava teko.

Ongelma onkin siinä miten ihmiset saavat ymmärtämään, etteivät jumalat tarvitse apua itsensä puolustamisessa. Jumalanpilkkalait julistavat kovaan ääneen jumalien heikkoutta. Moraalinen perseily näkyy myös naapuriin asti, kun huomaamme pilkan kohteen säilyvän töissä, hengissä ja harrastustena parissa, mutta pilkkaaja teloitetaan.

18.3.17

Kaunotar ja Homohirviö

Uusintaversio vanhasta tarinasta päätyi jälleen valkokankaalle. Tekijänä lapsiystävällisyydestään tuttu Disney. Pääosissa Emma Watson ja Dan Stevens. Tunteita, kohua ja huolta lasten aivomassoista pulpahti pintaan, kun ohjaajan haastattelussa mainittiin jotain uutta Disneyn maailmasta. Sivuhahmo LaFou kun on jollain tapaa ihastunut toiseen mieheen, eli pahiksena ja itseriittoisena tunnettuun Gastoniin. Tämä tieto herätti suurta paheksuntaa, sillä moni kuvitteli elokuvan sisältävän homosex propagandaa, joka olisi vahingollista lapsille. Jossain valtiossa vaadittiin elokuvan sensuroimista, mutta Disney piti pintansa. Venäjällä on toistaiseksi luvassa korotettu ikäraja, jotta liian nuoret eivät altistu elokuvan turmiolliselle sisällölle.

Luonnollisesti luonnottomuutta vastustettiin etukäteen joillain konservatiivisilla kristillisillä sivustoilla. Esim. vaikkapa kreationistien Answers in Genesis huomaa tarinan sisältävän hyviä kristillisiä käsityksiä parisuhteista, mutta mukana on myös synnin normalisointia. Suomessa Mitä Vittua!?-nettisivulla elokuvaa kuvaillaan termillä "Disneyn ensimmäinen LGBT-lastenelokuva". Netissä allekirjoitettiin vetoomuksia, joissa ilmoitettiin, ettei Disneylle enää löydy rahallista tukea.

Monet olivat kauheasti huolissaan maailman menosta. Mallina olkoon homodemoneita vastaan vuosikaudet taistelevan Gordon Klingenschmittin puheet.



Mikä sitten on tuo kamala kohtaus, jota ei saisi näyttää lapsille? Mikä sai aikuiset ihmiset vaahtoamaan suustaan ja näppäimistöistään?

Yhdessä kohtaa kesken laulua LaFou vihjaa olevansa ihastunut ja kaipaavan Gastonia. Loppupuolella on suuri tanssikohtaus juhlasalissa, jossa LaFou tanssii toisen miehen kanssa ja he katsovat toisiaan silmiin. And that's all folks. Ei paljasta pintaa tai eroottista kosketusta. Ei edes laulusanoituksessa kuvauksia kynttilän nuolemisesta.

Eli lopulta protestoijat ja boikotoijat vastustavat sitä, että lapset tietävät joidenkin voivan olevan ihastuneita samaan sukupuoleen. Eli he vastustavat todellisuutta. Joten paheksunta näyttää keskittyvän vain oikean maailman todellisuuden kieltämiseen fantasimaailmassa. Onko siitä sitten hyötyä lapsille, että teeskennellään homoseksuaalien olevan olemattomia. Tuskin niille alaikäisille, jotka jo kokevat kutkuttavia tunteita samaa sukupuolta kohtaan. Vaikka aikuiset kuinka haluaisivat, etteivät lapset saa sellaisia ajatuksia.

 Ihmiset ovat valmiita menemään todella pitkälle loukkaantumisissaan, tietämättä mistä oikein ovat loukkaantuneet. Pidetään se mielessä kun jokin asia tuntuu kutittavan negatiivisia ärsykkeitä päässäsi.

16.3.17

Hengen ja Tiedon Messut Tampereella

Hengen ja tiedon messut järjestetään Tampereella 25.-26.3.2017. Paikalla muiden joukossa on myös Skepsis ry:n pöytä. Paikalla skeptikkojen pöydän takana on myös minä itse kaikessa komeudessani. Viime kerrasta onkin päässyt vierähtämään pari vuotta. Messuilla pääsee haistelemaan uusia tuulia, ja melko usein vanhoja pölyjä, siitä missä huuhaan maailmassa mennään. Hyvällä tuurilla tarjolla olevasta kirjavalikoimasta löytyy jotain uutta ja innostavaa luettavaa.


Käy morjenstamassa jos satut maleksimaan lähistöllä tuona viikonloppuna.

10.3.17

Homeopatiasta dokumenttielokuva Just One Drop

Luulin että tänä vuonna voisin olla rauhassa homeopatian suhteen. Onhan kyseinen uskomushoito kokenut toistuvia PR-tappioita viime vuosina. Mutta näyttää siltä, että tänä vuonna joudun sijoittamaan kallisarvoista vapaa-aikaani (jota käytän parhaillaan The Beast Arises -kirjasarjan lukemiseen) jälleen kerran homeopaattien tuotosten käsittelyyn.

Just One Drop elokuvan traileri julkaistiin vuonna 2015. Se on tullut vastaan netissä satunnaisesti aikasiemminkin, kun tekijät hakivat joukkorahoitusta. Ensi-ilta on kuitenkin vasta tänä vuonna. Luvassa näyttäisi olevan altavastaajana taistelevan hoitomuodon asema, joka pidetään nuhteessa salaamalla kyseisen hoitomuodon toimivuus.




Elokuvan kotisivulla kerrotaan kupletin juoni. Se ei sisällä minulle mitään uutta, mutta toivottavasti saa tavallisen kansan ajattelemaan miksi homeopatia on jäänyt lääketieteen ulkopuolelle.

Just One Drop tells a no-holds-barred look at the most controversial form of medicine ever invented. Homeopathy treats the entire person, not just the disease. It’s a specific form of medicine that uses minute doses of a highly diluted substance that stimulates the body to cure itself. It is these tiny doses that causes the most controversy. Researchers believe there is a release of energy in water that becomes mysteriously dynamic. Others think it’s purely psychological or worse, a form of deception or quackery. Yet millions claim homeopathy cures even though there is not yet a satisfying scientific explanation. It remains a mystery.

Näkökulma on homeopatian kannalta positiivinen. Just One Dropin versiossa homeopatiaa toimii vaikka tiedeyhteisö ei tiedä miten se toimii.

Kotisivu kertaa homeopatian syntyhistorian. Aikakaudelleen ominaisena se oli suoneniskentää tai elohopeaa turvallisempi tapa yrittää hoitaa sairauksia. Veren virtaamiseen verrattuna homeopatia tuottikin parempia tuloksia, sillä potilas sai toipua ilman heikompaan kuntoon vievää verenhukkaa ja haavojen tulehduksia.

Mainitaampa jopa se kohta, jonka takia homeopatia on ristiriidassa kemian ja fysiikan kanssa.

Hahnemann then found that the more you dilute a remedy the more effective it becomes, often diluting to the point where there are no molecules of the original substance left.

Lopulta tuo on aivan yhdentekevää sen suhteen toimiiko homeopatia vai ei. Sillä suurin kompastuskivi homeopatian kohdalla on mielestäni se, että tutkimusten mukaan sen hoitoteho jää lumevaikutuksen tasolle.

Myös epäilijät pääsevät ääneen elokuvassa.

Debunkers are convinced that homeopathy is placebo, and patients are being conned. They also feel homeopathy is dangerous because it keeps people from getting “real” medicinal treatment. We follow all sides of this heated controversy which continues to this day.

Nämä kohdat kiinnostavat minua eniten. Minkälaista kritiikkiä homeopaatit uskaltavat päästää filmille asti? Nostetaanko tieteellisten tutkimusten tulokset esille vai keskitytäänkö käyttäjäkokemuksiin?

Esittelytekstin loppupuolella moderni lääketiede esitetään umpikujaan päätyneenä hoitona. Krooniset sairaudet lisääntyvät. Lääkkeet aiheuttavat enemmän harmia kuin hyötyjä. Ja kustannukset vain kasvavat. Näihin verrattuna homeopatia olisi halvempi ja turvallisempi hoitomuoto. Trailerissa vihjataan, että uskomushoidon integraatio osaksi sairaaloiden toimintaa olisi hyvä ratkaisu.

Ohjaaja Lauren Chiten ei ole homeopaattisten tuotteiden käyttäjä. Hän kuitenkin näkee homeopatian hoitomuotona, josta on vaiettu vuosisatojen ajan. Sitä on myös aikaisemmin esitelty vääristelevällä tavalla. Ei enää!

I really believe that homeopathy has been maligned and suppressed for 200 years. All I am trying to do with this film, Just One Drop, is give homeopathy a voice, a voice that continues to be misinterpreted and misrepresented.

Olen aika varma siitä, että tämä elokuva tuodaan jollakin tapaa myös kotimaisten homeopaattien esityksiin. Yritän päästä katselemaan Just One Dropin mahdollisimman pian. Edessä on hyvin luultavasti uudelleen aktivoituneiden homeopaattien nousu. Ennustan myös, että sanomalehtien mielipidepalstoille kirjoitetaan entistä enemmän homeopatian kehumista.