50 reasons people give for believing in a god, kirjoittanut Guy P. Harrison
Guy P. Harrison on kiertänyt kirjeenvaihtajana pitkin poikin maailmaa. Samalla hän on rupatellut kaikkien pääuskontojen edustajien kanssa - ja vähän pienempienkin uskontojen. Harrison on kuullut kaikki tavallisten uskovaisten argumentit siitä miksi Jumalaan tai jumaliin täytyy uskoa. Ne eivät ole niitä hienoja ja monimutkaisia teologien rakenteita. Tavallisisten ihmisten tarjoamat syyt ovat tunteisiin vetoavia. 50 argumenttia ovat tuttuja myös lukemattomista nettiväittelyistä.
Harrison osaa käsitellä ihmisten ajatuksia ja tunteita. Hän ei tee yleistyksiä vaan ymmärtää ihmisten erilaisuudet. Richard Dawkinsia lainatessa hän jopa pyytelee anteeksi. Tässä suhteessa kirja toimii paremmin kuin The God Delusion tai God is not great. Kristitty voi lukea sen alusta loppuun eikä hänestä tunnu siltä kuin joku olisi lämäissyt kasvoihin. Kirja sopii niin uskovaisille kuin ateisteille. Uskovainen voi ymmärtää mitä argumentteja ei kannata enää toistella, ja jäljelle jäävät ne vahvemmat asiat.
Useat kulttuurit eroavat toisistaan niin paljon, ettei vuoropuhelu voi tuottaa tulosta. Sen sijaan Harrison panostaa Sokrateen suosimaa kysymysten asettelua. Usein apuun tulee uskontojen määrä. Tietysti kristitty näkee oman uskontonsa ainoana oikeana, mutta samalla enemmistö maailman väestöstä on ei-kristittyjä. Miten siis ihmisten ihmeparantumiset todistavat Jeesuksen parantavasta voimasta, jos hindut ja muslimit kokevat samalla hartaudella ihmeparanemisia? Miksi juuri Koraani on ainoa oikea pyhä teksti, jos mormoonit, hindut ja katoliset uskovat omien papereiden olevan yhtä ainoalla oikealla tavalla pyhiä? Jos mormoonien tekstit eivät olekaan pyhiä, niin miksi juuri sinun opit ovat? Jumalan päästäminen sydämeen edistää kristityn elämää, mutta myös Ganeshan palvoja saa samat bonukset. Ovatko siis Ganesha ja Jumala olemassa yhtä aikaa? Uskonnoton ateisti voi elää elämänsä ilman yliluonnollisuuden palvontaa, mutta kuitenkin rakastaa lapsiaan, elämää ja pyrkii edistämään yhteisön vakautta. Mihin silloin tarvitaan uskontoa?
Käytännössä kaikki sosiaalisten vaikutusten kautta uskonnon tärkeyttä vakuuttavat argumentit eivät lopulta liity mitenkään Jumalan olemassaoloon, vaan siihen on uskomisesta jotain hyötyä. Harrison alleviivaa asiaa usein vertailemalla maailman valtauskontoja, jolloin paljastuu, että enemmistö maailman uskonnoista on pakostakin väärässä.
Harrison onnistuu siinä sivussa kertomaan, että uskonnoton skeptikko ei ole sellainen kylmään ja onttoon elämään lukittu uhri kuin annetaan ymmärtää. Myös ateisti voi elää täyteläistä elämää, mutta sitä ei sanella minkään uskonnollisen auktoriteetin kautta. Valinnat ja vastuu jäävät ihmisen harteille. Harrison muistuttaa, että maailmankaikkeudesta löytyy kauneutta ja tekemistä jopa ilman uskontoja. Se on pelottava sanoma uskontojen auktoriteettia vakuuttaville ihmisille.
Loppuun vielä pieni esimerkki Harrison kirjoittelusta. Kun uskovainen seuraavan kerran kertoo sinulle kuinka hänen jumalansa uhrasi ainoan poikansa sinun syntien tähden, niin kerro tämä tarina:
Kuvittele että pienen valtion kuningas ilmoittaa hakkaavan, ruoskivan, naulaavan puuhun ja sitten teloittavan ainoan poikansa. Antamassaan haastattelussa CNN-uutiskanavalle hän myöntää olevansa surullinen poikansa kärsimyksestä ja kuolemasta, mutta se täytyy tehdä, jotta hän voi antaa anteeksi kansalaisilleen heidän moraaliset puutteet, ja jotta hän voi antaa heille seuraavan vuoden terveydenhuollon ja KELA-maksut. Kuningas rakastaa valtionsa kansalaisia ja haluaa armahtaa heidän rikoksensa, joten pojan on kuoltava.
Mitä ajattelisit tällaisesta kuninkaasta? Outo? Julma? Paha? Hullu? Mutta miksi odottaisit korkeampaa moraalia pienen valtion kuninkaalta kuin universumin luojalta?
No comments:
Post a Comment