7.8.10

Ateismin sietämätön keveys

Suomen teologisen instituutin dosentti Timo Eskola kirjoitti vastauksen viime vuosina esiin rynnineiden ateistikirjojen sanomalle. Ateismin sietämätön keveys käy sivistyneellä tavalla uusateistien kimppuun. Tiedän, että kirja on sivistyneesti kirjoitettu, sillä en oikein ymmärtänyt yli puoliakaan siitä. Aloitin lukemisen neljä kuukautta sitten. Ruoskin itseäni eteenpäin sivuilla. Mutta pääsin tasan 50 % kohdalle. Ahdistus johtui eniten siitä, että Eskola käy läpi uskontokritiikin ja ateismin historian. Huomasin kauhistuksekseni, etten koko elämäni uskonnottomana ihmisenä ole jaksanut välittää ateismin filosofisista hienouksista. Friedrich Nietzschen höpinät eivät ole kiinnostaneet. Tiedän kyllä tunnetuimman lainauksen; Jumala on kuollut, mutta sen enempää tekstit herrakansoista ja orjamoraaleista eivät kiinnitä huomiotani. Kun Eskola kritisoi vanhojen eurooppalaisten filosofien ajatuksia, niin joudun pakottamaan katseen tekstiin. En enää muista näitä asiota. Ainakaan tekstin lukeminen ei vaikuttanut uskonnottomuuteeni.

Eskolan versiossa ateismista otetaan esiin minulle melko outo versio. Hän laittaa ateistit skientismin nimeen vannoviksi ihmisiksi. Kaikki todellisuuden ongelmat ratkaistaan vain ja ainoastaan tieteen avulla.

"Ateistit, kuten Dawkins, toimivat yleensä toisin. Heidän retoriikkansa mukaan tiede ratkaisee kaikki ongelmat. Uskonnolle ei jää tilaa, koska sen edustajat eivät suostu keskustelemaan ja perustelemaan asioita pelkästään niillä ehdoilla, joita täydellisenä pidetty tiede tarjoaa."


s. 21.

Ateistit kritisoivat uskontoa kapean näkökulman läpi. Tiedonkäsityksessä ei oteta huomioon uskonnollisia perusteita, joten ateisti on turvassa.

"Ongelmaksi nousee vain se, että muu tiedeyhteisö ja etenkin filosofia ovat ajat sitten kasvaneet ulos Dawkinsin yhä toistelemista näkemyksistä."


Nykyinen ateismiliike perustuu vanhentuneeseen käsitykseen. Eskola kiteyttää monen sivun sanoman seuraavasti:

"Ateismi on joutunut tässä tilanteessa hankalaan välikäteen. Jos se haluaisi yhä vedota tieteisuskoon, se menettäisi keskusteluvalttinsa. Mutta jos se myöntää, että maailmankatsomus on riippuvainen empiirisen tieteen ylittävistä tekijöistä, se joutuisi antamaan ainakin osittain periksi kirkkojen edustamille maailmankuvallisille näkemyksille."


Tietenkin se on ongelma kaikille skientismin nimeen vannoville. En ole sellainen, joten jatkoin selaamista kummemmin murehtimatta. Tiede on toistaiseksi paras tapa saada tietoa siitä miten maailma toimii, mutta toisaalta ihmisten elämässä on monia alueita, joissa luonnontieteellä ei tee mitään. Tietenkään tieteellinen metodi ei ole täydellinen. Parantamisen varaa löytyy aina. Filosofiaa ja etiikkaa tarvitaan siinä missä tiedettäkin, kun pohditaan mikä olisi moraalisesti oikea tapa tehdä jotain. Tämän myöntäminen ei muuta kantaani siihen, että en usko jumaliin.

Erilaiset tavat käsitellä todellisuutta ovat kehittyneet vuosisadan aikana. Ateistit osaavat vain kritisoida uskontoja, mutta eivät rakenna mitään ajatusmaailmaa niiden tilalle. Ateisteilla ei ole omaa maailmankuvaa. Ei perusteluja moraalille. Ei yhtenäistä filosofiaa. Ateismi on onttoa.

Vapaa-ajattelijoiden (joita Eskola kuvailee kultiksi) pitäisi olla jonkun tietyn filosofisen suuntauksen kannattajia, eikä nykyisen menon (ei dogmeja) riepoteltavissa. Vapaa-ajattelijoiden toimia kritisoidessa Eskolan tekstit ovat jälleen minun kannalta ilman kiinnostusta. En kuulu vapareihin, enkä edes vieraile heidän foorumilla. Asiaan ei liity sen suurempia antipatioita. Aika ja kiinnostus ei vain riitä.

On kirjassa sentään pari kiinnostavaa kohtaa. Osoittaessaan uusateistien heikon tason kristinuskon kritisoimisessa (minulle täysin tuntemattomien Kersey Gravesin ja Godfrey Higginsin perua) Eskola paljastaa ketkä oikeasti tuhosivat kristinuskon uskonnolliset pilarit: Vapaamieliset (eli radikalisoituneet) teologit, jotka alkoivat tarkastelemaan pyhiä tekstejä kriittisellä silmällä, loivat modernit suuntaukset. Uskovaisten uskontokritiikki sai kristityt luopumaan neitsytsyntymästä, puhuvasta pensaasta ja suolapatsaiksi muuttuneista ihmisistä. Ateistien ei tarvitse kritisoida Raamattua. Teologit tuhosivat fundamentalististen tulkintojen perustat yli sata vuotta sitten.

Aivan lopussa paljastuu miksi en millään ymmärrä teologista tekstiä. Taistellessaan kärsimyksen ja pahan ongelmaa vastaan Eskola lyö pöytään Vastauksen. Se on 108 sanaa pitkä vastaus, jossa kerrataan lähes kaikista uskovaisten kirjoista tutut teesit. Jumala rakastaa ihmisiä, Hänen täytyi uhrata ainoa poikansa, Jumala on kaikkivaltias ja hyvä, armoa ja rankaisua. Jne. Olen lukenut selityksen monelta eri nettisivulta ja kuullut sen saarnoissa. En koskaan ymmärtänyt vastausta. Enkä ymmärtänyt Eskolan versiota. Luin sen kolme kertaa peräkkäin. Sitten luovutin ja luin seuraavan kappaleen alun:

"Raamatun antama vastaus pahan ongelmaan on luonteeltaan sellainen, että filosofinen ajattelu ei hyväksy sitä. Uusateismi ei voi koskaan päätyä siihen normaalin päättelyn avulla. Sen edellyttämät lähtökohdat poikkeavat liiaksi filosofian lähtökohdista. Niinpä pahan ongelma jää materialistisen ajattelun perusteella varsinaisesti ratkaisematta."


S. 209.

Ahaa! Tämän takia en millään ymmärrä Eskolan selitystä. Sanat ja kielioppi ovat suomenkieltä. Niiden määritelmät ja asiayhteys on vain määritelty minulle aivan oudolla tavalla. Ilmiö on toistunut aina kun yritän ymmärtää teologien selityksiä Jumalan tekosista. Jos osaisin luopua filosofisesta ajattelusta, niin vastaus voisi aueta minulle.

Kokonaisuutena Ateismin sietämätön keveys ei auennut minulle. Se vaatisi filosofian opintoja. Kirja ei horjuttanut fanaattista epäuskoani. Kuitenkin lukemisen arvoinen kaikille niille joita kiinnostaa kristittyjen vastineet uusinpiin ateistien kirjoittamiin kirjoihin.

Vasta kirjan lukemisen jälkeen hoksasin, että sanoman olisi voinut lukea nopeammin ja halvemmalla Apologetiikkawikistä.

9 comments:

  1. Kristittyjen vastineet ovat aina samaa kitinää: tiede ei voi selittää kaikkea, ateisteilla ei ole moraalia, omaatuntoa jne.

    He eivät suostu ymmärtämään sitä, että ateismin ei tarvitse olla lähtöisin mistään erityisestä filosofiasta. Se on ainoastaan epäuskoa. Siinä nimessä se on selitetty, mutta ei mene jakeluun.

    Miksi ihmeessä ateisteilla pitäisi olla yhtenäinen filosofia? Ei se silloin voisi olla ateismia.

    Minusta ateismin on oltava mahdollisimman "vähän". Sen sisältö on tässä: en usko.

    Se riittäköön.

    ReplyDelete
  2. Vox Dayn kirjoittama kirja oli mielestäni parempaa luettavaa.

    http://paholaisen-asianajaja.blogspot.com/2008/07/irrational-atheist.html

    ReplyDelete
  3. Pieni tarkennus Eskolan titteliin: hän on Helsingin yliopiston dosentti, jonka työpaikka on uskovaisten leikkikoulu Suomen Teologinen Instituutti. Asiaa tuntematon saattaa saada väärän käsityksen käyttämästäsi sanamuodosta.

    Eskola on veikeä kaveri. Hän kirjoitti jokunen vuosi sitten kirjan "Ateistit alttarilla" jossa hän leimasi ateisteiksi monet liberaalimmat papit. Hänen logiikkansa mukaan heidän oli oltava ateisteja, jos he luopuivat Eskolan mielestä keskeisistä opinkohdista.

    -Angelos-

    ReplyDelete
  4. Kristitty biologi DarwinSaturday, 07 August, 2010

    PA sanoi: "Jos osaisin luopua filosofisesta ajattelusta, niin vastaus voisi aueta minulle."

    Kristittyjen hutkijoiden mielestä tieteellinen tieto ei pysty saavuttamaan Jumalaa. On siis kuulemma olemassa toisenlaista tietoa, jonka perusteella voidaan olla varmoja, että nimenomaan kristittyjen Jumala on olemassa. Vaatimus tiedon saavuttamiselle on se, että luopuu logiikasta ja rationaalisuudeta.

    Tässä on kristittyjen kannalta yksi iso mutta: miten voidaan olla varmoja siitä, että muut uskonnot ovat väärässä ja kristinusko oikeassa? Loppujen lopuksi asiaa voidaan perustella pelkästään sillä, että kyse on sokeasta uskosta, ei millään tietoteorioilla.

    ReplyDelete
  5. Kristitty biologi DarwinSaturday, 07 August, 2010

    Vielä tiivistäen: kristityt käyttävät paljon energiaa perustellakseen omaa uskoaan. Lähtökohtana on horjumaton usko, jolle etsitään rationaalisia perusteita milloin mistäkin.

    Modernin kristityn paradoksi: Jumalaan uskominen vaatii rationaalisia perusteita, mutta rationaalisuus on este Jumalaan uskomiselle.

    ReplyDelete
  6. Skientismistä ateistejen syyttäminen on ihmeen yleistä.
    Se on suorstaan standardi, joka on yllätäen olennaisena osana myös ad hominem -pohjaisessa halventamisstrategiassa.

    Kuitenkaan en ole törmännyt ateisteihin jotka olisi tyylipuhtaasti skientistejä. PA on tässä malliesimerkki. "Ei jaksa välittää" skientismiviittauksista, kun kuvauskaan ei edes tahdo osua.

    Tästä tuli mieleen se, että kenties uskovat todella uskovat että ateistit ovat skientistejä. Heille on tätä aina opetettu, joten heidän olisi todella vaikeaa nähdä muuten.

    Ainakin itse suorastaan järkytyin luettuani Dawkinsin "God Delusionin". Kirjan pohjalta ateismista kun ei saakaan kovinkaan "skientististä" kuvaa. Kristittyjen lausunnoista tälläistä voisi luulla enemmän, ja kun Dawkins ei ole ammattifilosofi, olisi ollut "kenties mahdollista." Mutta ei.

    ReplyDelete
  7. Itse olen tykästynyt Timothy Kellerin pro-christianity kirjaan, jossa kaikenlaisia argumentteja käsitellään mielestäni poikkeuksellisen intellektuaalilla, loogisella ja selväjärkisellä tavalla verrattuna moniin muihin samaa alaa edustaviin kirjoihin. Lisäksi kirja on helppolukuinen, eikä liiaksi akateemisilla sivistyssanoilla rikastettu.

    Suosittelen lämpimästi kaikille ja mikäli vain mahdollista olisin kiinnostunut lukemaan myös bloginpitäjän arvion ko kirjasta.

    Timothy Keller (2008): The Reason for God: Belief in an Age of Scepticism.

    ReplyDelete
  8. Tällainenkin kirja on tulossa:

    http://www.sana.fi/haastattelut/aito_alkuasukas_ja_kosmopoliitti/

    ReplyDelete
  9. Eskola lähtee kaikissa skientismisyytöksissä vähän väärään suuntaan. Totta kai minäkin luotan ja uskon tieteeseen, mutta vain koska se on yleensä luotettavin tapa saada tietoa maailmasta, en koska se on 100 % tosi.

    Uskonnoissa taasen on ylimääräisiä oletuksia, joita ei joko tarvita tai ne tarvitsisivat jotain alleen. Kyllä Jumalalla voi selittää asiat ja vieläpä johdonmukaisesti, mutta siten se jä ikuiseksi hypoteesiksi, koska Jumalasta ei ole todisteita.

    Parhaimman ideaali tiedon määritelmänä voisi siis pitää sitä, että tehdään niin vähän oletuksia, jotta voidaan tehdä loogisesti jokin päätelmä asiantiloista, ei enempää. Välillä siinä onnistutaaqn ja välillä ei. Uskonnot eivät lähde tuollaisista periaatteista liikkeelle.

    Mitä tulee Eskolan Teodikean ongelman ratkaisuun, niin se on kuin selittäisi miten Jumala on aina hyvä. Se vain jotenkin on, olemme vain ihmisiä, emme voi ymmärtää miten. Ensinnäkin noin voidaan selittää mitä tahansa ja sitä ei voi mitenkään falsifioida (kts. edellinen) sekä se vetoaa teitämättömyyteen.

    Pahan ongelmasta ja Jumalasta (kristinuskon) enemmän loistavaa pohdintaa täällä. http://apeiron.blogit.fi/3-maailman-ominaisuudet-argumentti/

    ReplyDelete