Joka kolmas suomalainen piti itseään uskovana. Etsijänä
samoin kuin kirkollisena itseään pitäviä oli joka viides. Uskonnollisesti
liberaaliksi itsensä identifioivia oli niin ikään joka viides.
Uskonnollisesti konservatiivisena itseään piti kahdeksan prosenttia
suomalaisista. Uskonnollisesti konservatiivien määrä seuraa lineaarisesti
ikää, eniten sellaiseksi itseään identifioivia on vanhimmissa
ikäryhmissä. Sen sijaan uskonnollisesti liberaaleja on lähes
yhtä paljon (19–23 %) kaikissa ikäryhmissä lukuun ottamatta kaikkein
nuorinta ikäryhmää, jossa sellaiseksi itsensä identifioivia on
kaikkein vähiten (14 %).
Uskovaisia löytyy runsaasti. Samalla todetaan, että uskomattomien määrä on nousussa:
Noin kymmenesosa suomalaisista ilmoitti, ettei usko Jumalaan ja heidän lisäkseen epäilevällä kannalla oli kuusi prosenttia. Asiasta epävarmojen osuus on kasvanut lähes viidennekseen suomalaisista. Suurin muutos kertomuskaudella oli tapahtunut juuri Suomen evankelis-luterilainen kirkko vuosina 2004–2007 Jumalan olemassaolosta epävarmojen osuudessa, joka oli kasvanut neljällä prosenttiyksiköllä.
Yhdessä kaavakuvassa vakaumuksellisia ateisteja on vain kolme prosenttia. Toisessa kaavakuvassa 11 % ilmoittaa, ettei usko Jumalaan. Uskomattomuuden määritelmä siis vaikuttaa siihen kuinka paljon sitä on Suomessa.
Kirkon oppeja kannatetaan myös eri tavoilla. Yliluonnolliset elementit ovat menettäneet kannatusta vuosien myötä. Saatanan olemassaoloon ei uskota enää niin paljon kuin wanhaan hyvään aikaan. Myös toinen henkilö on kokenut inflaation:
Eniten laskua, 14 prosenttiyksikköä, oli tapahtunut käsityksessä siitä, onko Jeesus Jumalan poika. Myös usko Jeesuksen toiseen tulemiseen oli pudonnut 13 prosenttiyksiköllä.
Kirkosta eroaminen johtuu enimmäkseen kirkollisverosta. Toiseksi yleisin ilmoitettu syy on se, ettei usko kirkon oppeihin. Ei mitään uutta tai mullistavaa tietoa.
No comments:
Post a Comment