Kadonneen planeetan metsästys
Jokin aika sitten löydettiin mahdollisesti elämälle sopiva planeetta. Etsintä jatkuu, sillä universumista löytyy takuuvarmasti useampia Maan kaltaisia planeettoja. Ne pitää vain löytää satojen miljardien tähtien ympäriltä. Etsinnässä käytettävä teknologia paranee vuosien vieriessä. Eurooppalaiset ovat tämän etsinnän kärjessä COROT avaruusteleskoopillaan. COROT, joka laukaistiin joulukuussa 2006, on osoittautunut kymmenen kertaa tarkemmaksi kuin luultiin. Teleskoopilla voisi havaita Maan kokoisia pieniä planeettoja. Toistaiseksi teknologia on mahdollistanut kaasujättiläisten kokoisten kohteiden löytämisen. Tähdet voivat huojua kiertolaisten vaikutuksesta. Mitä suurempi kiertolainen ja mitä lähempänä tähteä se on, sitä suurempi huojunta, ja sitä helpompi se on havaita. Tämän takia olemme toistaiseksi havainneet eniten Jupiterin kaltaisia jättiläisiä, jotka kiertävät tähtiä erittäin nopeasti. Kun eksoplaneetta kulkee kiertoradallaan tähden edestä, se aiheuttaa pienoisen himmenemisen tähden valovoimakkuudessa. Ja COROT havaitsee tuollaisia valovoimakkuuden muutoksia. Kun COROT saa ohjelmapäivityksen, niin sen tarkkuuden pitäisi parantua jopa 30 kertaiseksi. Parannukset mahdollistavat kaksiviikkoisten kiertoratojen tarkkailun. COROTin kolmivuotisen tehtävän aikana käydään läpi kymmeniä tuhansia tähtiä. Mutta tämä on vasta pieni hiekanjyvä verrattuna siihen määrään, joka odottaa tarkkailua. Uudet avaruusteleskoopit ja uudet tekniikat tulevat varmasti lisäämään löydettyjen eksoplaneettojen määrää radikaalisti seuraavan sadan vuoden aikana. Ja aika varmasti samalla varmistuu, että Maa ei ole niin ainutlaatuinen tässä maailmankaikkeudessa kuin haluaisimme uskoa. Ensin ajattelimme Maan olevan maailmankaikkeuden keskipiste. Sitten meidän Aurinko ja tähtijärjestelmämme otti tämän aseman. Sitten meidän galaksimme oli se tärkein galaksi. Sitten laskimme, että taivaalla on palttiarallaa sata miljardia galaksia.
Lämpeneekö ilmasto?
Epämiellyttävä totuus pyöri viime keskiviikkona Nelosella. Samalla Tiede-foorumilla ilmestyi The Great Climate Change Swindle-dokkarin hehkutusta vastapainona Al Goren propagandalle. Harmi vain, että kyseisen brittiläisen dokkarin on tehnyt mies, joka tunnetaan haastateltavien sanoman vääristelystä ja luovasta editoimisesta.
Eräs tuoreista lämpenemisen vastaisista jutuista on ollut tieto siitä, että pohjoiset meret ovatkin yllättäen viilentyneet. Tämän tiedon toi meille vuonna 2000 aloitettu Argo-projekti, jolla mitattiin merien lämpötilaa ja suolaisuutta. Siihen käytettiin 3000 sensorin verkostoa, jotka ottivat lukemia 2000 metrin syvyyteen asti. New Scientist, 28 april, kertoo mikä meni pieleen. Valitettavasti noin 300 sensoria asettui kuitenkin väärälle syvyydelle ja antoi lukemia jotka tulkittiin tulevan läheltä pintaa. Argo-projektia edeltävät mittaukset tehtiin XBT-sensoreilla, jotka heitettiin mereen ja sitten vajosivat hitaasti. Nämä sensorit eivät vajonneet niin nopeasti kuin oletettiin. Ne antoivat liian korkeita lämpötilalukemia ja jotkut Argo-sensorit liian matalia. Tämä tuotti yllättävän suuren merien viilenemisen kun lukemia verrattiin. Kun sensorien tuottamat tulokset kalibroitiin uudelleen ja virheelliset lukemat poistettiin yhtälöstä, niin merien viileneminen katosi.
New Scientist, 5 may, lukijoiden kirjeissä on Gregory Bradleyn kirjoittama yhteenveto ilmastokinastelusta. Käännän sen suomeksi.
Testi selviää ilmiön nimestä: Kasvihuoneilmiö. Sen falsifioimisen tarvittaisiin vain kontrolloiduissa olosuhteissa tehty koe, joka ei tuottaisi lämpenemistä kun kasvihuonekaasuja lisättäisiin ilmakehään. Itseasiassa, kaikki sellaiset kokeet ovat tuottaneet kasvihuoneilmiön. Lisäksi tiedämme, että ihmiset päästävät suuria määriä kasvihuonekaasuja ilmakehään; mittauksemme osoittavat, että kasvihuonekaasujen pitoisuudet ovat nousussa ilmakehässä; samoin lämpötilat ovat nousemassa.
Kaikki nämä tekijät vaikuttavat siihen onko teoria totta, joten todistustaakka vaikuttaisi olevan niillä, jotka ehdottavat vaihtoehtoisia selityksiä ilmaston lämpenemiselle. Heidän pitäisi selittää miksi kasvihuonekaasut eivät aiheuta sitä.
Ihmisten tuottamat kasvihuonekaasupäästöt ovat yksinkertaisin selitys havaitulle ilmiölle.
