Uskonnollisissa yhteisöissä hyväksikäyttötapauksia
Uskonnollisissa yhteisöissä on paljastunut useita lasten seksuaalisia hyväksikäyttötapauksia. Hyväksikäytön uhrien parissa työskentelevä kouluttaja Pirkko Muhonen sanoo, että paljastuneet rikokset ovat vain jäävuoren huippu.
YLE
Helluntaiseurakunnassa paljastunut hyväksikäyttötapaus on nostanut esiin vaiettuja tapauksia.
Nyt jo aikuinen helluntaiseurakunnan jäsen kertoo, kuinka nuorisotyöntekijä käytti häntä ja muutamaa muuta poikaa törkeällä tavalla seksuaalisesti hyväkseen monen vuoden ajan. Pojalle sanottiin, että hän on itse syyllinen hyväksikäyttöön. Nyt hän on yrittänyt selvittää asiaa liikeen sisällä.
Hyväksikäyttäjä on myöntänyt teon. Hänet on palkattu erään seurakunnan pastoriksi seurakunnan vanhimmiston hyväksynnällä: heidän perustelujensa mukaan tekijä on sovittanut tekonsa Jumalan silmien edessä. Hyväksikäytetyn uskon seurakunnan vanhimmat ovat asettaneet kyseenalaiseksi.
Hyväksikäytettyjen parissa työskentelevä Pirkko Muhonen on komentoinut asiaa näin:
Jäävuoren huippu on vasta näkyvillä. Uskonnollisuudessa on sellaista, että kaikki täytyy antaa anteeksi ja peittää hengellisyydellä.
Jos sanan julistaja käyttää hyväksi lasta, paljastuu ja tuomitaan, on hän vapaa palaamaan samaan työhön. Sillä anteeksianto toimii niin vahvasti. Kunhan tunnustaa syntinsä, saa anteeksi. Ja sama toistuu uudelleen. Minulle ei ole mitään anteeksiantoa vastaan, mutta ihmisten pitäisi tietää minkälaisia ihmiset ovat. Valitettavasti seurakuntien toiminta kulkee hieman sivussa suomen laista.
Suomen laki velvoittaa työnantajan selvittämään lasten parissa pysyvästi työskentelevien rikostaustan. Lastensuojelulaki taas velvoittaa ilmoittamaan poliisille tai lastensuojeluviranomaiselle hyväksikäyttöepäilyistä, mutta pappeja ja muita sielunhoitotyötä tekeviä sitoo vaitiolovelvollisuus. Ainakin evankelisluterilaisen kirkon piirissä rippisalaisuus on ehdoton.
En ole mikään ekspertti mitä tulee rippisalaisuuteen ja Suomen lakiin, mutta saanen ehdottaa pientä muutosta: Jos pappi tai vastaava saa tietää lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä, niin asia laitetaan vaikka anonyymisti eteenpäin poliisille. Pappi saa pyytää anteeksi rippivalan rikkomista sitten suoraan Jumalalta.
Helluntaiseurakunnan oma media Ristin Voitto-lehti nosti tuon asian esiin jo jonkin aikaa sitten. Valtamediat julkistivat uutisensa asiasta pahasti jälkijunassa.
ReplyDeleteHelluntaiyhteisö siis itse halusi nostaa asian esille ja keskusteltavaksi, tavoitteenaan estää vastaavia tapahtumia toistumasta.
Uutisessa mainittu Pirkko Muhonenkin toimii kai helluntaiseurakuntien sisällä.
Hänen kommenttinsa rippisalaisuudesta on aika jännä. Vaikka hän toteaakin, ettei lakia tunne, hän kuitenkin ehdottaa muutoksia lakiin. Laissa ei puhuta mitään rippisalaisuudesta, eikä laissa edes säädetä mitään helluntaiseurakuntien toiminnasta (toisin kuin ev. lut kirkon, jota varten on laadittu oma kirkkolaki-niminen laki).
Suurin ongelma ripin suhteen on siinä, ettei ripin vastaanottaja tiedä, puhuuko "tekojaan" tunnustava totta. Aika usein omia tekoja liioitellaan ja jopa tunnustettavia asioita keksitään. Osa ihmisistä haluaa saada osakseen huomiota, ja keksimällä itselleen tekoja tunnustettavaksi saa huomiota. Seurakuntiin kertyy tästä huomionsaamisesta johtuen aina joitakin prosentteja mieleltään sairaalloisia ihmisiä: niitä, joita ei missään muussa yhteisössä hyväksytä, ja jotka eivät muualla saa osakseen huomiota.
Toistaiseksi yleisin tapa taitaakin olla se, että jos joku kertoo vaikkapa kuulleensa jonkun hyväksikäytöstä, se, jolle asiasta on kerrottu, alkaa ottaa asiasta selvää. Jos epäily vaikuttaa perehtymisen jälkeen aiheettomalta, asian eteen ei tehdä erityisesti mitään, vaan oletetaan kuullun kertomuksen olleen keksityn tai matkalla muuttuneen, tms. Jos asia saa puolestaan vahvistusta, sitten asiasta vinkataan eteenpäin niin, ettei rippisalaisuutta kuitenkaan rikota. Eli ei kerrota nimeä mainiten _____n kertoneen, että tällaista on tapahtunut, vaan annetaan vaikkapa nimetön vihje tämän hyväksikäytetyn läheiselle tai viranomaiselle siitä, että tällaista voisi olla hyvä tutkia.
Tosielämässä en ole kuullut koskaan ripistä, jossa olisi lasten hyväksikäyttöä tunnustettu itse tehneen. Ehkä sellaisiakin rippejä joskus jossain on, mutta ne lienevät erittäin harvinaisia. Jos joku hyväksikäyttää jotain, ei se siitä ainakaan eteenpäin kerro. Ainakaan ripissä.
Tässähän on kyse "epätieteellisestä" uskomuksestakin, "hengellisestä hoidosta" joka muka parantaa versus vaikkapa Skepsis ry:ssä vaikuttava vankisairaalan ylilääkäri Lauerman tieto ja kokemukset. 10-20% seks.rikollisista uusii tekonsa 5v sisällä joutuen taas vankilaan ja tuokin lukema on vain ilmitullut jäävuoren huippu.
ReplyDeleteJos on mieletään sairas että keksii pahoja tekoja, niin kuuluu asiantuntevampaan viranomaishoitoon silloinkin. Ihan kuin ne "pahoja tekoja keksivät" koulu-uhkailijatkin.
Lauerman kanssa kerran keskustelin eraasta rikollisesta, joka käytti hypnoosia taivutellessaan uhria
ReplyDeleteaika harva sita on niin metodinen
mutta aiheeseen sietaisi tutsutua hyvaksikayttaja kayttaa sita
Minusta on ihan irrelevanttia nostiko Ristin Voitto asian esiin vai joku muu. Olennaista on yhteisön reagointi. Minusta yksilön paha teko ei ole yhteisön ongelma, mutta jos yhteisö tekee kuten tässä eli korostaa niitä "armoja" noin korkealle, ja syyllistää uhria, niin herättää ainakin minussa tiettyjä hmm... "tunteita". Suussa maistuu selittelyn maku. Ja tällä kertaa uskon että ei ole omaani.
ReplyDeleteSiis lakiahan muutettiin ja kirkon työntekijät ovat velvollisia ilmoittamaan lapseen kohdistuneen väkivallan ja tai uhan poliisille ilman mitään rippisalaisuuksia.
ReplyDeleteSuomen laki ei enää kunnioita katolisen kirkon tekopyhää sääntöperimää.
On kummaa, jos ei lastensuojeluviranomaiset tai poliisi taaskaan herää edes lehtiuutisten kautta.