Andrew Wakefield ja rokotteet, osa 2

On aika jatkaa Andrew Wakefieldin tarinaa. Osa Yksi käsitteli MPR-rokotteeseen liittyvien pelkojen nousua. Poimin taas parhaat palat Autism's False Prophets-kirjasta.

Andrew Wakefield oli esitellyt mullistavan idean lehdistötilaisuudessa. MPR-rokote aiheuttaisi autismia. Hän pystyi jopa postuloimaan miten rokote aiheutti vauriota aivoissa, tuottaen autismin: virus aiheutti tulehduksen suolessa, jonka kautta virus pääsi verenkiertoon ja sieltä aivoihin. Todisteena lapsien suolista poimitut näytepalat, jotka sisälsivät tuhkarokkovirusta.

Minun piti kirjoittaa Wakefieldin USA-retkestä. Mainitsen kuitenkin vain hyvin nopeasti retken seuraukset.

Kongressiedustajat kuulivat monenlaisia asiantuntijoita vuonna 2000. Media toisti varoitukset MPR-rokotteen mahdollisesta yhteydestä autismiin. Vuonna 2002 60 Minutes-ohjelmassa Wakefield sanoi dramaattisella hetkellä, ettei antaisi lapsilleen MPR-rokotetta. Hän kyllä rokottaisi heidät, mutta yksittäisillä rokotteilla, eikä yhdistelmällä. Julkkikset astuivat esiin kertomaan rokotteen vaaroista. Yli sata tuhatta vanhempaa päätti jättää rokotteen pois lasten rokoteohjelmasta. Japanin terveysministeriö lopetti MPR-rokotteen suosittelemisen.

Yhdysvalloissa alkoi oma, vahvempi, rokotteiden vastainen kampanja. Journalisti David Kirby oli etunenässä populaarijulkaisulla Evidence of Harm - Mercury in Vaccines and the Autism Epidemic: A Medical Controversy. Robert F. Kennedy jr. seurasi perässä.

Wakefieldin MPR-autismiteoria levisi.

Mutta kuusi vuotta Wakefieldin pitämästä lehdistötiedotteesta alkoivat asiat muuttua. Helmikuussa 2004 Sunday Timesin toimittaja Brian Deer soitti Richard Hortonille. Horton oli Lancet-julkaisun päätoimittaja. Deer ilmoitti omaavansa tärkeää tietoa Wakefieldistä. Horton keräsi useamman Lancet-toimittajan huoneeseensa. Kokous kesti viisi tuntia. Horton kommentoi sitä, "The allegations made by Deer, as I saw them, were devastating."

Deer väitti, että Wakefieldin tekemä tutkimus sisälsi useita virheitä. Wakefield oli väittänyt, että tutkimus oli hyväksytty eettisen toimikunnan kautta. Mutta Deerin mukaan toimikunta ei ollut hyväksynyt tutkimusta. Ryhmä oli nukuttanut, ottanut selkäydinnäytteitä, käyttänyt kuituoptiikkaa suolien tutkimiseen, ottanut näytepaloja ja kerännyt paljon verinäytteitä. Nämä toimenpiteet eivät olleet yhdentekeviä. Useilla lapsilla on vaikeuksia nukuttamisen kanssa. Yksi viisi vuotias oli kriittisessä tilassa kun peräsuoli oli vahingoittunut useasta kohtaa.

Toinen eettinen ongelma ilmeni rahoituksen suhteen. Wakefield oli kirjoittanut, että tutkimusta rahoitti Lasten lääketieteellinen hyväntekeväisyys ja Special Trustees of Royal Free Hampstead National Health Service Trust. Mutta hän ei maininnut suurinta rahoittajaa. Kaksi vuotta ennen tutkimuksen julkaisua Wakefield oli saanut 100´000 dollaria lakimieheltä. Kyseinen lakimies, Richard Barr, tarvitsi näyttöä MPR-rokotteen vaaroista oikeisjuttujaan varten. Barr edusti vanhempia, jotka pyrkivät saamaan korvauksia rokotevalmistajilta. Vähintään viisi lasta Wakefieldin tutkimuksessa oli niistä perheistä joita Barr edusti.
Todennäköisesti lakimies oli ohjannut perheitä Wakefieldin puheille. Tätä kautta Wakefield oli kiinnostunut autismin ja rokotteiden välisestä linkistä.

Wakefieldin yhteys lakisotkuihin alkoi vuonna 1996. Hän tapasi Rosemary Kessickin. Kessick oli huolissaan pojastaan. Tämä oli saanut MPR-rokotteen ja alkanut sen jälkeen oirehtimaan. Kellastuva iho, huonovointisuutta ja ripua. Kessick vei poikansa usealle eri lääkärille. He vakuuttivat, että kyseessä oli vain joku virus. Tohtorit sanoivat, ettei kannata huolehtia MPR-rokotteesta. Mutta äiti oli nähnyt kuinka oireet alkoivat rokottamisen jälkeen.
Lähdettyään Wakefieldin toimistosta Kessick vieraili Justice, Action, and Basic Supportin (JABS) toimistossa. Järjestö varoitteli ihmisiä MPR-rokotteen vaaroista. JABSin mielestä rokote aiheutti mm. epilepsiaa, reumatismia ja heikensi immuunijärjestelmää. Kessick oli ensimmäinen vanhempi, joka uskoi rokotteen aiheuttavan autismia. Ennen Wakefieldiä JABS oli haastanut kolme rokotevalmistajaa oikeuteen: Merck, SmithKline Beecham (nykyään GlaxoSmithKline) ja Aventis Pasteur (nyk. Sanofi Pasteur). JABSsiä edusti oikeudessa... arvaatteko? Richard Barr.

Kuultuaan Deerin esittämät syytökset Horton kutsui Wakefieldin, Simon Murchin, Peter Harveyn ja John Walker-Smithin toimistoonsa. Murch ja Walker-Smith olivat silminnähden sokissa saatuaan tietää mitä Deer oli väittänyt. Horton meni BBC:n haastateltavaksi. Hän totesi, ettei olisi suositellut paperin MPR-osuutta Lancetin sivuille, jos olisi tiennyt asiat aikaisemmin.

"There were fatal conflicts of interest in this paper. As the father of a three-year-old who had had MRR, I regret hugely the adverse impact this paper has had."

- Richard Horton

Toimittajat piirittivät Wakefieldiä. Kiellettyään tehneensä mitään väärin hän totesi, että "neljä, ehkä viisi" Lancet-julkaisussa olleista lapsista oli Richard Barrin asiakkaita. Myöhemmin Wakefield tarkensi määrän viiteen. Hän sanoi, että lapset olivat mukana lakisyytteessä. Hän myönsi, että hänelle maksettiin syytteen tukemisesta. Kun Wakefieldiltä kysyttiin, oliko hän kertonut kollegoilleen lakisyytteestä, niin vastaus oli poliittinen: "En muista." Kun kysyttiin oliko hän kertonut Lancet-julkaisulle lakisyytteestä, niin vastaus oli kieltävä. Eikä hänen tarvinnutkaan, sillä tutkimus tehtiin hyvässä uskossa, kuten Wakefield asian ilmaisi. He vain ilmoittivat löydöksistään. Asiassa ei ollut eturistiriitaa.
Wakefield kiisti ottaneensa vastaan 100´000 dollaria. Hän sanoi oikeaksi summaksi n. 50´000 dollaria. Kaikki rahat olivat menneet avustajalle.
Richard Barr vakuutti myös viattomuuttaan. He olivat vain halunneet tehdä riippumattoman tutkimuksen, matalalla profiililla. Barr muisti kyllä huomanneensa, ettei lakifirman rahoitusta mainittu paperissa, mutta hän ei uskonut sen olevan kovin tärkeä puute.

Toiset tutkijat eivät kuitenkaan ilahtuneet uutisista. Simon Murch raivostui. Kymmenen kolmestatoista tutkimukseen osallistuneesta veti nimensä pois koko hommasta. Pari viikkoa myöhemmin Lancet-julkaisussa mainittiin, ettei kyseisessä tutkimuksessa oltu löydetty mitään kausaalista yhteyttä MPR-rokotteen ja autismin välillä. Asia oli mainittu papereissa jo ensimmäisen lehdistötiedotteen aikana. Mutta Wakefield esitti lehdistölle oman tulkinnan.

Brittilehdistö ei myöskään tykännyt uutisesta. He olivat luoneet Wakefieldistä sankarin. Nyt jotkut näkivät hänet lakifirman kätyrinä. Uudet otsikot tekivät asian selväksi:

MMR Scare Doctor Got Legal Aid Fortune

MMR Scandal Doctor May Face Professional Misconduct Charges

Is This Doctor a Hero or a Health Risk?

Kun lehdistö alkoi pohtia oliko MPR-autismikohussa sittenkään mitään pihviä, niin tiedemaailmassa asia oli selvitetty. Tuhansien ja taas tuhansien lasten tiedot tutkittiin. Epidemiologisissa tutkimuksissa verrattiin miten MPR-rokotteen saaneet erosivat niistä jotka eivät olleet saaneet kyseistä rokotetta. Brent Taylorin ryhmä teki ensimmäisen tutkimuksen. Ei yhteyttä rokotteen ja autismin välillä. Helsingin yliopistossa vertailtiin kahden miljoonan lapsen tietoja. Ei yhteyttä. Bostonin Lääketieteellisessä yliopistossa vertailtiin kolmen miljoonan lapsen tietoja. Ei yhteyttä. Loring Dales ja Natalie Smith Berkeleyn terveyspalveluista eivät myöskään löytäneet yhteyttä. Nousevat autismiluvut eivät olleet yhteydessä MPR-rokotteeseen.
Brent Taylor jatkoi alkuperäistä tutkimustaan vielä viiden vuoden pituiseksi. Vieläkään ei löydetty yhteyttä. CDC tutki Atlantan lapsia. Autistiset lapset eivät olleet tavallista useammin MPR-rokotteen saaneita. Tanskassa tutkittiin yli 500´000 lapsen lääketieteelliset tiedot; jotkut olivat saaneeet MPR-rokotteen, jotkut eivät. Molemmilla oli sama todennäköisuus saada autismi. American Academy of Pediatrics ja Institute of Medicine kävivät läpi nämä ja muut tutkimukset. He päätyivät samoihin johtopäätöksiin. MPR ei aiheuttanut autismia. Lopussa vielä kunnon empiirinen koe Japanista. Japani oli lopettanut MPR-rokotteen antamisen Wakefieldin aiheuttaneen kohun takia. Autismiluvut eivät pienentyneet, vaan jatkoivat nousuaan. Tämä jos mikä tekee selväksi MPR:n osuuden autismiin.

Tässä vaiheessa voisi kysyä miksi kukaan enää otti Wakefieldiä vakavasti?

Ei pidä unohtaa Wakefieldin hypoteesiä autismin aiheuttajasta. Lasten suolista napatut näytteet olivat vielä ongelma. Miten oli mahdollista, että suolessa olisi tuhkarokkoviruksen jämiä? Oliko rokote aiheuttanut kroonisen tulehduksen? Oliko aivoissa proteiineja, jotka vahingoittivat aivoja? Näin Wakefield väitti.

Mutta muut tutkijat eivät onnistuneet vahvistamaan löytöä. O'Leary oli suorittanut testit alkuperäisistä näytteistä. Toiset tutkijat käyttivät samaa PCR-menetelmää viruksen etsimisessä. Kanadalainen Brian Ward kommentoi, "In our hands, the [data] published by [O'Leary] yielded many PCR 'positive' results that turned out to be falsely positive on closer examination. These data are a direct refutation of the reports of persistence of measles virus in the tissues of autistic children. We are hopeful that this paper will simply put a quiet end to the debate surrounding this topic."
Myöhemmin riippumattomat tutkijat tarkistivat missä kunnossa O'Learyn PCR laboratorio (Unigenetics) oli. He pyysivät labraa tunnistamaan koodatut pätkät. Tietyt palat sisälsivät tuhkarokkovirusta. Labra ei löytänyt niitä. Loppulauselmassa todettiin, ettei Unigenetics kelvannut kliinisiin laboratoriakokeisiin. Vuonna 2003 John O'Leary myönsi, ettei PCR:n tuottama aineisto mitenkään osoittanut yhteyttä MPR-rokotteen ja autismin välillä.

Wakefield oli esittänyt, että suolitulehdus oli aiheuttanut viruksen leviämisen elimistöön, ja sitä kautta aivoihin. Myöhemmät tutkimukset osoittivat, ettei MPR-rokotteen saaneilla ollut tavallista suurempi riski saada suolioireita. Wakefieldin käyttämän aineiston perusteella vain yksi viidestä lapsesta sai suolisto-oireita ENNEN autismioireita. Jos suolisto vuosi viruksia verenkiertoon, ja aiheutti näin autismia, niin suolioireet ilmenisivät ennen autismia.

Vijendra Singhin tuottamat tulokset MPR-autismiyhteydelle joutuivat huonoon valoon. Singh oli todistanut Yhdysvalloissa, että MPR oli aiheuttanut tavallista korkeammat vasta-aineet tuhkarokkoa sekä hermosoluja vastaan. Tarkempi tiirailu Singhin tieteeseen paljasti kaksi tärkeää vikaa: autistisilla lapsilla ei ollut hermosoluvaurioita, ja tuhkarokkoasiantuntijoiden mukaan Singhin kokeilla ei pystyisi havaitsemaan tuhkarokon vasta-aineita.

Lokakuussa 2006 Brian Deer pyysi Lakitoimikomissiolta (joka päätti kuinka paljon rahaa annetaan eri lakimiehille) tietoa siitä kuinka paljon Wakefieldille oli oikeasti maksettu. Deerin alkuperäiset tiedot antoivat tiliksi 100´000 dollaria. Luettuaan raportin Deer tajusi olleen väärässä. Komissio oli jakanut 30 miljoonaa dollaria. 20 miljoonaa dollaria meni Richard Barrin firmalle. 10 miljoonaa lääkäreille ja tiedemiehille.
Barrin firma perusti 16 hengen ryhmän selvittämään miten rahat käytetään. Yksikään ryhmän jäsenistä ei omannut tietoa/kokemusta tieteellisestä tutkimuksesta, valmistunut immunologian, virologian, molekyylibiologian, mikrobiologian, tilastotieteen tai epidemiologian saralta. Kaksi heistä oli laboratorioteknikkoa. Kaksi oli hoitajia. Yksi oli luonnontieteiden kandi, joka värväsi vanhempia mukaan lakisyytteeseen. Loput olivat lakimiehiä.

Tämä ryhmä antoi Wakefieldille 800´000 dollaria.

Wakefield oli kaksi vuotta aikaisemmiin sanonut toimittajille, että summa oli 50´000 dollaria. Hups. Kun hänelle esitettiin dokumentit oikeasta summasta, niin Wakefield ei kieltänyt totuutta. Hän perusteli, että tutkimustyö oli vaatinut kaiken vapaa-ajan.

Eikä tässäkään vielä kaikki. Wakefield oli suositellut, että vaarallisesta yhdistelmärokotteesta luovutaan. Lapsille pitäisi antaa yksittäiset rokotteet. Useita kuukausia ennen MPR-varoittelua Wakefield oli laatinut patenttihakemuksen "turvallisemmalle" tuhkarokkorokotteelle. Hakemuksessa mainittiin, että uusi rokote voisi jopa toimia autismin hoitona tai oireiden helpotuksena.

John O'Leary oli saanut Barrin firmalta miljoona dollaria näytteiden tutkimiseen. Raha ei mennyt suoraan O'Learylle, vaan Unigenetics firmalle, joka oli perustettu juuri tätä tarkoitusta varten.

Kenneth Aitken, patologi joka oli tukenut Wakefieldiä, oli saanut 400´000 dollaria. Ennen rahojen saamista hän oli kirjoittanut arvostetut kirjan; Children with Autism: Diagnosis and Intervention to Meet Their Needs. Siinä hän arvioi, että autismi johtuu jo alkiovaiheen kehityksessä tapahtuvien poikkeamien takia. Mutta saatuaan rahaa Barrin firmalta, Aitken näytti uskovan, että MPR-rokote aiheuttaa autismia. Wakefieldin tekemä tiede pakotti Britannian Medical Research Councilin päättämään oliko olemassa syytä muuttaa rokotekäytäntöä. 37 henkiseen ryhmään kuului myös Aitken. Hän oli ainoa joka äänesti muutoksen puolesta. Hän oli ainoa joka oli saanut rahaa Barrilta.

Walter Spitzer, kanadalainen epidemiologi joka oli todistanut MPR-autismi linkin puolesta, oli saanut 30´000 dollaria.


Arthur Krigsman oli julistanut, että hänen tekemät löydöt olivat riippumattomia Wakefieldin tutkimuksesta. Hän oli saanut 30´000 dollaria.


Marcel Kinsbourne ja John Menkes, kalifornialaiset neurologit, jotka olivat ensimmäisenä tukeneet Wakefieldiä yhdysvaltalaisissa lehdissä, olivat saaneet 800´000 ja 90´000 dollaria. Uransa loppupuolella molemmat olivat asiantuntijatodistajia kun lakimiehet haastoivat rokotteiden valmistajia oikeuteen.

John March, eläinlääkäri joka väitti eläinrokotteiden olevan tarkemmin tutkittuja kuin MPR-rokote, oli saanut 180´000 dollaria. March kutsuttiin tapaamaan Wakefieldiä maaseudulla olevaan hotelliin. Kun March kertoi, ettei autistilla lapsilla ja kontrolliryhmällä ollut mitään eroa, niin Wakefield vaihtoi nopeasti aihetta. March tajusi, ettei Wakefield kuullut negatiivisia tuloksia. March myös tajusi, että Barrin firma teki vakavaa eturistiriitaa tutkimuksella. Jos hänelle maksetaan näin hyvin, niin tietenkin tutkijan kannattaa pitkittää tutkimusta mahdollisimman paljon. Hän myös pyöritteli päätään Barrin puheille vastapuolen ylivoimaisesta rahoituksesta. Jos March sai näin paljon tutkimusrahaa, niin vastapuoli eli kuin miljonäärit.

Asiaan liittyy myös Richard Barrin tekemät matkat Atlantin yli. Brittiläiset lääkärit eivät suostuneet ottamaan selkäydinnäytteitä seitsemältä autistiselta lapselta. Jenkkien yksityisklinikat suostuivat.

Vaikka Barrin ryhmä jakoi 10 miljoonaa dollaria tutkijoille, vaikka he ottivat näytteitä sadoista lapsista, vaikka he ottivat veri-, virtsa- ja selkäydinnäytteitä, niin he eivät löytäneet kroonisia tuhkarokkotulehduksia, vuotavia suolia tai aivoja vahingoittavia proteiineja, kuten Adrew Wakefield oli ajatellut.

Barr pyysi lisää rahaa komissiolta. He eivät kuitenkaan enää suostuneet antamaan 20 miljoonaa. Tutkimustulokset olivat selviä.

Osa 3 käsittelee uusinta käännettä. Brian Deer on kirjoitellut lisää Wakefieldistä.