Doverin jälkipuinti

Minulla oli tylsä ilta, joten päätin kirjoittaa parhaita paloja Skeptikko-lehdestä.

Älykäs suunnittelija vai ei?

Barbara Forrest kirjoittaa omista kokemuksistaan ja löydöistään oikeusjutussa Kitzmiller & Kumpp. vastaan Doverin koulujärjestelmä. Koko pitkä teksti on lukemisen arvoinen, mutta keskityn siihen mitä Forrest kertoo IDeistien oikeudenkäynnin jälkeisistä reaktioista.
Toivottavasti tuomari Jonesin päätös (pdf)on luettu. Se annettiin joulukuussa 20, 2005. Päätöksen parhaat palat ovat nämä:
"Älykäs suunnittelu ei voi eriyttää itseään kreationisteistä ja sen uskonnollisesta edeltäjistä."

"Vastaajan toimintaperiaatteet älykkääseen suunnitteluun liittyen ovat Yhdysvaltain ja Pennsylvanian osavaltion perustuslain vastaisia."

Tuomarin annettua päätöksensä Dembski kieltäytyi kommentoimasta asiaa blogissaan.
"Minulla on vain vähän lisättävää siihen, mitä sanoin syyskuussa, joten jätän asian sikseen." Vielä syyskuun 30. päivä hän oli laskenut todennäköisyyksiä eri tuloksille. 20 % varmuudella Jones hyväksyisi älykkään suunnittelun puolustuksen. 70 % todennäköisyydellä hän olisi sitä vastaan, mutta ei ottaisi kantaa älykkään suunnittelun asemaan tieteellisenä tosiasiana. 10 % todennäköisyydellä hän olisi älykkään suunnittelun periaatteita vastaan ja kieltäisi sen epätieteellisenä. Dembski perusti arvionsa korkeampaan apuun. "Uskon, että kaitselmus johtaa johtaa hänet päätökseen, joka edistää parhaiten älykkään suunnittelun lopullista voittoa."
UncommonDescentin DaveScot vaatii Dembskiltä enemmän optimismia [Ja on jälleen katastrofaalisesti väärässä. P.A.]:
"Sinun pitää luottaa enemmän, Bill! Tuomari Jones on tämän tapauksen ratkaisija. Jos kyseessä olisivat silkat todisteet, me voittaisimme varmasti, mutta tämä on politiikkaa. Jones on noussut tehtäväänsä konservatiivipiireistä, ja itse GW (George W. Bush) on osoittanut hänet tähän tehtävään. Ellei hän halua tuhota uraansa, hän ei tule antamaan, joka ei ole hänen poliittisten tukijoiden mieleen." Päätöksen jälkeen DaveScot vaihtoi vankkumattoman uskon ilkeilyyn: Kun Time-lehti valitsi Jonesin yhdeksi 100:sta "maailmaa muokkaavasta" ihmisestä, hän muistutti, että Time on valinnut myös seuraavat ihmiset vuoden miehiksi: Adolf Hitler (1938), Josef Stalin (1939 & 1942), Nikita Hrustsov (1957), sekä Ajatollah Khomeini (1979).

Joulukuun 20. päivä, vuonna 2005 CSC:n (=Center for Sience & Culture) johtaja kirjoitti Discovery Instituten blogissa, että "Jones haluaa jäädä historiaan tuomarina, joka tuomitsi älykkään suunnittelun. Hän on aktivistituomari, joka luulee vielä joskus olevansa jotain." Discovery Institute julkaisi myös pikapikaa kirjan Traipsing into Evolution, jossa he syyttivät Jonesia "tosiasioiden ja lain kirjaimen jatkuvasta ja ennenkuulumattomasta vääristelystä."

Jälkipuinti

ID:n kannattajat ennakoivat uutta oikeustapausta, joka perustuisi Jonesin edelliseen päätökseen ja johon Barbara Forrest kutsuttaisiin todistajaksi. Niinpä he yrittivät edelleen saada Forrestia ja Jonesia huonoon valoon. Hyökkäykset Jonesia vastaan johtuivat siitä, että hän luotti ennen oikeudenkäyntiä Forrestin antamiin lausuntoihin sekä todistukseen oikeudenkäynnin aikana, mikä kävi ilmi oikeuden päätöksestä:
"Tohtori Barbara Forrest on kirjannut älykkään suunnittelun historian läpikotaisesti kirjassaan. Hänen todistuksensa ja todistuskappaleet sekä älykkään suunnittelun johtohahmojen lausunnot todistavat älykkään suunnittelun uskonnollisen, filosofisen ja kulttuurillisen sisällön."
Myös CSC:n tutkija Jonathan Witt on yhdistänyt Jonesia ja Forrestia vastaan osoitetun kritiikin:
"Monet lehdet korostavat Jonesin väärää käsitystä siitä, että älykäs suunnittelu olisi uudelleenpuettua kreationismia. He ovat oikeassa, sillä hänen päätöksensä keskittyy ateistiaktivisti Barbara Forrestin keksimään älykkään suunnittelun historiaan. Uskoessaan tähän Jones erehtyy pahan kerran."

Huhtikuussa 2006 CSC:n tutkija ja oikeustieteen professori David DeWolf valitti Montanan yliopistossa, että Jones luuli, että hänen tehtävänsä olisi "selvittää, mikä on puhdasoppista tiedettä ja päättää teologisista kysymyksistä." Hän väitti myös, että Jonesin päätös osoitti valheellisesi "Kiilastrategian" Discovery Instituutin kirjoittamaksi, ja että luottamus Forrestin todistajanlausuntoon saa "John Birch Societyn näyttämään järkevältä."
Hän myös kertoi yleisölle valheellisesti, että olisin kirjoittanut kirjeen tieteellisen julkaisun päätoimittajalle, missä olin pyytänyt jättää julkaisematta mitään älykästä suunnittelua puolustavaa materiaalia. Kuukautta myöhemmin DeWolf ja Forrest osallistuivat Bostonissa samoille lounaskutsuille, missä Forrest julkisesti kysyi häneltä, oliko hän nähnyt kyseistä kirjettä. Hän joutui tunnustamaan kollegoidensa edessä, ettei ollut koskaan nähnyt sitä.
Tällä kertaa hän puhui totta, sillä Forrest ei ollut koskaan kirjoittanut moista kirjettä. Siitä huolimatta DeWolf jatkaa samojen, jo vääräksi osoitettujen, todistusten käyttämistä älykkään suunnittelun puolesta. Yhdessä Discovery Instituten entisen asianajajan Seth Cooperin kanssa kirjoittamassaan artikkelissa hän valittaa, että Jonesin päätös olisi perustunut väitteisiin, jotka älykkään suunnittelun puolustajat ovat jo kiistäneet. Siitä huolimatta, Dembskin, Meyerin ja Campbellin tavoin, DeWolf tai Cooper ei kumpikaan tullut puolustamaan sanojaan oikeudessa.

DeWolfin ja Dembskin taktiikka [Dembski vitkutteli itsensä irti oikeudenkäynnistä. P.A.] osoittaa älykkään suunnittelun täydellisen häviön ja sen johtajien mielettömän pelkuruuden, sillä heidän on täytynyt turvautua valheisiin ja sarkasmiin. Oikeudenkäynti oli Dembskin mahdollisuus loistaa ja kertoa tuomioistuimessa, miksi älykäs suunnittelu on "täydellinen tieteellinen vallankumous," niin kuin hän sitä aikaisemmin kuvasi. Sen sijaan kantajan puolustaja Robert Pennock luki todistajanaitiossa Dembskin lausunnon älykkäästä suunnittelusta, minkä jälkeen hän osoitti sen vääräksi.

Ironista kyllä, Dembskin arkkiviholliset olivat juuri siellä, missä hän halusi niiden olevankin eli todistajanaitiossa valan velvoittamana. Hän olisi voinut olla läsnä toteuttamassa strategiaansa "puristaa totuus" (pdf) heistä. Marraskuussa 2005 hän julkaisi Internet-sivuillaan artikkelin saman vuoden toukokuulta, minkä aiheena oli "asiakirja, jonka tarkoituksena on auttaa Thomas More Law Centeriä kuulustelemaan ACLU:n asiantuntijoita Dover-oikeustapauksessa." Hän lisäsi siihen myös listan "suositulleista kysymyksistä," jotka olisivat "ansa, josta darvinistit eivät pääsisi pakoon." Mutta kun hänelle tarjottiin mahdollisuutta olla todistamassa, miten hänen oma "ansansa" toimii, hän ei ollut lähimaillakaan. Hän itse mieluummin "pakeni kriittistä tutkiskelua" kuin antautui ristikuulusteltavaksi.

Dembski on ilmeisesti myös 20 000 dollaria rikkaampi, mikä osoittaa vielä yhden eron hän ja Forrestin välillä: Forrest todisti pro bono, kun taas hän veloitti palveluksistaan 200 dollaria tunnilta ja uhkasi haastaa Thomas More Law Centerin oikeuteen, elleivät he maksaisi hänelle palkkaa 100 työtunnilta, jotka hän väittää tehneensä ennen tapauksesta vetäytymistään. Kesäkuussa 2005 hän kertoi kanadalaiselle älykkään suunnnittelun kannattajalle Denyse O'Learylle, että hän olisi saanut rahansa.
Vielä älykkään suunnittelun kiistattoman tappionkin jälkeenkin Dembskin prioriteetit pysyivät ennallaan. Hän uskoi, että tappio piristäisi kristillistä yhteisöä ja että he saisivat kerättyä entistä enemmän rahaa.

Käännös: Antti Koskenrouta
Alkuperäinen lyhentämätön artikkeli viitteineen:
http://www.csicop.org/intelligentdesignwatch/kitzmiller.html
Skeptikko-lehti (1/2007)