Why Intelligent Design Fails: A Scientific Critique of New Creationism
Toimittanut Matt Young ja Taner Edis.
Tämä on tuoreista evoluutio vs kreationismi-kirjoistani. Kirja koostuu kolmestatoista kappaleesta, joissa selitetään yksityiskohtaisesti mikä älykkäässä suunnittelussa mättää. Kirjoittajina on mm.: Gert Kortof, David Ussery, Mark Perakh, Alan D. Gishlick, Ian Musgrave, Niall Shanks, Istvan Karsai, Gary S. Hurd, Jeffrey Shallit ja Wesley Elsberry. Lukemista on reilu 200 sivua. Aiheina on hiiriloukkuanalogian ruuminavaus, Dembskin esimerkkien (Jousiampuja) viipalointia, antrooppinen periaate (puhtaasti filosofinen argumentti) ja jopa yhteisestä polveutumisesta irtoaa mukavasti ongelmia kreationisteille:
Kissat ja koirat sijoitetaan DCM:ssä (Dynamic Creation Model) omiin laatikoihinsa, niillä on siis lajeina itsenäiset alut. Niiden välillä ei ole yhteistä polveutumista. Tämä tuhoaa täysin darwinistiset selitykset siitä miten ne ovat voineet ilmestyä maapallolle. DCM ei tarjoa mitään vaihtoehtoista selitystä, ja tästä aiheutuu suuri mysteeri. Kreationistien malli ei onnistu selittämään miksi kissat ja koirat omaavat samoja ominaisuuksia ja täten luokitellaan lihansyöjiin, Carnivora, tai miksi fasaanit ja ankat luokitellaan lintuihin. Kuka voisi kieltää että kissat, koirat, karhut ja näädät jakavat lihansyöjien ominaisuuksia?
Darwinin teoria selittää jaetut ominaisuudet yhteisellä polveutumisella Carnivora-esi-isästä, sekä selittää erot erkaantumisella yhteisestä esi-isästä. Yhteisiin ominaisuuksiin keskittyvät kysymykset voidaan toistaa kaikilla perustyypeillä. Yhteneväisyydet eivät lopu vain perustyyppien rajoihin. Koko Linnaen kehittämä luokittelusysteemi muuttuu arvoitukseksi kreationistien mallissa.
Tästä seuraa looginen ristiriita.
Jos jaetut ominaisuudet ja erilaiset ominaisuudet ovat hyvä syy luokitella eläimiä hierarkisiin kategorioihin, kuten lajit, suvut, heimot ja tämän pienen sukupuun selittäminen hoituu yhteisellä polveutumisella [mikroevoluutiota], niin miksi nämä syyt eivät ole tarpeeksi hyviä syitä korkeammilla kategorioilla kuten lahko, luokka, pääjakso, kunta?
Miksi yhteinen polveutuminen on hyvä selitys sukutasolle asti, mutta ei sitä korkeammalle?
Kaikkia aiheita käsitellään ilman vastapuoleen kohdistuvia ad homineja. Kritiikin kohteeksi joutuvat argumentit, eivät ihmiset. ID:tä käsitellään melkein tieteellisenä teoriana, mutta unohtamatta sen puutteita: ei tutkimusta eikä tieteellisiä julkaisuja. Kirjassa verrataan miten älykäs suunnittelu eroaa ns. normaalista tieteestä. Älykästä suunnittelua ei pitäisi tyrmätä dogmaattisesti, vaan kokeilemalla saako sillä aikaan mitään uutta tietoa. Toistaiseksi älykäs suunnittelu joutuu lorvailemaan tieteen sivussa.
Kirjan lopussa on myös kattava lista aiheeseen liittyvistä verkkosivuista, niin ID:n puolesta kuin vastaan.
Jatkan myöhemmin kertomalla lisää siitä miten Dembskin jousiampuja-argumentti haudataan.
No comments:
Post a Comment