Sain luettua loppuun Ahdas ja arka ismi-kirjan.
Pekka Virkamäki on entinen Hare Krihna-liikkeen jäsen. Parhaimmillaan 13-vuotisen urnasa aikana hän yleni helsinkiläisen temppelin johtajaksi. Kuvaukset tapahtumista ovat henkilökohtaisia. Kerronta ei jumitu paikalleen. Itse en kykene edes ajattelemaan hänen kokemaan elämää liikkeen sisällä. Mies on kokenut kovia ja ottanut niskaansa p@&"aa ylemmiltä. Onneksi tarinalla on onnellinen loppu. Pekka löytää rakkauden ja karistaa harteiltaan tiukat säännöt. Seurauksena on onnellinen elämä. Tosin terapian ja mielialalääkkeiden jälkeen.
Tietenkin hän oli liikken jäsenenä vakuuttunut uskonsa oikeellisuudesta. Ei sitä muuten käyttäisi tajuttomasti aikaa kirjojen myymiseen pakkasessa, ihmisten pilkattavana. Onneksi elämän tarkoitus ei ole riippuvainen lahkoista. Lahkoon kriittisesti suhtautuva Monkey on a Stick-kirja on Krisha-liikkeen mustalla listalla. Tässäkin mielessä Hare Krishnat ovat kunnon fundamentalistinen uskonto. Kritiikkiä ei suvaita. Uutisia pimitetään. Liikkeen historiasta saa ottaa selvää vain liikkeen omista lähteistä. Muuten henkisyys kärsii, kun materialistiset ajatukset tunkeutuvat tietoisuuteen.
Veda-kirjallisuus on erehtymätöntä. Tästä seuraa kivoja ongelmia, sillä Aurinko on heidän mukaansa lähempänä maapalloa kuin Kuu.
Seksuaalisuus alistetaan ja ahdistetaan mahdollisimman ahtaalle. Tuhmat hommat saa hoitaa vain avioliitossa ja vain lisääntymistä varten. Tämän takia seksi pyöriikin mielessä jatkuvasti. "Ongelmaa" vastaan voi taistella märillä alusvaatteilla ja keskittymällä mantrojen hokemiseen. Ihmisen pitäisi keskittyä henkisiin asioihin eikä lihaansa.
Gurut ja johtajat ovat tietenkin viisaita miehiä joita palvotaan. Kun tällainen johtohahmo tekee jotain sopimatonta, on edessä runsas selittely ja vahingonhallinta. Bhaktivedanta Swami Prabhupadan kirjoihin perustuva Hare Krishna-liike onkin joutunut tulkitsemaan Swami Prabhupadan sanomisia. Swami Prabhupada kun teki selväksi, että neekerit saisivat pysyä orjina, homot ovat moraalittomia ja kaikkea muuta fundamentalismista tuttua juttua. Modernit munkit selittävät näitä kommentteja aikaansa sitoutuneiksi.
Ranskan temppeleitä johtanut guru pakkasi rahat laukkuunsa ja muutti elelemään hienompiin tiloihin Amerikkaan, naisen kanssa tietysti. Saksassa vaikuttanut guru osteli automaattiaseita ja muutti myös Amerikkaan. Hänet lyötiin rautoihin rajumman automatkan jälkeen. Mies oli ampunut automaattiaseella, ja takapenkillä oli oikea arsenaali. Mutta nämä ovat vain yksittäistapauksia. Liikettä johtavat ihmiset, joten liikkeessä tapahtuu inhimillisiä asioita.
Lisäksi opin kirjaa lukiessani, ettei kannata kätellä krishnalaista. Lahkon sisällä kun on tiukat säännöt siitä miten peseydytään tarpeiden teon jälkeen. Pesu suoritetaan vasemmalla kädellä (joka on oppien mukaan valmiiksi Likainen käsi), ilman vessapaperia, ja käsi pestään kommuunin yhteisessä tätä tarkoitusta varten tehdyssä pienessä vesiastiassa.
Liikkeen omissa kouluissa olevat lapset saavat tietenkin ainoaan oikeaan totuuteen perustuvaa opetusta. Onneksi nykyään liike on parantanut valvontaa, eikä 70- ja 80-luvuilla joissain kouluissa tapahtunutta lasten seksuaalistahyväksikäyttöä enää ole. Virkamäki kirjoittaa suomalaisesta pedofiilitapauksesta lyhyesti.
Hare Krishna-liike pyörii Euroopassa kirjonen myymisellä, tai kuten he itse sitä kutsuvat, levittämisellä. Temppu on tuttu. Oranssikaapuinen mies tai nainen pysäyttää kadulla ja "tarjoaa" kirjaa. Kun otat kirjan käteesi, niin joudut antamaan lahjoituksen temppelille. Lahjoituksia sai irtoamaan helpommalla kun sanoo tulojen menevän hyväntekeväisyyteen. Vaikkapa Intian köyhille lapsille. Mutta lapset eivät saa lanttiakaan, sillä käytännössä kaikki menee temppelin pyörittämiseen, kirjojen painamiseen ja muihin kuluihin. Olen kerran "ottanut vastaan" Krishna-kirjan ja se sai riittää.
Kokeilen löytää jostain aikaa tutustua tarkemmin Hare Krishnojen outoon maailmaan.
Mulla on niitä niitten kirjoja. vaatimattomaksi kehuttu kirjoittaja, jonka nimeä ei kirjata kanteen ilman lisäliitettä "His Divine Grace" on tuottanut kummallista tekstiä.
ReplyDeleteOsa vertauksista on vain "erikoisia", muutama on jopa kuvottava.
Eli kun tulet palauttamaan niitä kirjoja, niin nappaa mukaan!
Aivoni kestävät ehkä yhden Hänen Taivaallisen Armonsa kirjan. Enää yksi lainattukirja jäljellä. Visiittiä voisi alustavaksi suunnitella helmikuulle.
ReplyDeleteJostain syystä meikäläiselle tarttui tuo kirja kätöseen kun hyväksikäytin kirjakaupan alelaaria. Täältä blogistahan se impulssi ostaa mokoma kirja tuli. Paholainen sinut periköön.
ReplyDeleteEn vielä viitsinyt lukea blogipostiasi, pääsin kirjassa vasta alkuun ja suhtaudun siihen kuin jännäriin konsanaan.
Mikähän meitä joitain yksilöitä vaivaa kun pitää kaivautua pimeyden syövereihin... Itse toivon saavani guru Ray Comfortilta (Argumentum ad Bananum -mies) hänen lupailemaansa ilmaista materiaalia.
- Henri