2.1.07

God Delusion, Richard Dawkins

Sain juuri suljettua tämän kirjan kannet. Noin 370 sivua sujahti ohi nopeasti, sillä teksti on todella helppolukuista. Dawkins käyttää ensimmäisen luvun yleisesti ideoidensa esittämiseen. Ne pari arvostelua jotka olin lukenut ennen omaa lukuelämystäni antoivat kirjasta vähemmän mairittelevan kuvan. Päällimmäisenä on huoli siitä, että Dawkins käytännössä hyökkää uskonnollisuuden kimppuun, ilman armoa. Tavallaan asia onkin juuri näin. Hän ei säästele sanoja, mutta ei mielestäni turvaudu tyhjään sanahelinään. Jotkut kriitikot ovat huomauttaneet, että Dawkins ei kommentoi maltillisia uskontoja, mutta heiltä on tainnut jäädä jokunen sivu väliin. Jokaisesta luvusta löytyy kyllä perustelut olennaisille väittämille. Kolmannessa luvussa käsitellään Jumalan olemassaoloa puoltavia argumentteja. Ne osoitetaan tyhjiksi tavalla jonka olen lukenut jo useaan kertaan eri nettisivuilta. Siksi jäinkin ihmettelemään on listalta jätetty jotain pois, mutta en keksi muita vakavasti esitettyjä argumentteja.

Voin arvata mikä luku aiheuttaa eniten kohua. Se on luku yhdeksän, jossa Dawkins ottaa käsittelyyn lasten uskonnollisen kasvattamisen. Hän sanoo asian olevan käytännössä aivopesua. Jotkut ihmiset sanovat ihan tosissaan, että "meidän Pekka (5 vee) on kristitty." Entäpä jos kuulisit jonkun sanovan, "meidän Tiina (5vee) on kapitalisti" tai "meidän Marko (5 vee) on kommunisti."
Kuulostaisi oudolta, eikö vain? Lapsia ei pitäisi ajatella jonkun uskonnon kannattajina. Pitäisi puhua enemmänkin siitä, että tällä lapsella on luterilaiset/juutalaiset/muslimi/katolilaiset/presbyteeriset/mormoni/helluntailaiset vanhemmat.

Tuskin kovi moni haluaisi, että kouluissa opetettaisiin Raamattua virheettömänä luonnontieteellisenä lähteenä. Kuitenkin maailmasta, ja Suomesta, löytyy ihmisiä jotka olisivat asiasta erimieltä. Katalien kreationistien salakavalat yritykset toistuvat vuodesta toiseen, joten valppaiden rationaalisuuden puolustajien pitää olla ikuisesti valppaana.

Ne asiat jotka muistuivat taas mieleen tai olivat minulle uusia tässä kirjassa:

- Mitä korkeampi koulutus ja älykkyys, sitä todennäköisemmin ihminen on ateisti. (National Academy of Science suhdanne: vain 7 prosenttia uskoo persoonalliseen Jumalaan. Britanniassa, Fellows of the Royal Societyssä suhde on: vain 3,3%.)

- Vanhasta Testamentista löytyy kohta jossa Jumala hyväksyy ihmisen uhraamisen. Tuomareiden kirja, luku 11; siinä uhrataan pieni tyttö. Ei kovin reilua! Lisäksi ne tapaukset joissa naiset ovat selvästi vain omaisuutta jota tarjotaan miesjoukolle joukkoraiskattavaksi, jotta mies ei joudu heidän uhrikseen. Mutta hetkinen! Sehän oli sitä aikaa! Ei Vanha testamentti ole tarkoitettu oppimalliksi enää meidän aikoina!
Aivan, Dawkins saanoo. Joten miksi siis laitamme lapsia lukemaan tekstejä joissa Raamatun Hyvät ihmiset tekevät moraalisesti vähintäänkin arveluttavia asioita?

- Israelilaiset lapset lukivat mitä Joosua teki Jerikon muureille ja mitä kaupungille asukkaille tapahtui (Ei mitään mukavaa. Kaikki tapettiin). Yli 65 prosenttia hyväksyi kansanmurhan ja perusteli sitä uskonnollisyillä (Jumala käski. uhrit elivät juutalaisille luvatulla maalla, jne). 26 % eivät hyväksyneet ja perustelivat vähemmän ylväillä syillä (eläimet, jotka siis tapettiin kaikkien ihmisten mukana, olisi pitänyt jättää sotasaaliiksi. Toinen oppilas totesi samaa omaisuudesta. Kolmas totesi että arabit ovat epäpuhtaita, joten epäpuhtaalle maalle meneminen tekee epäpuhtaaksi ja langettaa saman kirouksen israelilaisten päälle)
Sama teksti esitettiin uudeelleen, mutta nimet muutettiin kiinalaisiksi ja 3000 vuotta vanhaksi tapahtumaksi. Kas kummaa. Vain seitsemän prosenttia hyväksyi kansanmurhan, mutta jopa 75 ei hyväksynyt sitä.
Eli, kun velvollisuus omaa uskontoa kohtaan poistetaan samalla muuttuvat moraaliset kriteerit.

Suosittelen kirjaa kaikille jotka ovat kiinnostuneita siitä miten ateisti voi perustella uskonnottomuuttaan. Tai siitä miksi modernit, liberaalit uskovaiset eivät ota moraalioppejaan mistään Pyhistä teksteistä. Tai jos haluat tietää mitä Einstein oikeasti ajatteli Jumalasta.
Monet asiat ovat ennestään tuttuja jos olet selannut nettiväittelyitä ja perehtynyt uskontokritiikkeihin. Siksi God Delusion sopii niille jotka haluavat ottaa ensikosketuksen vaikkapa oman uskonnon kriittiseen tarkkailuun (sitä sopii tehdä aina välillä).

No comments:

Post a Comment