Viljakuvioista

Kuin vahingossa käteeni osui viikonlopun aikana vanha Scientific American-lehti, vuodelta 2002. Siinä Matt Ridley kertoo omasta menneisyydestään viljakuvioiden tekijänä. Hän teki ensimmäisen viljakuvion vuonna 1991. Tarkoituksena oli osoittaa kuinka helppoa kuvioiden tekeminen on. Matt oli vakuuttunut kaikkien viljakuvioiden olevan ihmisten tekemiä. Apurina toimi käly, ja he aloittiat urakan Englantilaisella pellolla. He iskivät maahan piikin, ja piikistä lähti köysi, jonka avulla pystyi kaatamaan viljaa. Se ei toiminut kovin hyvin. Köysi nousi viljan päälle. Matt ja kumppani joutuivat tallaamaan hieman jaloillaan, mutta pian heillä oli oikea viljaympyrä.

Kaksi päivää myöhemmin paikallinen maanviljelijä soitti innoissaan viranomaisille. Matt oli onnistunut huijaamaan ensimmäistä kertaa. Pian hän oli tehnyt kaksi uutta kuviota paremmilla tekniikoilla. Doug Bowerin ja Dave Chorleyn lanseeraama viljakuvioiden tekemisessä toimiva lankku ja naru osoittautui parhaimmaksi. Pienellä harjoittelulla Matt sai aikaan hienoja kuvioita alle tunnissa.
Pellolle pääseminen jättämättä jälkiä osoittautui myös helpoksi. Kuivalla säällä maa kestää varovaisia askeleita, eikä jälkiä jää.

Kuitenkin media raportoi läpi 90-luvun, että viljakuviot eivät voisi olla ihmisten tekemiä. He haastattelivat "cereologeja" - peltokuvioiden tutkijoita - eivätkä koskaan tarkastaneet asioita itse. Kuvioita oli kuulemma liian paljon, jotta pari "huijaria" kerkiäisi tekemään ne kaikki (olettaen jokaisen kuvion tekemiseen menee monta tuntia), tai kuviot ilmestyivät hyvin valvotuille pelloille (Matt sanoo ettei se pidä paikkaansa), tai että kuvioiden ilmestymiseen liittyy ääniä muista maalmoista (hyönteisiä).

Kaikkein naurettavin väite oli, että asiantuntijat osaisivat erottaa "aidot" viljakuviot huijauksista. G. Terence Meaden oli tällainen asiantuntija, mutta meni sanomaan kameroille erään viljakuvion olevan aito tapaus, vaikka se oli Channel Four-kameraryhmän edessä tehty tilaustyö. Ohjelma kuitenkin pelasti asiantuntijan sanomalla, että ehkä hän oli vain tämän kerran väärässä.

Matt Ridley tapasi muita viljakuvioartisteja: Robin W. Allen Southhamptonin yliopistosta, sekä Jim Schnabel joka kirjoitti Round in Circles-kirjan. Kun kuvioidentekijät tunnustavat heidät sivuutetaan televisiossa huijareina. Ridleyn omat artikkelit viljakuviopaljastuksista leimattiin "hallituksen disinformaatioksi," ja jopa vihjailtiin hänen olevan britannian tiedustelujärjestön, MI5:n, jäsen.

Koko episodi opetti hänelle kaksi tärkeää asiaa. Kaikkia asiantuntijoita pitää käsitellä skeptisesti ja pitää mielessä miten he tienaavat. Monet cerealogit tienaavat kirjoittamalla aiheeseen liittyviä kirjoja tai johtavat viljakuiokiertueita, joista laskutetaan jopa 2000$ per nenä. Toiseksi, älä koskaan aliarvioi median helppouskoisuutta. Jopa Wall Street Journal julkaisi juttu joissa ei huomioitu ihmisiä viljakuvioiden lähteenä.