Kauan kauan sitten, toisessa elämässä, olin yläasteella. Silloin repussani oli välillä arveluttavia kirjoja. Vaikkapa Masamune Shirowin taidekirjoja. Joissa sattui olemaan seksikkäitä kuvia viikatetta kantavasta pirupimusta. Jonka sattui näkemään uskonnonopettaja. Joka sattui antamaan minulle saatananpalvonnasta varoittavan kirjasen. Luin sen läpi yhden illan aikana. Kirjasessa entinen saatananpalvoja paljastaa minkälaista menoa vanhan vihtahousun seurassa tapahtui.
En muista kirjasen nimeä. Saatanasta varoittelu tapahtui 90-luvun puolivälissä. Se toimi hyvänä viihteenä, sillä paholaisen palvonta ei kuulunut (eikä kuulu) ainakaan aktiivisesti repertuaariini. Kyseinen opettaja varmasti ajatteli tekevänsä minulle suuren palveluksen.
Melkein vastaavaa tapahtui äskettäin myös Yhdysvalloissa. Brooklynissä opettaja myi oppilaille saatananpalvonnasta varoittavia kirjoja. Kirjassa kerrotaan Elainen tarina. Oppaan avulla opitaan tunnistamaan saatananpalvojia, kääntämään heidät Jeesuksen puolelle ja estämään saatananpalvojien soluttautuminen kirkkoihin.
Yhdysvalloissa ollaan yliherkkiä uskonnollisissa asioissa, joten tietenkin opettaja joutui puhutteluun. Opettajat eivät saa jakaa oppilaille materiaalia, jota ei ole hyväksytty viralliselta taholta.
"Saatanasta varoittelu tapahtui 90-luvun puolivälissä."
ReplyDeleteEi ihme. Pahinta saatanapaniikkiaikaa Suomessa. Nythän tämän ilmiö on kuin kommunistien yleislakko -odotukset. Eli osallistujat kiistävät osallistuneensa.
Itse tiedän miten erilaisia varoituksia on saatu (1) MTG -korteista. (2) Wicca -aiheisten kirjojen lukemisesta. Ei siis edes ideologian seuraamisesta. (3) Roolipeleistä.
Varoitukset suullisista jutteluista kotiin soittamiseen. Massahysterian ymmärrän psykologisena ilmiönä. Mutta se, että mielenmuutoksen mukana katoaa se että "olen osallistunut". Sitä en hyväksy.
Kun itse olin yläasteella 90-luvun lopulla, uskonnonopettajamme saatananpalvontatunti (jonkinlainen legenda oppilaiden keskuudessa) osoittautui varsinaiseksi pannukakuksi. Opettaja katsotti meillä kirkon toimittaman "dokumentin" nimeltä Saatana kutsuu minua (löytyy YouTubesta), jonka jälkeen pelottelua helvetintulella. Eikä sanaakaan satanismista vaan kaikki yhdistettiin saatananpalvonnaksi. Ja lehdissä oli tietysti jatkuvasti uutisia hautakivien kaatelusta ja muusta; vanhemmat vei katsomaan kaadettuja kiviäkin kerran. Kaverini suosituksesta päädyin lukemaan kirjaa Tanssii Saatanan kanssa (boooring...). Hyvä kun en jäänyt kiinni, olisin varmaan saanut puhuttelun myös. Ja wiccalaisuuden yhdistäminen saatananpalvontaan on myös tuttu kokemus.
ReplyDeleteSuivaannuin muuten ala-arvoisesta aiheen käsittelystä ja toteutin yliopiston suullisen ilmaisun kurssilla toteamukseni siitä, että minäkin olisin voinut tehdä sen paremmin. Ja niin teinkin, vaikka itse sanonkin.
Nyt on pakko antaa kuunteluvinkki. Diu dau tapesin kasetilta Uskis on mun bestis (Diuc270) löytyy The Coverdalesin loistava cover-biisi: Saatana ( http://www.cs.uta.fi/~tt58007/mp3/saatana.mp3 ).
ReplyDeleteEi sinänsä mikään ihme, että 90-luku oli sitä pahinta saatananpalvonta hysterian levittämisaikaa sitten 70-luvun. Taisi olla Norjan kirkonpolttoaallolla jotakin tekemistä asian kanssa :D
ReplyDeleteRoolipelit ovat todellakin saatanasta! Samoin rokkimusiikki!
ReplyDeleteHih! Nämä sarjikset ovat kertakaikkiaan mahtavia. Olen näitä muutaman saanut joiltain helluntaihihhuleilta. Onneksi en opettajilta kuitenkaan.
Kerää koko sarja!
Suomessa Hyvinkään palottelusurmat taisi olla "se kovempi elementti". Ja USA:sta, josta juttuja etenkin roolipelien vaarallisuudesta, oli Pullingin tulkintaa. (Ilmeisesti peräti väärintulkintaan. Tai jotain)
ReplyDeleteEn sinällään ihmettele ajankohtaa. Sopii moneen kohtaan. Jopa netin kanssa on tekemistä. Jutut rupesi kunnolla kiertämään ja leviämään vasta armaan www:n myötä.
Ja silloin "netinlukutaito" oli vielä myytenkin yleisesti hakusessa. Vähän kuten Cottingleyn keijukaiset : Ihmisten kyky lukea valokuva huijauksia oli huono. Väärennöksiä ei osattu huomata. Nykyään kuvat tuskin menisi läpi kovinkaan useaan.
PS: Minäkin olen nähnyt tuon "Tanssii Saatanan kanssa". Chick:kin on tietyllä tavalla tuttu ilmiö.
En muista tämän miekkosen nimeä, jota luultavasti tarkoitetaan. Riku jotakin. Insinööri, siirtyi soittamaan kitaraa Nokia Missionin kanssa silloin, kun se vielä oli Nokian seurakunta. Ihmettelen, vieläkö hän soittaa kitaraa saatanan kanssa Tampere Areenalla?
ReplyDeleteRiku "Riksa" Rinne on yhä aktiivinen kaveri. Eettinen, joskin lainmukainen, tapa lukea kirjeitä.
ReplyDeleteKyseinen kirjanen taisi olla nimeltään Syvyyden Kuilusta
ReplyDelete