Oma uskontokirjani, WSOY 1953.
Sain haltuuni isäni vanhan uskonto-oppikirjan. Se on kouluhallituksen hyväksymä ja varmasti ollut laajassa käytössä. Kirjaa on käytetty kolmannelta luokalta aina seitsemännelle luokalle. Oppikirjan ero nykyaisiin on aika hurja. Opetuksen pitäisi olla tunnustuksetonta - melkein kaikkialla onkin - joten tunnustuksellisen uskonnonopetus on aika hurjaa luettavaa.
"Sinulle, joka luet tätä kirjaa.
Lähes kaksituhatta vuotta sitten syntyi kaukaisessa maassa lapsi, joka sai nimekseen Jeesus. Hän kasvoi ja varttui sinun laillasi. Hänestä tuli mies, joka uhrasi elämänsä kaikkien meidän hyväksemme. Sitten hän osoitti, että Jumala rakastaa meitä ja tahtoo myös meidän rakastavan toisiamme.
Ihmisten pahuuden tähden Jeesus ristiinnaulittiin. Hän kuoli, mutta Jumala herätti hänet ja otti hänet luokseen kirkkauteensa. Jeesus pelasti meidät synnin vallasta. Hän, Jumalan Poika, on Vapahtajamme, ja hän on lupauksensa mukaan luonamme joka päivä.
Raamattu kertoo meille Jeesuksesta ja hänen opetuksistaan. Siinä kuvaillaan myös sen kansan vaiheita, jonka Jumala oli valinnut Jeesusta ensinnä vastaan ottamaan. Samoista asioista kerrotaan tässäkin kirjassa. Sen tarkoituksena on ennen kaikkea opastaa sinua Jeesuksen luo. Hän tahtoo olla sinunkin parhain ystäväsi. Seuraa hänen opetuksiaan. Lue Raamattua!"
Näin uskonnonopetus alkoi 50-luvulla. Alussa käsitellään Jeesuksen syntymä, lapsuus ja uran alku. Aina välillä opetaan esiin joku Kymmenestä käskystä. Esim:
"Seitsemäs käsky: Älä varasta
Selitys: Meidän tulee pelätä ja rakstaa Jumalaa, niin ettemme ota lähimmäisiltämme rahaa tai omaisuutta emmekä saata sitä itsellemme petollisella kaupalla tai vääryydellä, vaan autamme häntä enentämään ja varjelemaan tavaraansa ja elantoaansa."
Myös Vanhan testamentin suuret juutalaiset johtajat saavat käsittelyn. Mooseksen elämä, Saulin ja Daavidin kuninkuudet käsitellään ennen kuin juoni keskittyy taas Jeesukseen. Ja tietenkin yksityiskohtaisesti Jeesuksen viimeisiin päiviin. Sitten vaihdetaan takaisin juutalaisiin. Ensimmäiset profetaat ja juutalaisten laki esitetään nopeasti.
Jeesuksen opetukset saavat laajemman käsittelyn. Sen jälkeen Pietari mainitaan yhdellä sivulla, kunnes Paavalin kääntyminen kristinuskoon ja hänen vaelluksen ilosanoman levittämisessä omivat 17 sivua. Kaiken kaikkiaan perussettiä, joka ei yllätä missään muodossa. Modernit oppikirjat ovat varmasti samanlaisia. Silloin joskus lapset joutuivat opettelemaan ulkoa Vanhan testamentin kaikki kirjat, ja heidän piti tietää suuret profeetat pienistä profeetoista. Lisäksi tietenkin Uuden testamentin kirjat piti muistaa juuri oikeassa järjestyksessä. On ilo huomata, että 50-luvulla lapsille opetettiin myös tällaista tulkintaa:
"Raamatun alkukertomukset eivät ole luonnontietoa. Ne kuvastavat muinaisten aikojen ihmisten käsityksiä hänen etsiessään vastausta suuriin kysymyksiin, joita ei tänä päivänäkään ole lopullisesti ratkaistu. Ne ilmaisevat omalla runollisella tavallaan sen, minkä tiede pyrkii selittämään kuivan asiallisesti. Tärkeintä on, mitä ne sanovat Jumalasta ja ihmisestä."
s. 193
Oma uskontokirja sisältää monia muita herkullisia lainauksia:
"Uskovankin ihmisen elämäntie on vaarojen saartama; hän ei voi välttää kiusauksia, jotka koettelevat hänen kestävyyttä. Häntä viekoittelee hänen oma "lihansa": perityt ominaisuudet, jotka eivät läheskään aina ole hyviä, ja ympäristön vaikutukset, joiden kautta pahan voimat koettelevat suistaa hänet monenlaisiin lankeemuksiin."
Juuri näin pitäisi tänäkin päivänä varoittaa lapsia elämän vaaroista. Jos kiusaukset ovat voittamassa, niin pitää turvautua rukoilemiseen. Ja jos elämässä tulee vastaan tilanteita jolloin ei tiedä mikä olisi oikea ratkaisu, niin kirjasta löytyy neuvo:
"Kukin meistä joutuu elämässään tilanteisiin, jolloin ei tiedä, miten pitäisi menetellä, jotta ratkaisu olisi oikea. Harkinta ei näytä vievän tulokseen, omatunta ei sano selkeästi ohjettaan - ja kuitenkin pitäisi välttyä tekemästä väärin. Mistä etsii kristitty ohjeitaan, jollei Raamatun sanakaan tähän yksityiskohtaan anna vastausta? Hän miettii silloin mielessään: Kerran vaelsi Jeesus maan päällä, eli aikalaistensa tavoin ja oli suhteessa lähimmäisiinsä. Miten hän olisi menetellyt tällaisessa tapauksessa?"
Kyllä, kimurantit tilanteet ratkaistaan WWJD?-tekniikalla.
Hajanaisia havaintoja kirjasta: Pakanalähetyksestä puhuttaessa käytetään klassista n-sanaa afrikkalaisista. Suomen evankelis-luterilaiseen kirkkoon kuului 50-luvulla 96% maamme väestöstä. Eronneet eivät saisi mennä uudelleen naimisiin. Isänmaallisuus on korostettua, kuten kaikki muukin 50-lukulainen arvomaailma. Avioliitto määritellään suoraan mustavalkoisesta amerikkalaista tv-sarjasta.
Aivan lopussa kerrotaan vieraista uskonnoista. Hindulaisuus ja buddhalaisuus saavat hellän käsittelyn. Tosin kirja päättyy tällaiseen tarinaan:
Muhammed, Buddha ja Kristus
Muuan vanha tarina luonnehtii maailman kolmea pääuskontoa näin:
Mies oli matkalla ja suistui tien varressa olevaan syvään savikuoppaan. Aikansa turhaan ponnisteltuaan hän jäi masentuneena istumaan kuopan pohjalle. Silloin saapui paikalle Muhammed. Hän kehoitti onnettomuuden uhria toiste pitämään silmänsä paremmin auki ja poistui ryhtymättä sen enempiin toimenpiteisiin.
Tulipa Buddhakin onnettomuuspaikalle [Edit: Mikä ihmeen tie tämä oikein on?]. Hän näki miehen, istuutui kuopan reunalle jalat ristissä allaan, kuten hänen tapansa oli, ja mieteskeli kauan vaieten. Sitten hän sanoi miehelle:
- Minä säälin sinua, mies raukka! Ainoa pelastukseni on, että kuoletat elämisen halusi ja jäät kuoppaan.
Ja Buddha nousi sekä lähti paikalta sydän sääliä täynnä.
Sitten saapui Kristus miehen luokse. Sanaakaan sanomatta hän laskeutui kuoppaan, kohotti onnettomuuden uhrin vahvoille harteilleen ja auttoi hänet tielle. Sitten hän sanoi miehelle:
- Seuraa minua!
Muhammed neuvoo, Buddha säälii, Kristus yksin voi auttaa. Ja ne, joita hän on saanut auttaa, auttavat mielellään muita."
"Muhammed neuvoo, Buddha säälii, Kristus yksin voi auttaa"
ReplyDeleteMeilläpäs onkin parhaat sadut.