Launtaina pääsin nauttimaan Distant Worlds II-sinfoniaorkesterin esityksestä Tukholmassa. He esittävät Final Fantasy-pelisarjan musiikkia, joka on enimmäkseen japanilaisen Nobuo Uematsun säveltämää. Pääsin peräti tapaamaan pikaisesti paria nettituttavaa ennen alkuvirityksiä. Tukholman Konserthus oli tyylikäs ja tasokas paikka tällaiselle tuotannolle. Sali oli täynnä innosta väriseviä faneja. Illan aikana oli useampi ensi-ilta, sillä jotkut kappaleet kuultiin joko ensimmäistä kertaa maailmassa, tai euroopassa, orkesterin esittämänä. Sekä täysin odottamatta paikalla olleet SquareEnixin edustajat olivat tuoneen myös kuvamateriaalia tulevasta Final Fantasy XIV-pelistä. Which was nice.
Kapellimestarina Arnie Roth. Yleisön joukossa istui myös itse mestari, eli Uematsu. 5 m etäisyys oli ihan hyvä, sillä yhtään lähempi kosketus olisi voinut herättää minut siitä unesta jossa elin Tukholmassa. Ei tarvitse sanoa päivää, tietääkseen että tulossa on jotain legendaarista.
Ja niinhän sieltä tuli.
Aloitus oli sopivasti sovitus pelisarjojen Alkusoitosta. Täydellisempää aloitusta ei ole. Illan aikana kuulimme 6 sekunnin pituisen voittotunnarin, sekä orkesterin taidot todistaneen Dancing Mad kappaleen. Järjettömän suuri urkujärjestelmä Oskar Ekburgin sormissa oli paras mahdollinen luomaan maailmanlopun tunnelmaa. Vakavien tunnelmien vastapainona Swing de Chocobo.
Väliajalla olin melko varma, että olen kuuntelemassa kaikkien aikojen parasta Pohjoismaista konserttia. Viimeisen kappaleen jälkeen jouduin toteamaan olleeni väärässä, sillä se olikin vielä parempi. Encorena jyrisi kaikkien odottama One Winged Angel, jossa Nobuo oli mukana laulamassa kuorossa.
Fanien iloksi oli järjestetty tapaaminen Uematsun kanssa, mutta sinne olisi pitänyt ostaa liput. Informaatiota tapahtumasta ei tahtonut löytää mistään ennen konserttia. Olisi pitänyt kytätä konserttitalon äärellä koko päivä. Sinällään harmillista, sillä olisin halunnut miehen nimmarin FF VIII cd-boksiini. Next time. En jaksanut jäädä jonottamaan uusimman Distant Worlds II cd:n ostamista. Tilaan sen netistä.
Illalla kuulin tyrmistyttävän huhun eräältä suomalaiselta. Distant Worlds II:sen edustaja oli tiedustellut mahdollista esitystä myös Suomessa. Mutta sinivalkoisten järjestäjien kiinnostus taisi loppua kuullessaan "pelimusiikkia" sanan. Mikä ei olisi kovin erikoista Suomen kaltaisessa maassa. Siitä huolimatta, että vastaava esitys myisi itsensä loppuun hetkessä, kunhan sitä vaivautuisi mainostamaa edes alkeellisesti internetissä. Nytkin suurin osa Ruotsiin matkanneista sai tietää pelimusiikkikonsertista Facebookin kautta. Suomaisten järjestäjien maailmassa Oikea kulttuuri on sitä kuolleiden eurooppalaisten miesten säveltämää/maalaamaa/kirjoittamaa. Peleissä on vain kaupallista pilipalipimputusta. Jos keskivertofani (minä) on valmis ostamaan liput, matkaliput laivalla, ja varaamaan hotellihuoneen vain ja ainoastaan tämän konsertin takia, niin melko varmasti pelikonserttia ei tarvitse myydä alennuslipuilla Suomessa.
Ihan vaan vinkkinä.
Seuraavana tavoitteena on kuulla Keiki Kobayashin säveltämä Unsung War vastaavalla tavalla pätevän sinfoniaorkesterin ja kuoron esittämänä. Ehkä ensi vuonna Japanissa.
No comments:
Post a Comment