Sitten onkin vuorossa syvällisempää tekstiä. Kokeilen keskittyä vain olennaiseen.
1) Mikä on Behen esittämä pääargumentti?
Darwin's Black Box-kirjassa Behe esitteli hiirenloukun ja IC:n (redusoimattoman monimutkaisuuden), tai ainakin niiden ensimmäisen version. Edge of Evolution tarjoaa CCC:n. Siitä kohta lisää. Jos edellisessä kirjassa käytettiin hiirenloukkua esimerkkinä argumentille, niin tällä kertaa käytössä on proteiini-proteiini sidos ja sellaisen muodostuminen sattumanvaraisella mutaatioilla.
Eräälle malariataudin haaralle on kehittynyt sattumanvaraisella mutaatiolla vastustuskyky erästä malarialääkettä [chloroquine] vastaan. Lääke ei enää toimi tällaista malariaa vastaan. Vastustuskyky ilmaantui kahdella pistemutaatiolla. Behe ilmoittaa tällaisen mutaation todennäköisyydeksi yhden suhde 10 ^ 20. Eli ykkönen jota seuraa kaksikymmentä nollaa. Aika suuri epätodennäköisyys. Kuitenkin jostain löytyy aina vähintään yksi sairastunut ihminen, jolla on parasiitti, jolla on vastustuskyky chloroquinea vastaan. Plasmodium falciparum parasiitteja on yhdessä sairastuneessa ihmisessä noin triljoona, ja sairastuneita ihmisiä on noin miljardi. Valtava populaatio mahdollistaa tajuttoman epätodennäköisyyden kiertämisen.
CCC, eli Chloroquine-complexity Clusters, on uusi IC. Jos jollekin mutaatioryhmän ilmestymiselle on yhden suhde 10 ^ 20 todennäköisyys, niin evoluutiolla on ongelmia.
"No complexity that is of the ame complexity as chloroquine resistance in malaria arose by Darwinian evolution in the line leading to humans in the past ten million years.
Instead of concentrating on us humans, we can look at the odds another way. There are about five thousand species of modern mammals. If each species had an average of a million members, and if a new generation appeared each year, and if this went on for two hundred million years, the likelihood of a single CCC appearing in the whole bunch over that entire time would be only about one in a hundred."
s. 61
Mutta entäpä jos jonkin mutaatioryhmän sattumanvarainen todennäköisyys olisikin tupla CCC? Tällainen tupla CCC on Behen mielestä evoluution raja. Ja tällainen todennäköisyys on kaikilla niillä muutoksilla joihin tarvitaan kahden uuden proteiini-proteiini sidoksen ilmestymistä. Siihen tarvitaan viittä tai kuutta pistemutaatiota, juuri tietyissä paikoissa. Todennäköisyys on tällöin yhden suhde 10 ^ 40. Maailmassa ei ole ollut edes 10^40 solua neljän miljardin vuoden aikana, joten todennäköisyys on ratkaisevasti evoluutiota vastaan.
"In short, complexes of just three or more different proteins are beyond the edge of evolution. [...] And the great majority of proteins in the cell work in complexes of six or more. Far beyond that edge."
s. 135
Behe käsittelee HI-virusta. Kyseisen viruksen perimä muuttuu nopeasti ja on ollut pitkään suuren mielenkiinnon kohde. Onhan kyseessä miljoonien ihmisten henki. Behen suureksi harmiksi kyseinen virus ei ole kokenut "merkittäviä" muutoksia, vaikka siinä on tapahtunut lukemattomia mutaatioita, mielettömien sukupolvien ajan. Johtopäätös: evoluutio ei luo mitään uutta ja monimutkaista.
2) Tarjoaako Behe selitystä sille miten elämä on sitten muka kehittynyt?
Ainakin yrittää. Hän kumoaa yksitellen sattumanvaraisten mutaatioiden naturalistiset vaihtoehdot pois, ja päätyy tähän:
"Instead, I conclude that another possibility is more likely: The elegant, coherent, functional systems upon which life depends are the result of deliberate intelligent design."
s. 166
3) Mutta antaako Behe mitään tarkempaa ja hyödyllisempää informaatio tästä "Älystä?"
Behe ilmoittaa, että "osien tarkoituksenmukainen järjestys" on merkki suunnittelusta. Hän kertoo autiosta saaresta, jolle haaksirikkoutunut mies rantautuu. Mies vaeltelee ja löytää kiviä. Ne ovat puoliympyrämuodostelmassa. Outoa. Myöhemmin mies löytää banaanipuita, jotka kasvavat kahdessa rivissä. Hämmästyttävää. Lopulta mies löytää rantautuneen laivan rauniot saaren toiselta puolen. Oudot ja merkittävät muodostelmat saavat selityksen. Ne ovatkin ihmisten asettamia ja rakentamia! Behe vertaa tätä biologisten löytöjen tekemiseen.
"If a cellular feature has some discernible (=havaittava) function, and if it seems to be beyond what is biologically reasonable to expect of chance, then with varying degrees of confidence we are justified in chalking it up to design."
s. 170
4) Eroaako tuo merkittävästi William Dembskin kannasta?
Hyvä kun kysyit. Dembski on vaatimattomasti todennut, että hänen väsäämä selityssuodatin havaitsee älyn vaikutukset 100% varmasti, mutta Behellä on paljon realistisempi kanta.
5) Hetkinen! Kertooko Behe kirjassaan miten elämä on kehittynyt älyn vaikutuksesta?
Ööö.
*selaa kirjaa*
Ei. Hän vain kritisoi mutaatiota ja luonnonvalintaa, joten joudumme vieläkin odottamaan testattavan ID-teorian ilmestymistä.
6) Muutoksia tekevät mutaatiot ovat siis niin harvinaisia, ettei evoluutio voi toimia?
Behen mielestä kyllä. Ja ei. Kirjassa kerrotaan molekyylivipujen rakenteesta. Molekyylivivut määrävät milloin tietyt DNA:n osuudet alkavat muodostaa proteiineja. Tämä on äärettömän tärkeää elämän kannalta. Koko kirjan ajan Behe on kertonut kuinka epätodennäköisiä uusia ominaisuuksia tuottavat mutaatiot oikein ovat. Nyt - yllättäen - asiat ovatkin toisinpäin. Todennäköisyys saada uusi "vipu" ovat paljon helpompaa kuin tupla CCC. Itseasiassa niin helppoa, että niitä kehittyy säätelyprotetiiniin sattumanvaraisesti todennäköisyydelllä 1:70. Yhden sukupolven aikana, joka koostuisi miljoonasta yksilöstä, yli kymmenen tuhatta yksilöä omistaisi aivan uuden säätelyproteiinin "vivun."
"You might object at this point that I seem to be impossible to please: Mutations are too rare, when we look at chloroquine resistance in malaria, but now they are too common, when we look at the theoretical possibilities for all these genetic switches. Here's the problem: So many kinds of switches are so common that, if they were the most important factor in determining whether a gene was turned on, the organism would be an incoherent mess. Instead of a fly or sea urchin or frog, a developmental program might at best produce a blob of tissue."
s. 185
Yhteenveto: Kahden proteiini-proteiini sidoksen ilmestyminen on tajuttoman epätodennäköistä, mutta uusia säätelyproteiineja ilmestyy jatkuvasti liian paljon.
Okei...
Hieman outoa, mutta heti perään Behe kyllä kertoo - aivan oikeasti - että kehityksessä on mukana muutakin kuin pelkkiä säätelyproteiineja, joten miksi kertoa uusien vipujen olevan potentiaalinen elämän "sotkija?" On päivänselvää, etteivät uuden vivut aiheuta eliön muuttumista mössöksi. Yksi vipu ei ratkaise peliä olemalla on/off vipu. Proteiinivivut hienosäätävät geenien toimintaa.
Edge of Evolutionissa esitetään monta monimutkaista biokemiallista systeemiä. DBB-kirjasta tutun flagellan tutkimus on edistynyt kymmenessä vuodessa, ja on paljastanut yhä monimutkaisempia systeemejä. Tämä on Behen mielestä osoitus siitä, että IC systeemeillä on taustalla vielä uusia IC systeemejä, joten evoluutio on vielä syvemmällä k¤&#"a.
Ensi kerralla listaan niitä parempia kritiikkejä joita on esitetty EoE-kirjan suuntaan.
Miten kirjassa tulee esiin Behen biokemiallisten ja molekyylibiologisten väitteiden vertaisarviointi. Siis, miten hyvin väitteitä on liitetty olemassaolevaan tutkimukseen ja onko kukaan muu asiantuntija testannut väitteitä?
ReplyDeleteNäyttäisi olevan samaa tasoa kuin DBB:ssä. Esim. Behe kertoo näiden ja näiden tutkineen miten flagellan/tjms kehitys ja kasvaminen tapahtuu solussa. sitten Behe vetää omat johtopäätökset monimutkaisuudesta. Viitteitä on n. 20 per chapter.
ReplyDelete