Manauksella on pitkä historia.
Periaatteeltaan sen on yksinkertainen. Ihmisen sisällä uskotaan
asuvan jonkinlainen ylimääräinen yliluonnollinen olento. Tuosta
olennosta päästään eroon tekemällä sen olo mahdollisimman
epämukavaksi. Eri uskonnoissa sovelletaan erilaisia keinoja.
Kristinuskon käyttämät keinot ovat vuosisatojen saatossa
kehittyneet lempeämpään suuntaan. Olosuhteiden kannalta parasta
olisi tehdä manaus jossain pyhän rakennuksen sisällä. Nykyään
karkoituksessa käytetään vettä, joka siunataan tietyillä
rituaaleilla. Karkoitusvälineenä on myös krusifiksi, jolla
osoitetaan riivatuksia uskoattua ihmistä. Sekä tietenkin
toistamalla perinteisiä rukouksia ja manauksia. Henkiolentoa
komennetaan poistumaan kehosta. Pienenä mausteena voidaan käyttää
mm. jouluruusun ja tuoksuruutan kukista valmistettuja yrttejä.
Niiden uskottiin olevan epämieluista haisteltavaa henkiolennon
sieraimissa. Toistoa käskyistä ja pyhän veden sirottelusta tehdään
niin kauan, kunnes toivottu lopputulos saavutetaan.
Yhdysvalloissa jaetulla Manaus ja
siihen liittyvät rukoukset opaskirjalla katolinen kirkko haluaa
päivittää manauksen suorittamista. Enää riivattu henkilö ei
joudu kuuntelemaan latinaksi puhuttuja karkoitusrukouksia.
Tällaiselle muutokselle löytyi useampi perustelu. Pappien
koulutuksessa ei enää käydä läpi latinan kielen opetusta
entisaikojen oppimäärillä. Piispoilla on ollut vaikeuksia löytää
tarpeeksi pappeja suorittamaan manauksia. Teoriassa kaikki katoliset
papit voisivat tehdä manauksen. Tarvittava tietotaito on kuitenkin
kiven alla. Vaikka katolinen kirkko järjestää manauskoulutusta
ympäri maailmaa.
Pätevät papit manauksen
suorittamiseen ovat olleet määrältään Yhdysvalloissa vielä
kymmenen vuotta sitten jossain viiden ja tusinan välissä. Tarkkaa
tietoa ei ollut katolisen kirkon kirjoissa. Mutta viimeisen kymmenen
vuoden aikana maassa on järjestetty aktiivisemmin koulutusta. Nyt
pätevät manaajat ovat määrältään jo yli 50 kappaleen
paikkeilla. Ja määrä on nousussa. Sillä pyritään katolisen
kirkon kanonisessa laissa mainitun kohdan täyttämiseen. Jokaisessa
hiippakunnassa pitäisi olla vähintään yksi pätevä manaaja. Se
on ollut selkeä puutos Yhdysvaltojen rajojen sisällä.
Löysäämällä kielimuuria saadaan
koulutettua nopeammin uusia manaajia. Siksi manauksen aikana saa
tarvittaessa nykyään käyttää myös englannin kielellä lausuttua
rukousta. Etu riivatun kannalta on siinä, että hän ymmärtää
mitä hänelle puhutaan. Se voi lisätä psykologista vaikutusta.
Latinaksi lausutut lorut eivät nimittäin ehkä tee niin suurta
vaikutusta. Riivauksesta kärsivä ihminen voi vain ihmetellä
puhetta, joka on hänen korviinsa kuin hepreaa.
Pätevä koulutus on varmasti tärkeää.
Sen avulla pappi tunnistaa milloin manaukselle on tarvetta. Taustalla
on useammin sairaus kuin langennut enkeli. Milloin kyseessä on joko
mielenterveyteen liittyvä sairaus. Tai mahdollisesti huumeiden
käytöstä johtuvat ongelmat. Hiippakunnissa pitäisi tietää
milloin apua hakeva seurakuntalainen lähetetään psykologin ja
milloin manaajan puheille.
Tarve pätevällä koulutuksella
varustetuille manaajille lisääntyy. Euroopassa tämä tarve on
nousussa Irlannissa. Siellä katolisen kirkon isä Pat Collins on
kertonut huolestuneensa riivaustapausten lisääntymisestä. TheIrish Catholic lehden tammikuun numerossa hän ilmoitti jopa
hämmästyneensä siitä, etteivät Irlannin piispat ole nimittäneet
enemmän pappeja taistelemaan kummituksia ja demoneita vastaan.
Collinsin mukaan tarve on lisääntynyt eksponentiaalisesti. Nykyinen
vaatimus yhdestä manauskoulutetusta papista jokaista hiippakuntaa
kohden ei enää riitä. Tutkimustietoa ei ole saatavilla siitä
kuinka paljon tällaiset yliluonnolliset tapahtumat ovat lisääntyneet
viime suosina.
Manauksen voimaan uskominen tuottaa
erittäin huonoja tuloksia, jos niitä sovelletaan ilman
minkäänlaista valvontaa. Esimerkki erittäin huonosti päättyneestä
tilanteesta tulee Oklahoma Citystä. Kaupungin vankilassa
työskentelevä sairaanhoitaja Linda Herlong Jackson ei tiennyt
manauksen rajoja. Hän syyllistyi tappoon, kun huumeiden
vieroitusoireista kärsivä naisvanki Amanda Freeman joutui vankilan
sairaalaan. Metamfetamiinin käytöstä tulleet terveyshaitat olivat
vakavia. Freeman olisi tarvinnut pikaista apua. Hoitaja ei
noudattanut ohjesääntöjä, vaan alkoi parantamaan Freemania
rukouksen voimalla. Tämä huipentui manaukseen, johon Jacksonilla ei
tiedettävästi edes ollut minkäänlaista koulutusta.
Poliisin haastattelussa Jackson väitti,
ettei yrittänyt suorittaa manausta. Hän kuitenkin väitti Freemanin
sisällä piilleen jonkinlaisia yliluonnollisia voimia. Freemanilla
oli halvauksen kaltaisia oireita sellissään ja
sairaalassa.Valitettavasti kaksi vankilan vartijaa olivat kuulleet
hoitajan huutaneen Freemanille ”karkoittavansa demonit”. Yksi
todistaja kertoi hoitajan pyytäneen lupaa suorittaa manaus.
Sheriffin toimiston työntekijä keskeytti manauksen kuultuaan mitä
sairaalan osastolla tapahtui. Freeman jäi vuorokaudeksi vaille
hoitoa. Hän kuoli seuraavana päivänä.
Toimittajille Jackson kertoi hoitajan
työn olevan yksi Jumalan palvelemisen muoto. Freeman ei kuollut
hoitajan vuoron aikana, joten ei häntä teknisesti pitäisi pitää
syyllisenä vangin kuolemaan, Jackson totesi. Asian käsittelyn
jälkeen Jackson sai kiellon työskennellä vankilassa. Tapahtunutta
ei voida kutsua luvattomaksi manaukseksi. Joten hoitovirhe
riittäköön. Osavaltion syyttäjä ei ole vielä päättänyt
syytetäänkö hoitajaa mistään.
Eksorkismin hienouksia sovelletaan myös
Suomessa. Psykologi-lehti (01/2017) kertoi näistä
tapauksista. Janne Oran kirjoittamassa Pahan pauloissa
artikkelissa käydään läpi kotimaista pirujen manaamista viime
vuosilta. Ammattitaidolle näyttäisi olevan tarvetta myös täällä
kaukaisessa pohjoisessa. Manausta on pyydetty mm. koviin
vatsakipuihin ja vakavaan masennukseen. Suomen Psykologiliitto on
selkeästi sillä kannalla, että riivauksien taustalla ovat
mielenterveyteen liittyvät ongelmat ja psykoottisten ihmisten
kertomukset. Henkistä väkivaltaa ja puoskarointia vastaan on
onneksi lainsäädäntöä. Ja puheita jopa näiden lakien
vahvistamisesta.
Julkaistu alunperin Skeptikko-lehdessä (1-2018).