Tässäpä lupaavalta vaikuttava elokuva. Leonardo di Caprio on vaihteeksi jossain muussa kuin pretty boyn roolissa. Tarinassa seikkaillaan Afrikan verisissä sisällisodissa vuonna 1999. Joku löytää huippu harvinaisen ja mittaamattoman arvokkaan vaaleanpunaisen timantin. Sisällissodissa käytettään armotta hyödyksi lapsisotilaita. Ja erilaiset sissiliikkeet rahoittavat toimintaansa raakatimanttien salakuljetuksella. Vain yksi sissiliike tienasi raakatimanteilla 400 miljoonaa dollaria. Timanttifirmat yrittävät lopettaa näiden väkivaltaisiin yhteenottoihin liittyneiden timanttien käyttöä koruteollisuudessa. Ja tietenkin timanttifirmat ovat valittaneet ettei elokuva anna kovin reilua kuvaa heidän pisneksistä, jotka ovatkin muuttuneet parempaan suuntaan Kimberleyn prosessin ansiosta. Ja teollisuus yrittää jatkuvasti luoda kuvaa siitä, että timantit olisivat harvinaisa. Oikeasti isoimmat firmat (De Beers on eräs isoimmista) säännöstelevät timanttien laskemista markkinoilla. Muutenhan niiden arvo laskisi. Mutta kaikki tuo tapahtuu jossain kaukana, ihmisille joita emme koskaan tapaa, ja televisiosta tulee kohta se jenkkikomedia. Eihän tässä kerkiä ajattelemaan näin masentavia asioita.
Mutta tähän tuoreeseen elokuvaan sisältyy yksi hauska yksityiskohta. Tai oikeastaan elokuvan jälkikohuihin. Elokuvan tekijät olivat luvanneet kuvausten päätyttyä antaa ilmaiset proteesit sivurooleissa olleille 27 lapsille, jotka tulivat kuvauksiin paikallisista sairaaloista ja olivat menettäneet raajoja sisällissodassa. New York Post-lehti sai selville, että proteeseja ei oltu annettu ennen elokuvan ensi-iltaa (kuukausia kuvausten päätyttyä). Sille oli onneksi aivan hyväksyttä selitys. Warner Bros halusi saada proteesilahjoitukselle enemmän julkisuutta, joten lahjoitus sai odottaa ensi-iltaa. Tuskin lapsilla oli mikään kiire parantaa elämänlaatua. Hehän ovat Afrikassa!
Ja elokuvan ilmestymisen jälkeiset kommentit timanttifirmoilta ovat olleet rohkaisevia. He ovat vaatineet yhä tiukempaa valvontaa timanttien alkuperälle.
http://www.blooddiamondaction.org/
No comments:
Post a Comment