Vastassa seinäkello joka ei suostu käymään. Laitoin siihen uudet vetojouset ja korjasin kuluneet laakerit. Kiillotin akseleiden tapit. Uudet öljyt. Tarkkaakin tarkempi asennus käyntiankkurille.
Mutta perhana pysähteli.
Sitten uusi syynäys päälle. Kello osiksi, ja kokoan uudelleen. Pysähtely jatkuu. Tarkastelen käyntiankkuria ja käymäratasta. Huomaan, että putoukset (=se mistä syntyy tik-tak äänet) eivät mene tasaiseksi, asennan käymäankkurin miten tahansa. Tämä tarkoittaa sitä, että käymäankkurin kärkiväli on väärä. Tarkastelen ankkurin kärkiä luupilla. Kas. Edellinen kelloseppä on viilannut ja hionut kärkiä.
Kärkiväliä pitäisi saada isommaksi. Sen tekeminen vaatii harvivaista korjausta.
Ankkuri täytyy lämpökäsitellä pehmeäksi, sillä karkaistu teräs napsahtaa heti poikki, jos sitä yrittää taivutella. Ankkurien kärjet suojataan perunanpaloilla. Pienellä puhalluslampulla lämpöä akselin "selälle", kunnes teräksen väri muuttuu ruskehtavaksi.
Onnistuin siinä.
Sitten ankkuri alasimen päälle ja vasara käteen. Naputan oikealla lyömäkärjelle ankkuria, kunnes se taipuu aavistuksen. Otan työntömitan käteen ja mittaan. Kärkiväli on kasvanut, ja vieläpä juuri oikean määrän! Tuuria vai taitoa?
Kiillotan kuumennuksen jäljet pois. Asennan ankkurin takaisin paikalleen. Käynti kuulostaa heti paremmalta. Putoukset ovat saman suuruiset. Kello ei enää pysähtele.
Tuntuu hyvälle.
No comments:
Post a Comment