Vielä tänäkin päivänä joku, jossain, esittää matemaatikko ja filosofi Blaise Pascalin gambiitin ihan vakavissaan. Se toistettiin tuoreimmassa Tiede-lehdessä, mutta vain "nokkelana argumenttina." Jos et vielä tiedä mistä on kyse, niin ole hyvä:
"Emme tiedä, onko Jumala olemassa vai ei. Kumpaankin olettamukseen liittyy noin 50 % riski.
1) Jos Jumala on olemassa mutta me virheellisesti emme usko sitä, rangaistuksena on ikuinen kadotus.
2) Jos Jumala on olemassa ja me oikein uskomme sen, voitamme ikuisen autuuden.
3) Jos Jumalaa ei ole ja me oikein uskomme sen, olemme oikeassa muttemme varsinaisesti muuten hyödy siitä.
4) Jos Jumalaa ei ole mutta me virheellisesti uskomme häneen, emme menetä mitään.
Kun oikeassa olemisen palkinto, jos Jumala on olemassa, on paljon suurempi kuin tappio väärässä olemisen johdosta, jos Jumalaa ei ole, 'vain hullu eläisi jumalattomasti'."
Tähän on pari erilaista "jumalatonta" vastalausetta, mutta esitän vain oman suosikkini. Oletetaan, että todellakin kannattaa pelata varman päälle ja uskoa Jumalaan. Mutta samalla logiikalla kannattaa uskoa *kaikkiin* mahdollisiin jumaliin. Vasta silloin voi varmistaa ikuisen autuuden voittamisen. Jumalia on useita, mutta jos haluat vähän uhkapeliä, niin kannattaa keskittyä uskomaan vain niihin, jotka vaativat palvomista.
Näin yksinkertaisella tavalla voi osoittaa, ettei gambiitti toimi kristityn toivomalla tavalla.
Vaikka joku voisi kiemurrella irti monista jumalista, niin jäljelle jää sen yhden jumalan erilaiset kuppikunnat. Esimerkiksi Pascalin mielessä olevan Jumalan palvominen, ja siihen uskominen, ei ole niin yksinkertaista kuin voisi luulla. Jotta saisi varmistettua ikuisen autuuden voittamisen, niin pitäisi uskoa monella eri tavalla Jumalaan ja Hänen sanaansa. Eihän kannata pelata sen varaan, että Jumalalle kelpaa epämääräinen uskominen. Usein saamme kuulla, että pelkkä Jumalaan uskominen ei riitä, vaan lisäksi tarvitaan uskontunnustuksia, dogmeja ja juuri tietynlaista uskomista siihen mitä Hänen poikansa (tai profeetta) sattui tekemään ja sanomaan.
Jos gambiitissa on mitään perää, niin osallistujan pitäisi olla juutalainen, muslimi, katolilainen, ortodoksi, anglikaani, baptisti, luterilainen, metodisti, reformoitu, adventisti, jehovan todistaja, mormoni, uusmormoni, presbyteriaani, mennoniitti, helluntailainen ja kveekari. Siis näin aluksi. Islamista ja juutalaisuudesta löytyy vielä omat suuntaukset.
Jos onnistut löytämään jonkun suomalaisen käyttämässä Pascalin gambiittia, niin linkkaathan sen tänne. Haluan nähdä missä muodossa sitä levitetään tällä vuosituhannella.
Johan ne sen Sinuhessa osasivat. Piti uhrata jumalille jotta ei kävisi huonosti matkalla. Ajatuksena oli "varmuus on paras" ja siksi Kaptahkin oman kuoriaisen voitelemisen lisäksi kävi uhraamassa kaikissa, aivan vieraissakin, temppeleissä.
ReplyDelete"Emme tiedä, onko Jumala olemassa vai ei. Kumpaankin olettamukseen liittyy noin 50 % riski..."
ReplyDeleteTuollaista ei kyllä Pascal ole esittänyt.
Se on sitten Tiede-lehden virhe.
ReplyDelete...Kun on ehdottomasti pakko valita, jommankumman valitseminen ei enää loukkaa järkeänne. Se siitä. Entä autuutenne? Katsotaan kruuna, että Jumala on, punnitaan mitä voi voittaa, mitä hävitå. Arvioidaan molemmat vaihtoehdot...
ReplyDeleteViittaa aika vahvasti Paholaisen Asianajajan Fifty-Sixty tilanteeseen. Jompi kumpi/molemmat, lienee suomeksi pohdintaa kahden vaihtoehdon välillä. Tällöin lienee ko. todennäköisyys em. 50%, koska 1:2 on likimain 0,5.
Mutta toisaalta jos Pacal ei ole tuollaista esittänyt, niin ei kai sitten.
B.Pascal, Mietteitä, suom. Martti Anhava, WSOY 1996, ISBN 951-0-21208-3