Brown huomauttaa että kiropraktiikka on edennyt 1800-luvulla eläneen Daniel David Palmerin alkuideoista. Enää vain vähemmistö kiropraktikoista ajattelee alkuperäisten oppien mukaan. Monet kiropraktikot ovatkin huomanneet, ettei kaikki ole ollut kohdallaan Palmerin opeissa. Esim. kiropraktikko David Seaman on todennut, että jokaisella kiropraktikolla on oma käsitys siitä mitä subluksaatiot ovat ja miten asentoja korjataan. 60-luvulla kiropraktikko Samuel Homola kirjoitti kirjan jossa suositeltiin selkäkipuihin keskittyvää kiropraktiikkaa ja jättämään kiropraktiikan dogmaattisuus pois.
Vastineessaan Brown sanoo, että kiropraktiikan vaarallisuus on liioiteltua. Halvauksen ja niskojen niksauttelun välinen yhteys on todettu yhdessä tutkimuksessa olemattomaksi. Toisessa tutkimuksessa yhteys oli samaa todennäköisyyttä kuin tavallisen lääkärikäynnin ja halvauksen yhteys. Toisaalta taas on mitattu, että kiropraktiikkakäynnit nostavat halvauksen todennäköisyyden viisinkertaiseksi. Eli kiropraktiikan turvallisuus on vielä vähintään ristiriitainen.
Kun kriitikot tivaavat tieteellistä näyttöä kiropraktikoilta, niin Brown vastaa ovelasti:
Ernst and others claim that chiropractic lacks evidence, pointing to a paucity of randomised controlled trials. This overlooks the fact that many accepted medical interventions have little or no research evidence to support them.
Vastineessa ei mainita sanallakaan mitä tieteellistä näyttöä olisi kiropraktiikan toimimisesta koliikin, korvatulehdusten, unihäiriöiden ja astman parantamisessa. Siis juuri niissä asioissa joista Simon Singh on haastettu oikeuteen. Juuri ne asiat joille BCA:n mukaan löytyy tieteellistä näyttöä. Ehkä tutkimukset ovat olemassa, mutta BCA:n lakimiehet haluavat säästää ne oikeuteen asti.
No comments:
Post a Comment