Kirkosta eroaminen ei ota laantuakseen. Porvoon piispa Gustav Björkstrand on huolissaan kirkosta eroamisen suosiosta. Jos tahti pysyy samanlaisena, niin vuonna 2030 kirkkoon kuuluvien osuus on laskenut 15 prosenttiyksikköä. 2006 kirkosta erosi melkein 35 000 suomalaista.
Björkstrandin mielestä eroluvut voivat jopa kasvaa: "Kyseessä on selkeä trendimuutos."
Suuri huoli tulee myös siitä, että suuri osa eronneista on nuoria aikuisia. Lapsia ei enää kasteta kirkkoon perinteisellä tahdilla. Piispa huomauttaakin, että kirkko ei voi jatkaa nykyistä toimintaa, jos rahoituspohjan tulevaisuus on heikkenemässä. Vaarassa ovat lapsi-, nuoriso- ja vanhustyö. Jäsenkato voi myös hankaloittaa hautausmaiden ja kirkkojen kunnossapitoa.
Björkstrandin tarjoama ratkaisu on kertoa ja valistaa ihmisiä siitä, mitä hyötyä kirkon jäsenyydestä on. Ihmisten pitäisi tietää mitä kirkollisverolla saa.
"Jos kirkko ei nykyisessä kulutusyhteiskunnassa tähän vastaa, niin seuraukset ovat tiedossa."
On virkistävää kuulla realistista ja ajankohtaista puhetta kirkon suunnalta. Björkstrandilla on tiukan rahalliset huolet, ja hyvä niin. Eihän bisnes voi muuten pyöriä. Ymmärtääkseni kirkko saa erikseen verorahat hautausmaiden pyörittämiseen ja ylläpitoon, joten jäsenmäärän pudotuksen ei pitäisi vaikuttaa hautaustoimen olemassaoloon. Kaikki Suomen kansalaiset maksavat sen erikseen verotuksen kautta, ilman kirkollisveroa.
Joten mitä ihmiset saavat kirkollisverolla?
1) Kirkkohäät. Tämä on se syy miksi pari tuttua ateistia ovat olleet kirkon jäseniä aina häihin asti. Kuherruskuukauden jälkeen erotaan kirkosta maistraatin kautta. En kauheasti ihmettele asiaa. Jokaisella paikkakunnalla on jonkinlainen kirkko, ja se on varmasti poikkeuksetta hienompi, kauniimpi ja arvokkaamman näköinen kuin lähin betonimurju-maistraatti (jossa pahimmillaan siviilivihkimiseen pääsee vain perjantaisin). Maistraatin pitäisi järjestää maksua vastaan siviilivihkimen ihan juhlapaikalla, mutta kaikki maistraatit eivät siihen kykene. Kysyntä kasvaa vuosivuodelta, joten luulisi palvelujen alkavan pian vastaavan kysyntää.
Nykyään on mahdollista järjestää juhlavat häät muuallakin kuin kirkoissa. Esim. omat häät menivät näin: Ensin parin minuutin pikatoimitus Toijalan maistraatissa (harmaa betonimurju, valkoinen toimistohuone, romanttista), sitten matkaaminen Kylmäkosken piilopirtille. Piilopirtti on kaksikerroksinen hirsirakennus metsän siimeksessä, joka oli koristeltu juuri meidän toivomusten mukaan. Ohjelma, musiikki, puheet, rituaalit ja seremoniat menivät kuten me itse halusimme. Ruoka, tanssi ja juomat, sekä ilotulitus juhlistivat tapahtumaa. Vierailla ei ollut valittamista. Yöllä laavu oli käytössä ja paistoimme makkaraa. Ei hassumpaa.
Seremoniat hoiti tietenkin Pro-Seremonian puhuja. Arvokkuudessa ja tunnelmassa ei hävitty papin saarnoille, eikä kukaan nukahtanut.
2) Historialliset rakennukset jäävät pystyyn. Paras ystäväni, joka on ollut ateisti niin kauan kuin tiedän, ilmoittei ettei viitis erota kirkosta sen takia, että muuten paikallisen kirkon ylläpito voisi kärsiä. Vähentynyt raha tietäisi vähempiä resursseja ylläpitoon. Ystäväni erosi kirkosta tänä vuonna. Ehkä hän ajatteli kirkon kyllä tarvittaessa keräävän rahat jostain muualta kuin kirkollisveron kautta. Vaikkapa pörssistä ja sijoituksista?
3) Hautajaiset. Se viimeinen palvelus, jonka kirkko tekee uskollisen jäsenelle. Mutta tämän, kuten häätkin, voi hoitaa ihan siviiliseremonialla. On mahdollista kirjata omien hautajaisten ohjelma etukäteen. Ja jälkeenjääneet voivat tietenkin suunnitella surujuhlan taas Pro-Seremonioiden avulla. Paikalle saadaan juhlapuhuja, joka osaa hommansa. Tosin joissain paikkakunnilla seurakunta ei anna mahdollisuutta toimittaa siviilihautajaisia hautausmaan kappelissa. Käytännöt eivät ole yhteneväisiä, mutta ainakin asia on muuttumassa tasa-arvoisempaan suuntaan.
4) Kaste. Kyllä, kirkko lähettää paikalle papin, joka antaa lapselle nimen. Sitten kahvia ja pullaa. Mutta tällekin on nykyään sekulaari vastine; nimiäiset. Ja kyllä, sinnekin voi palkata puhujan Pro-Seremoniasta. Ainoa ero on taas se, haluaako toimittaa seremonian kirkossa vai kotona. Toisesta täytyisi maksaa erikseen jäsenmaksua, toisesta riittää kertamaksu. Huom! Tämä periaate pätee myös häihin ja hautajaisiin.
5) Rippileiri. Vaihtoehtona Prometheusleiri. Kertamaksu vs mahdollisesti jopa kahden vanhemman jäsenmaksu. Jotkut nuoret käyvät molemmat leirit. Molemmilla oppii kyllä paljon asioita. Omalla rippileirillä opimme, ettei kaikkien poikien kannata yrittää tehdä nakurynnäkköä tyttöjen puolelle juuri silloin kun leirin johtaja on astunut pihalle. Ja miten muovailuvahasta voi muotoilla pieniä peniksiä valokytkimiin (minä en tehnyt niin). Ja joitain muita asioita joita ei kannata toistaa täällä. Mutta se oli varmasti ihan normaali rippileiri. Ja kuten muutkin, olin siellä niiden tulevien lahjojen ja rahojen takia. Rippileiri on initaatioriitti aikuisuuteen.
6) Avustukset ja tukiryhmät. Maksa jäsenmaksua kirkolle, joka sitten kanavoi rahaa avustuksiin. Sinällään ihan ihailtavaa, mutta itse hoidan asian ilman kirkon välikättä. Laitan avustuksia eteenpäin omien valintojen mukaan. Rahalliset avustukset ja verenluovutukset voi tehdä ilman kirkkoa. Ja ainahan voi äänestää kunnalisvaaleissa sitä puoluetta, joka lisää terveydenhuollon rahoitusta. HAHAHAHAAA!
Kirkon jäsenyydellä saa varmasti jotain muutakin, mutta en heti keksi mitä.
Jos sattumoisin asuu sellaisen seurakunnan alueella, jossa on tervejärkisiä seurakunnan työntekijöitä ilman hysteerisiä fundamentalisteja tai lapsiinsekaantujapappeja, on seurakunta aika tärkeä osa yhteisöä.
ReplyDeleteOn myös paikkakuntia/ kaupunginosia, jossa seurakunnan diakoniatyö on ainoa inhimillinen kontakti ja apu syrjäytyneille ja esim entisille vangeille.
Mutta.
Kirkon synkkä maine on liian monen häiriintyneen työntekijän takia todella aiheellista. Fundamentalistien valtataistelu on aiheellisesti herättänyt ihmisiä heräämään pois tapa- ja ahdistuskulttuurista.
Piispat ovat nyt vihdoinkin taipumassa julkisuuspainostuksen takia todelliseen tasa-arvokäytäntöön naispappeuden suhteen mutta todellisuudessa piispat suojelevat käsittämättömän ahkerasti ja uskollisesti fundamentalistisia aineksia kirkossa, jotka syyllistävät nuoria ja estävät luterilaisen vapaan ihmiskuvan toteutumista. Pelokkaat piispat kuristavat itse oman organisaationsa pelkäämällä fundamentalisteja vaikka yrittävät puhua liberaaleja ajatuksia lehdistölle.
Luterilaisuushan periaatteessa on mitä vapain ja realistisin uskonto. Länsimaista modernisaatiota ja tiedettä ei olisi ilman luterilaisuutta.
Lutherin kapinallinen toimintahan perustui todellisuuden (ja tieteen) hyväksymiseen, ei sen manipulointiin. Koska tietoteoreettisesti arvokysymyksissä ei ole mitään ainoaa "tieteellistä" yhtä todellisuutta, jokainen ihminen on myös aina uskonnollinen ihminen, homo religiosus, aina johonkin arvoväritteiseen takertuva, tulevaisuuskuvia rakentava ja maailmanselityksiin uskova, on luterilaisuus mitä tervein ilmiö, noin niinkuin periaatteessa.
Ihmiskeskeinen ja kehittyvä - Jeesuksen ja Lutherin kapinallisuteen perustuvaa ihmiskuvan etsintää ja hyvien periaatteiden kontemplointia. Ihmiset tarvitsevat aina arvo-organisaatioita. Natsitkin olivat arvo-organisaatio. Kokoomus on arvo-organisaatio. Yliopisto on arvo-organisaatio. Aina on valittava arvot, joilla käsitellään päämääräiä.
Mutta lut.kirkko valitettavasti on kääntynyt organisaationa fundamentalistiseksi itsensä palvojien lahkoksi, jossa muutos ja "asiakkaiden" suojelu on toisella sijalla. Käsittämättömin ilmiö on seksuaalirikollisten ja mielenterveysongelmaisten pappien suojelu ammateissa, joiden pitäisi pohjautua luottamukseen ja henkiseen tervehtymiseen. Kirkon organisaatiolle tärkeintä on kirkon organisaatio ja oma outo 1500-luvun kirkkokulttuuri rituaalikulttuurina.
Myönteistä on kyllä nyt tämä pakolaisten puolesta puhuminen nyt kirkossa. Siinä löytyy selkärankaa omaavia ihmisiä. Mutta sekin on ositain sellainen ilmiö, jossa eettinen puuhastelu ja kannanottelu on yksi keino paeta kirkon sisäisiä ongelmia ulkoisen eettisen bodauksen show-pullisteluun.
Kirkon valtapeliä pyörittävät häiriköt eivät usko muuta kuin jaloilla äänestämistä eli ihmisten todella kannattaisi lopettaa naapureiden ajattelu ja olla rehellisesti pakanoita tai tyytymättömiä kirkon asiakkaita.
Pelkohan se vain pitää kakskolmasosaa kirkkokarjasta kirkon kirjoissa. Se pelko, mikä taottiin 600 vuotta sitten helvettikuvilla kansan takaraivoon. Sitä silloisen katolisen kirkon väkivaltaa ja suurta osaa suomalaista ahdistuskulttuuria nykyinen kirkko ei ole vielä rehellisesti tunnustanut eikä ottanut siitäkään vastuuta.