Konservatiivien ja naispappeutta vastustavien tahojen reagointia ei tarvitse pohtia. Tietenkin he ovat pettyneitä ja soo-soo tuulella. Myös ihmisten sieluista kilpailevat kirkot tekevät virallisia kannanottoja toisten kirkkojen päätöksistä. Näin pääsi käymään kun Suomen katolinen kirkko ilmoitti olevansa pahoillaan siitä, että piispaksi on päässyt vaginalla varustettu henkilö.
"Olemme pahoillamme, että piispaksi valittiin nainen. Henkilönä Irja Askolaa vastaan ei ole mitään, mutta tässä traditio murretaan", katolisen kirkon suomalaispiispa Teemu Sippo kommentoi luterilaisen kirkon piispan valintaa.
Aivan. Luterilainen kirkko meni murtamaan kauniin perinteen, jossa piispojen joukossa on ollut vain peniksiä. Nyt yksi vagina sotkee kuviot. Myös Suomen ortodoksinen kirkko ilmoitti ottavansa etäisyyttä piispan vaginaan.
Ortodoksisen kirkon arkkipiispa Leon mukaan evankelis-luterilainen kirkko etäännyttää päätöksellä itseään kansainvälisestä kristillisestä kirkosta.
- Se on teologisena ratkaisuna poispäin yhteyteen pyrkimisestä.
Katolisen kirkon kommentit eivät tulleet ortodokseille yllätyksenä. Arkkipiispan mukaan kanssakäyminen ortodoksisen ja evankelis-luterilaisen kirkon välillä jatkuu normaalisti näkemyserosta huolimatta ainakin käytännön tasolla. Hänen mielestään kirkkokunnat ovat kuitenkin henkisessä ja teologisessa mielessä naispiispan myötä vieraampia toisilleen.
Arkkipiispa Leo haluaisi siis pitää penikset sumpussa toisten penisten kanssa. Vaginat saavat olla omassa ryhmässään.
Tässä vaiheessa punastunut lukija ihmettelee, miten Leinivaara kehtaa kirjoitella tuohon tyyliin pappeudesta?
Ei tässä ole mitään hävettävää. Naispappeuden vastustaminen on aikuisten oikea ja vakava asia monelle papille Suomessa. Ymmärrän. He itse tekevät selväksi, että seurakuntaa voidaan johtaa ja paimentaa vain penik- miehen voimalla. Jumala on nyt vain sattunut määräämään, että seurakunnan johtamiseen tarvitaan kiveksiä ja penistä. Rinnoista ei kannata alkaa kinaamaan, sillä joillain miehillä on isommat rinnat kuin joillain naisilla.
Sukupuolielinten tarkistaminen on tärkeämpi kriteeri kuin papin/piispan teologinen pätevyys, tai kyky kohdella, ymmärtää ja auttaa kanssaihmistä tämän surussa tai ilossa. Pippeli on tärkeämpi kuin papin kyky pitää seurakunta hereillä saarnoilla. Penisten tärkeys peittoaa myös tasa-arvoon vetoamisen.
Älkää syyttäkö minua. Syyttäkää katolista ja ortodoksista kirkkoa sukupuolielinkeskeisyydestä.
Oikeesti tässä laihtuu,kun ei malta poistua jääkaapille välillä :) Niin paljon löytyy mielenkiintoista ja hauskaa luettavaa...
ReplyDeleteBloggauksesta tuli vahvasti mieleen Team America elokuvan loistava avautuminen eri tyyppisistä ihimisistä: pippeleistä, pimpeistä ja perslävistä. Näin vapaasti suomentaen.
ReplyDelete"Sukupuolielinten tarkistaminen on tärkeämpi kriteeri kuin papin/piispan teologinen pätevyys"
ReplyDeleteMinulla ei ole mitään naispappeutta vastaan, mutta tässä tapauksessa näyttää käyneen juurikin niin, että Irja Askola valittiin piispaksi siksi (ei siis siitä huolimatta) että hän oli nainen. Eli tässäkin valinnassa sukupuolielinten tarkistaminen oli tärkeämpi kriteeri kuin piispan teologinen pätevyys.
Ehdokkaiden teologisesta pätevyydestä on blogannut mm. http://hankamaki.blogit.uusisuomi.fi/2010/06/05/kieroa-kirkkopolitiikkaa/
Kysymys ei tietenkään ole pimpistä tai pippelistä. Herra vaatii (samoin kuin kirkkolaki vielä tässä taannoin), että papilla on kivekset.
ReplyDeleteKirkkolain vaatimukset oli kopsattu 3. Moos. 21. luvusta [Herra sanoi Moosekselle]:
18 Uhraamaan ei saa tulla kukaan, joka on sokea, rampa
tai kasvoiltaan tai ruumiiltaan epämuodostunut,
19 kukaan, jolta on katkennut jalka tai käsi,
20 joka
on kyttyräselkäinen tai kitukasvuinen, jonka silmäterä
on samentunut tai jolla on ihottuma, rupitauti tai
vialliset kivekset.
Herran samassa yhteydessä antamista parranajon kiellosta, pään ajelun kiellosta ja tatuointien kiellosta oli toki luovuttu jo aikaisemmin.
Ai että kyse olikin jostakin juutalaisesta kirkosta. No se tietysti selventää asiaa.
ReplyDelete