Loispistiäinen, todiste suunnittelusta

Loispistiäinen, tuo takapihojen parasitoidi. TIEDE-lehdessä (5/2996) kuvataan miten loispistiäinen yleensä tuottaa jälkeläisiä.
1) Loispistiäinen lamauttaa perhostoukan pistimellään.
2) Pistiäinen laskee yhden tai useamman munan perhostoukan sisään.
2a) Joskus pistiäinen voi laskea munan toukan iholle, ja loisen toukat kaivautuvat sisään kuoriuduttuaan.
3) Loispistiäisen toukat syövät perhostoukan sisältäpäin.
4) Naminami.

Luonnosta löytyy loispistiäislajeja satojatujansia, ja niissä riittää vaihtelua lisääntymismekanismien hienouksissa. Lajit ovat erikoistuneet lisääntymään vain tietyllä isäntälajilla. Isäntälajien immuniteettipuolustus vaikuttaa siihen minkä pistiäislajin munat onnistuvat kasvamaan niiden sisällä. Munilla on omia keinoja kiertää immuniteettupuolustukset. Jopa se kohta mihin munat pistetään vaikuttaa munien onnistuneeseen kasvamiseen. Hermosolut ja sylkirauhaset ovat otokkaita paikkoja. Jotkut munat matkivat pintarakenteeltaan isäntälajin omia kudoksia. Tällöin immuniteettipuolustus ei erota niitä vihamielisiksi tunkeutujiksi. Jotkut pistiäislajit voivat jopa vaikuttaa myrjyillään isäntälajin käyttäytymiseen.

Kaikki tämä johtaa IDeistien mielestä vääjäämättä tiettyyn johtopäätökseen: loispistiäinen on selvästikin suunniteltu, eikä mukana ole voinut olla aivotonta luonnonvalintaa. Eihän näin monimutkaiset lisääntymistavat ja mekanismit voi mennä kohdalleen pelkän sattuman ja valinnan kautta.
Olettakaamme, että asia todellakin on näin. Loispistäinen on älykkään suunnittelun tulosta.

Seuraavaksi voimme nojata taaksepäin lepotuolissamme - ottaa kulaus brandyä - ja pohtia mitä loispistiäisen lisääntymismekanismi kertoo sen suunnittelijasta. Tämä on täysin hypoteettistä, sillä IDeistit ovat heti kärkkäänä muistuttamassa, etteivät he ota mitään kantaa siihen kuka tai ketkä ovat suunnitelleet loispistiäisen, mikä on motivoinut sen suunnittelussa ja mitä sen olemassaololla halutaan viestiä.

Olettakaamme, että on olemassa metallinen tuoli jonka käsinojissa on kiinnitysraudat joihin ihmisen ranteet sopivat. Samoin tuolin etujaloissa on vastaavat kiinnikkeet joihin voisi lukita ihmisen jalat. Kaikissa kiinnikkeissä on veitsenterävät reunat jotka repivät ihoa irti jos niissä rimpuillaan. Tuolin selkänojassa on ura, ja uran toisella puolella on tukevasti kiinni sirkkeli jonka voi liikuttaa ulos urasta jolloin pyörivä terä leikkaa istuvan ihmisen selkärangan poikki.

Mitä voimme päätellä tuolin suunnitelleesta ihmisestä?

- Viestiikö tuoli hellästä ja välittävästä suunnittelijasta?

- Viestiikö tuoli kuolemaa ja kipua haluavasta suunnittelijasta?