Hautajaiseni

Olin vähän aikaa sitten hautajaisissa. Päätin saman tien tehdä selonteon siitä millaiset hautajaiset haluaisin itselleni. Tietenkin haluan siviilihautajaiset. Lompakossani on sellainen kortti elinluovutustestamentin vieressä. Niitä kortteja saa mm. Pro-seremonioiden kautta. Toivon myös, että paikalla olisi Pro-seremonioiden puhuja. Täten siitä "saarnasta" tulee ihmisen elämään keskittyvä ja varmasti henkilökohtainen. Tärkein asia tämän lisäksi on hieman yllättäen taustamusiikki. Se on asia johon haluaisin panostusta. En ole oikeastaan koskaan tykännyt virsistä.

Soittolistaa:

Passacaglia
The Shape of Things to Come
Allegro
Violence and Variations
Gentle Execution

Kaikki ovat Bear McCrearyn sävellyksiä. Ei sanoituksia. Ei laulamista. Vain kauniita ja dramaattisia melodioita.

Ohjelmaan voisi myös kuulua tällainen perinne: Jokainen saa vuorollaan mahdollisuuden kertoa jotain vainajasta. Mielellään rehellisiä asioita. En halua tulla muistetuksi sellaisena kuin en oikeasti ollut olemassa.

Oikeastaan kaikki muu voi mennä tutulla kaavalla. En ole vielä päättänyt haluaisinko arkkuun vai uurnaan. Sillä ei ole niin kauheasti väliä minulle kun olen kuollut. Sukulaisten tunteet ovat kuitenkin jonkin verran mielessäni. Siksi en halua tehdä Dogbertin ratkaisua; kääritään vainaja sanomalehtiin ja heitetään biojätteisiin. Hautakiveen voisi yrittää saada tunnukseksi Lentävän spagettihirviön.

En ole vielä päättänyt milloin pidän hautajaiseni, mutta kokeilen laittaa varoituksen blogiini viimeistään paria päivää ennen juhlatapahtumaa.