Vapauta meidät pahasta

Katsoin eilen Amy Bergin tekemän Deliver us from evil-dokumenttielokuvan. Sitä täytyi sulatella yön yli, sillä en halunnut kirjoittaa viestiä joka on täynnä kirosanoja. Harvoin mikään televisiosta näkemäni tuottaa tunteellisia reaktioita. Dokumentin kerrontatyyli on tarkoituksella mahdollisimman rauhallinen. Se johtuu aiheesta. Deliver us from evil kertoo kuinka katolinen kirkko salaili ja suojeli pappejaan, kun nämä erehtyivät "rakastamaan" lapsia.

Isä Oliver O'Grady toimii keskipisteenä Kaliforniassa tapahtuneille tapauksille. Hän kertoo kuvaajalle aivan avoimesti saavansa kiihottavia reaktioita lapsista, varsinkin alusvaatteisillaan olevista lapsista. O'Grady ei osoita aidolta tuntuvaa katumusta. Hän puhuu kuin joku toinen olisi tehnyt niitä asioita, ja muistelee varovaisesti. Dokumentin ei tarvitse esittää pitkiä ja suoria lainauksia oikeudenkäynneissä ilmitulleista tunnustuksista. Katsojalle tulee selväksi, että aikuiset miehet ovat raiskanneet lapsia. Noin sata pappia paljastui pelkästään Yhdysvalloissa. Nuorimmat uhrit ovat olleet alle vuoden ikäisiä. Pelkästään näiden tietojen vieriminen ruudulla on hyytävää katseltavaa.

Irlantilais-japanilainen perhe päästi uuden papin kotiinsa, luottaen täysin kirkon edustajaan. Heidän tyttärensä joutui O'Gradyn uhriksi. Tytär muistaa kuinka hänen isänsä on kertonut tappavansa kaikki jotka vahingoittavat hänen tytärtään. Tytär kysyi ystävältään mitä isälle tapahtuisi jos tämä tappaisi jonkun. Tieto isän joutumisesta vankilaan pelotti tyttöä enemmän kuin papin tekoset, joten hän piti suunsa kiinni. Isä syyttää itseään. Tytär syyttää itseään. Kaikki ovat uhreja. Isä julistaa, ettei enää usko Jumalaan, sillä kirkon säännöt ovat niin selvästi ihmisten tekemiä. Vielä uskovainen aikuinen tytär purskahtaa itkuun.

Sitten tulee jotain mikä aiheuttaa aitoa raivoa.

Katolinen kirkko tuli tietoiseksi pappien tekosista. O'Gradyn synnit paljastuivat 70-luvun lopulla. Ratkaisu ei ollut ilmoittaa rikoksista poliisille. Mieshän oli pappi. Kirkon maine ja kunnioitus oli vaakalaudalla. Ratkaisu oli siis lähettää pappi toiseen seurakuntaan. Pappi jatkaa tekojaan, tietenkin katuen syntejään sitten jälkeenpäin. Piispa jatkaa ongelman siirtämistä toiseen seurakuntaan. Tätä jatkuu pari vuosikymmentä. Toimintaa ohjattiin ylhäältä asti, olihan kyseessä tiukan hierarkinen yhteisö. Vanhempia maksettiin hiljaiseksi. Usein ne jotka vaativat rikoksia julkisuuteen leimattiin huonoiksi uskovaisiksi, jotka vastustivat kirkkoa. Katoliselta kirkolta paloi satoja miljoonia dollareita.

Lopulta maallinen laki astuu mukaan kuvioihin. Skandaali leviää lehtien sivuille. Piispat ja papit joutuvat videokameroiden eteen. Katolinen kirkko ei auttanut tutkimuksissa, vaan hidasteli ja suojeli omiaan lakimiesten avulla. Mieleen jäi kohtaus, jossa piispaa kuulustellaan. Kuvakulman ulkopuolella istuu lakimies, joka keskeyttää kysymykset ja vetoaa lakiin. Piispat eivät ole varmoja siitä mitä tapahtui tai saivatko he tietää, että seurakunnassa toimi pappi, joka lähenteli lapsia. Lisäksi kirkko keksi opin, jonka perusteella papin ja piispojen väliset puheet ovat saman salaisuuden suojissa kuin rippituolissa annetut tunnustukset. Poliiseilla oli vaikeuksia saada materiaalia kasaan.

Dokumentin loppussa vuosikymmeniä kärsineet perheet kirjoittavat avunpyyntökirjeen kirkolle. He matkustavat vatikaaniin toimittamaan sitä. Kukaan ei tule ottamaan sitä vastaan.

Nykyinen paavi Ben nro 16 (entinen Ratzinger) toimi sen järjestön johtajana, jonka toimialueeseen kuului ongelmapappien hallinta. Teksasissa laadittiin syytteitä kirkkoa vastaan pedofiilien suojelusta, mutta USA:n oikeusministeriö ilmoitti ettei syytteitä voi esittää vatikaania kohtaan. Diplomaattiset suhteet antavat samalla diplomaattisen suojan.

Deliver us from evil sai Rotten Tomatoes-sivustolta täydet 100%. Se on harvinaisen hyvä arvosana. Tämä dokumentti ravisuttaa ihmistä tunneskaalan ääripäihin. Suosittelen kaikille.