Tammikuun viimeisinä päivinä paikallislehdessä Akaan seudussa oli erittäin tärkeä artikkeli. Minun haastattelu, otsikolla "Uskomatta onnellinen." Sain kutsun tulla rupattelemaan bloggaamisesta ja uskonnottomasta elämästä. Ei sinällään mitään erikoista. Katsaus siihen miten Facebook, Twitter ja muut sosiaaliset mediat toimivat tiedonvälityksessä. Harrastuksistani. Tietenkin blogini nimi mainitaan jutussa. Selitin miksi paholaisen asianajaja ei liity saatananpalvontaan, vaan tulee katolisen kirkon advocatus diaboli-termistä. Lukijat oppivat miksi aloitin bloggaamaan päivittäin. Paljastin maailmankatsomuksestani sen verran, että se pohjautuu enemmän tieteeseen kuin teelehtiin. Skeptikko-lehteen kirjoittamani pakinat saivat hieman ilmaista mainosta. Myös ateismini paljastui kotikaupungille. Uskonnoton elämä taisi olla kiinnostava poikkeus paikkakunnan ihmisille. Saan elämän merkityksen jostain muusta kuin yliluonnollisen olennon palvomisesta. Suosittelin tieteen tekemisen opettamista ja kriittisen ajattelun alkeita kouluissa eikä pelkkää faktatiedon ulkoa muistamista. Ei sinällään mitenkään radikaali haastattelu. Ainakaan minun mielestä.
Toijala on pieni paikkakunta. Täällä ei saisi olla mistään mitään mieltä ihan avoimesti, ettei vain loukkaa jotain asiakasta. Vaikka uskonto tai politiikka ei tule esiin päivittäisessä keskusteluissa. En ymmärrä tuota hiljaisuuden lakia.
Positiivista alautetta annettiin pari kertaa työpaikallani, kun asiakkaat kehuivat kansikuvapoikaa. Joku jopa sanoi suoraan äidilleni, että hänellä on fiksut lapset. Sitten oli se yksi tapaus, jonka aikana minulle selitettiin Jeesuksen rakkaudesta.
Vanhempi herrasmies ilmestyi työpaikalle. Hänellä oli mukana hengellisiä runoja. Sain kuulla, että lehdessä ollut artikkeli oli todella surullista luettavaa. Olihan otsikko aika svengaava: "Paholaisen asianajaja asuu Akaassa." Minulta kysyttiin olinko perehtynyt Raamattuun. Olin myös aikaisemmin kuullut, että Jeesus rakastaa minua. Jumalankieltäminen oli tietenkin minun oikeus vapaassa maassa, mutta minua pyydettiin harkitsemaan uudelleen. Voisin vielä tehdä Oikean valinnan elämälläni. Hän selitti kuinka oli kokenut ihmepelastumisia elämänsä aikana. Juuri sellaisia jotka olisivat voineet sattumalta mennä toisin - kuten niin monella asiat menevät - tai johtuivat opiskelunsa suorittaneista lääkäreistä. Lähtiessä herrasmies ilmoitti, että hän rukoilisi puolestani. Kiitin häntä.
Vuoropuhelu oli ystävällistä. Puheista jäi kuitenkin sellainen vaikutelma, että en ole kunnon ihminen. Erikoinen. Erilainen. Väärässä. Paholaisen pauloissa.
Eikä se haittaa minua. Onhan eräs vanha jehovantodistajapariskunta käynyt jättämässä luettavaa parin vuoden ajan. Yrittäneet myös saada minua pohtimaan miten uskonto voisi auttaa. Toistaiseksi ilman tuloksia. Pärjään ihan hyvin ilman sitä.
Kuitenkin olen tyytyväinen siitä että menin haastateltavaksi. Ainakin muut Toijalan ateistit ja skeptikot tietävät etteivät ole yksin. Vaikka eihän tällä asialla ole mitään merkitystä päivittäisessä elämässä. Paitsi niille jotka haluavat pelastaa kadotettuja sieluja.
Hyvin tehty.
ReplyDeleteTuo fiilis kohtaamisesta on väistämätön. Uskon että käännyttäjät tekevät sitä hyvällä sydämellä, mutta pelastusinnossa unohtuu miettiä se, miltä asenne tuntuu ulkopuolisesta.
ReplyDeleteIlmankos käännytys ei toimi. Kaduilla lappuja jakavat eivät saa aikaan kovinkaan paljoa tulosta. Lappuja menee roskiin (muut kuin minä) ja niistä kääritään tupakoita (minä) useammin kuin muuten.
Olen yrittänyt viime aikoina vähän heijata tätä tilannetta. Eli kun olen nähnyt uskovaisen julistajan, olen mennyt juttelemaan heille. Mutta en uskonnosta, vaan siitä miltä tuntuu tehdä lapunjakotyötä. He toki yrittävät kääntää juttuja ihmepelastumisiin, jotka heidät ovat käännyttäneet - Mutta kun näihin ei tartu vaan jatkaa siitä tekemisestä, niin tuntee ihan kohtaavansa ihmisen. Kokemukset ovat tätä kautta olleet ihan positiivisia. Seuraavalla kerralla ajattelin lainata kitaraa yhdeltä melko aktiiviselta laulajajoukolta. Kahdesta syystä (1) Se soitto on sen verran kauheaa että pitää tarkastaa onko kitarakaan ehjä - ja samalla sen saa vireeseen. (2) Onhan sitä kiva soitella kadulla kun ei tarvise kannella omia kamoja mukana.
PS: Yksi tyyppihän kertoi minulle että minun pitäisi kääntyä koska kovat faktat on Jumalan puolella. Hän oli ihan itse nähnyt ja omakohtaisesti kokenut lukuisia kovan luokan ihmeitä. Hän ei kuulemma voisi "skeptisenä" kääntyä ilman näitä kokemuksia. Hän oli sen verran asenteissaa aktiivinen, että päädyin lupaamaan että käännyn heti kun vastaavat kovan tason faktaihmeet tapahtuvat omalle kohdalle.
Niin, faktoja pöytään ja asenne muuttuu nanosekunnissa, näin minäkin olen aina sanonut kaikille. Toisaalta voi olla silleenkin, että ensin pitäisi epäillä omaa päätään, jos faktaihme iskisi.
ReplyDeletehttp://www.youtube.com/watch?v=6wS5xOZ7Rq8
ReplyDeleteTuolla asenteella pärjää, jos muiden ihmisten asenteet omaa maailmankuvaa kohtaa tuntuvat ahdistavilta. Olen seurannut tätä Jon la Joien elämänohjetta parin vuoden ajan. Tulokset ovat olleet erinomaisia.
Nyt kun tuonnekin suuntaan laajentui, niin jos näitä juttuja rupeat facebookissa omalle sivulle julkaisemaan, niin mä ainakin rupean faniksi. :-)
ReplyDeleteSieltä olisi aika helppo jakaa iskevät jutut eteenpäin omille sukulaisille.
Asenna Networkedblogs facebookissa.
ReplyDeletehttp://apps.facebook.com/blognetworks/blog/paholaisen_asianajaja/
Tuolta voi seurata lärväkirjan kautta myös tämän blogin tuotoksia. Ne vaan ilmestyvät useita tunteja myöhemmin kuin reaaliajassa tehdyt bloggaukset. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan.
Olisipa mielenkiintoista lukea tuo juttu, mutta Akaan Seutu yrittää laskuttaa irtonumerohinnan jos jutun haluaa lukea netissä. En suostu.
ReplyDeleteThis comment has been removed by the author.
ReplyDeletePoistin ja kirjoitin "paremman".
ReplyDeleteJuuri siksi olen päätynyt viimeinkin mielipiteeseen, että masentuneiden ihmisten käännyttäminen on henkistä hyväksikäyttöä. Terv. nimim. "5 vuotta pelastuksesta ja yhä mielenterveysvammainen"
http://www.youtube.com/user/jonlajoie#p/u/33/i2spZ-NDfS4
ReplyDeleteItse olen näin Toijalassa. Ja olen tullut kans kaapista ulos.