Esko Valtaoja kauhistelee uskovaisten suhtautumista evoluutioon. Kun vieroksuntaa esiintyy, se ei johdu vain uskovaisten tyhmyydestä, vaan ateismin ja tieteen kytkemisestä yhteen.
Vaikka tieteen historiaa on usein kuvattu idealisoiden, sieltä löytyy pelottavia episodeja. Darwinin löydösten pohjalle rakentui sosiaalidarwinismi kaikkine kauheuksineen. Siitä tuli natsien virallinen ideologia. Myös muissa maissa sillä oli paljon kannattajia.
Miten ateismi liittyi tähän? Ateismin ja poliittisen liikkeen, kuten kansallissosialismin, välillä on ero. Ateismilla voi "tukea" niin kommunismia kuin kapitalismia. Oikeastihan ateismi on yhteensopiva melkein kaikkien poliittisten liikkeiden kanssa. Kristillisdemokratian tai muun vastaavan kanssa voi olla aavistuksen vaikeaa.
Evoluution ja ateismin yhdistäminen on taas helppo tehdä. Samalla tavalla voidaan yhdistää ateimsi ja painovoima. Kummassakin tapauksessa ateismi on yhteensopiva, sillä niin evoluution kuin painovoimankin oletetaan toimivan ilman yliluonnollista vaikuttajaa. Vaikka elämä on kehittynyt vuosimiljoonien aikana, ei se tarkoita, etteikö jonkinlaista jumalolentoa voisi olisi olemassa. Vaikka voin pudottaa kynän lattialle ihan itse, ei se tarkoita, etteikö voisi olla olemassa jonkinlaista jumalolentoa.
Rohkenen sanoa: Evoluution faktasta ei voi suoraan päätellä ettei Jumalaa ole.
Tuota pitäisi korostaa keskustelussa enemmän, sillä se ei näytä kiinnostavan kovin monta.
Ateistisessa Neuvostoliitossa ja Kiinassa tapettiin sekä uskovaisia että tiedemiehiä. Näitten kokemusten pohjalta voidaan ymmärtää, että ateismia julistavat tiedemiehet pelottavat. Monet evoluutiobiologit ovat kirjoittaneet ja puhuneet itsekkäistä geeneistä tai ihmiselämän turhuudesta ja mitättömyydestä tavalla, joka ei enää perustu tieteellisiin tosiasioihin.
En tiedä keitä ateisteja Ojanen on kuunnellut ja lukenut, mutta toistaiseksi olen itse nähnyt kommentteja siitä miten tiede ei tarjoa elämälle mitään elämää suurempaa tarkoitusta, jne. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö ihminen voisi itse tehdä sitä tarkoitusta elämälleen. Näin olen lukenut ja ajattelin itse ihan angstiteininä. Myös nuo itsekkäät geenit ymmärretään usein väärin. Olemme muka geenien orjuuttamia robotteja. Tosin Ojasen lyhyt kommentti ei tee selväksi mitä hän ajattelee näistä geeneistä. Itsekkäät geenit mahdollistavat ihmisten hyvyyden, hellyyden ja rakkauden. Kaikki ne tuntemukset jotka ovat meille tärkeitä ovat meille myös tosia, vaikka geenit ajaisivatkin meitä jollakin tavalla.
Mikä on tällaisten kirjoitusten motiivi? Oma elämäntuska, ateismin edistäminen vai haluttomuus tunnustaa tieteen rajoja? Uskovaisten kriittisyys evoluutiotulkintoja kohtaan (muita vastakohtiahan on vaikea löytää) johtuu siihen liitetystä ateistisesta propagandasta. Tässä propagandassa on onnistuttu niin hyvin, että sitä ei enää edes huomata. Tieteen ja ateismin kytkentä ärsyttää myös niitä uskovaisia, jotka pitävät Darwinin ajatuksille rakentuvaa evoluutiotulkintaa tieteellisesti perusteltuna.
En ole vielä tavannut ateistia, jonka elämä olisi tuskaa, ja siksi hän kirjoittelisi kirjoja ateismista. Olen tavannut ateisteja, jotka ovat onnellisia ja kaikin puolin - paria perversiota lukuun ottamatta ;) - kunnollisia kansalaisia. Joten ehkäpä tuo keskimmäinen ehdotus on oikein? Dawkins, Dennet, Harris ja Hitchens kirjoittavat edistääkseen omaa asiaansa. Olen vasta lukenut Dawkinsin Jumalharhan, Harrisin Letter to a Christian Nation kirjat. Uskallan kuitenkin heittää, että nämä miehet sanovat tieteen olevan toistaiseksi _paras_ keino ottaa selvää siitä miten maailma toimii. Uskallan kertoa enemmän vasta sitten kun olen lukenut Breaking the Spell, God is not Great ja End of Faith kirjat. Itse olen sitä mieltä, että tiede kertoo meille vain miten esim. alkio kehittyy, mutta se ei kerro onko oikein vai väärin tehdä sille abortti. Siihen päätökseen tarvitaan jotain muuta.
Ateististen darwinistien pilkallinen ja ylemmyydentuntoinen asenne synnyttää ja vahvistaa vastarintaa. Tämä asenne on antanut luvan vääristellä tieteen ja uskonnon historiaa sekä esittää mielipiteitä ja ennakkoluuloja tieteellisinä tosiasioina.
Richard Dawkinsin, Daniel Dennetin, Sam Harrisin ja Christopher Hitchensin kirjat ovat niin täynnä virheitä ja mielivaltaista tietojen valikointia, että niitä ei enää voida lukea tieteen piiriin kuuluviksi. Eikö tämä ole yhtä vaarallista tai jopa vaarallisempaa kuin uskontoihin perustuvat tulkinnat, sillä niiden laatijat toimivat tieteen nimissä.
Neljän Ratsumiehen kirjat ovat populaarijulkaisuja, eivät tieteellisiä julkaisuja. Tämän pitäisi olla kristallin kirkasta heti kättelyssä. En tiedä miksi Ojanen menee valittamaan tällaisesta asiasta. Myös kauhistelu tieteen nimessä tehdystä tulkinnasta on hauska. Juuri tieteen nimessä tehty tulkinta on turvallisin, sillä se on aina altis kritiikille. Kaikki ajatukset ovat paljaana arvioinnille ja kritiikille. Kritiikkiä suositaan. Asia toimii eri tavalla uskonnollisessa ajattelumaailmassa.
Näistä kirjoituksista syntyy vaikutelma, että ateismi on tiedettä tärkeämpi asia, koska se antaa mahdollisuuden luopua juuri niistä periaatteista, joita tieteessä arvostetaan.
Mitä kirjoituksia Ojanen on lukenut? Minäkin haluan lukaista ne läpi.
"Eikö tämä ole yhtä vaarallista tai jopa vaarallisempaa kuin uskontoihin perustuvat tulkinnat, sillä niiden laatijat toimivat tieteen nimissä."
ReplyDeleteKerroppa se Älykkään Suunnittelun kannattajille. He eivät tieteeseen lukeudu. Tästä kaiken kertoo "International Society for Complexity, Information, and Design" ei saa julkaisuja, vaikka on ÄS -myönteinen, heidän oma tahonsa. Minä taas olen jostain kuullut, että uuden paradigman tuntomerkit ovat nimenomaan ahkera tutkimus, joita sen piirissä syntyy.
Hoitakoot kristityt ensin oman saastansa, ennen kuin kieltävät muilta.
Kylläpä onnellisuusprofessorin tekeleessä olkiukot pölisten paukkuvat.
ReplyDeleteAteistiset hirmuhallinnot, uskomusjärjestelmä nimeltänsä sosiaalidarwinismi, "itsekkäät geenit". Hehheh.
Huonosti menee Tampereen yliopiston psykologian laitoksella, jos professorikin erehtyy pitämään biologian ja evoluution teorioita moraalisina lähtökohtina ja sen mukaan asioita tuomitsee. Pitäksiköhän harkita uudelleen yliopistohakua?!
Mielestäni hän oli tavallaan oikeilla jäljillä ; Nuo mainitut kirjat ovat suututtaneet uskovaisia. Niitä ei käsittääkseni ole kuitenkaan tehty lainkaan "ihan oikeiksi tiedekirjoiksi". Ne ovat kansanomaistuksia.
ReplyDeleteTätä ei saa unohtaa.
Lisäksi minusta oltiin oikeilla jäljillä siinä, että Harrisin, Dawkinsin ja kavereitten kirjat ovat syntyneet tarpeeseen. Tarve taas on syntynyt aktiivisesta fundamentalismista "siellä rapakon takana". Täällä euroopassa tilannetta on vaikea ymmärtää. Puolison sisar asuu Amerikoissa, se on siellä kuulkaa "ihan ihme meininkiä" tuon asian tiimoilta.
Voidaan siis sanoa, että fundamentalistit ovat aikaansaaneet paineen tuoda teoksia, jotka eivät hyökkää pelkästään fundamentalismia vastaan. Tässä kun hyökätään koko uskon konseptia vastaan laajemmin.
Voidaan miettiä, onko tämä reilua vai ei. (Minulle on yksi ja sama.)
Mutta sitten onnellisuusprofessori tipahtaa. Luulisi aivan että hän ei olisikaan lukenut itse kirjoja. Sillä niissä käytetään jonkin verran nimenomaan tuollaista "uskonnolla on havaittu moraalisia ikäviä vaikutuksia" -tavaraa. En voi uskoa että vain toisen maailmankuvan kritisoiminen olisi oikein. Ilmeisesti onnellisuusprofessori rojahtikin itse käyttämään sitä argumentaatiota, jota itse epätieteelliseksi nimitteli.
Markku Ojasen teesi mielipidekirjoituksessa oli seuraava: uskovaiset vieroksuvat evoluutiota, koska se samaistetaan ateismiin.
ReplyDeleteHarrisin ja Dawkinsin tuoteita kirjoja ei ole tulkittu vain populaarikirjoina. Niiden on nähty olevan jotain enemmän, etenkin niissä piireissä joissa mainittujen kirjoittajien kanssa ollaan samoilla maailmankatsomuksellisilla linjoilla.
Suomen laajalevikkisimmässä yleistieteellisessä julkaisussa "Tieteessä Tapahtuu" näitä kirjoja nimitettiin kirja-arvostelussa "uskontotieteeksi parhaimmillaan". En tiedä, kertooko se sitten enemmän kirja-arvostelijasta, vaiko uskontotieteen nykytasosta.
Eräs Dawkinsin ja Harrisin tavoin maailmankuvallista kamppailua käyvä suomalainen oli kuitenkin siis päässyt kirjoittamaan maailmankuvallisen kirja-arvostelun. Sittemmin lehdessä julkaistiin myös tämän kirja-arvostelun kritiikki.
Markku Ojasen teesi mielipidekirjoituksessa oli seuraava: uskovaiset vieroksuvat evoluutiota, koska se samaistetaan ateismiin.
ReplyDeleteOlet oikeassa. Päivitän tekstiäni vielä illalla. Jos löytyy ylimääräistä aikaa, niin voin saada aikaan ihan oikean vastineenkin.
On aika triviaali toteamus, ettei evoluution olemassaolosta seuraa, että (jonkinlaista) Jumalaa ei ole olemassa. Tuo toteamus ei kiinnosta ketään siksi, ettei se merkitse mitään. Toteamus liittynee lähinnä USA:n lainsäädäntöön, mutta koska Suomessa ei USA:n laeilla ole väliä, se ei täällä kiinnosta ketään.
ReplyDeleteOn jokseenkin yhdentekevää, onko a yhteensopiva jonkinlaisen b:n kanssa. Juuri kukaan ei usko "jonkinlaiseen b:hen", vaan Jumalaan uskovat uskovat tiettyyn, usein aika tarkasti määriteltyyn Jumalaan. Esim. kristinuskon Jumala on määritelty uskontunnustuksessa.
Edellämainittu on totta.
ReplyDeleteTosin on jännittävää, että ihmiset jotka yksilönä uskovat "tietynlaiseen a:han", haluavat kieltää että kukan muu uskoisi yhtään muunlaiseen.
Moni kristitty uskoo evoluutioon. Lahkolaishihhulit taas haluvat sano että nämä uskovat jotenkin "vääränlaiseen Jumalaan".
Luulisinkin että nimenomaan lahkolaiset pitäisivät Dawkinsin kahtiajakoa jossa evoluutiosta seuraisi ateismi (mikäli se nyt sitten on sitä oikeasti, luulen että Dawkinsin kanta on enemmän se että evoluutio antaa hyvän syyn olla ateisti, mikä on hieman eri asia) hyvänä ja oikeana jakona.
Hehän kannattavat nimenomaan ajatusta "joko evoluutiolla tai Jumalalla", siten että muut vaihtoehdot rajataan pois, jolloin evoluution ongelmista tai puutteista tai tietämättömyyksistä tulee Jumalan todisteita.
Tosin olen huomaavinani, että he ovat kuitenkin eniten haukkumassa Dawkinsin kirjaa huonoksi ja epätieteelliseksi. Ilmeisesti Dawkins on heille kammottavampi ilmestys, kuin heidän halunsa uskoa kahtiajakonsa mielekkyyteen.
Montakohan kertaa Dawkins on pyytänyt kriitikoitaan lukemaan "Geenin itsekkyyden" loppuun asti? Kirjan lopussa tunnustetaan, ja suorastaan varoitetaan, etteivät itsekkäät geenit ohjaa meitä läheskään aina tekoihin, jotka ovat meidän etiikkamme mukaisia. Mutta jo se, että meillä on alati kehittyvä moraalifilosofia ja tätä etiikkaa puolustavia yhteiskuntarakenteita, kertoo meidän ihmisinä kykenevän muodostamaan ja seuraamaan muitakin kuin vaistoperäisiä "arvoja". Niinpä meidän tulee ymmärtää, millä tavoin itsekkäät geenimme ovat etiikkamme kanssa ristiriidassa, jotta voimme paremmin välttää sudenkuopat.
ReplyDelete