Inkvisitio, kuka kantaa vastuun? osa II

Previously in Inkvisitio, kuka kantaa vastuun?.

Selaan läpi John Edwardsin kirjoittamaa Inquisition-kirjaa. Se on hyvä tutustumisopas inkvisiition historiaan. Viimeksi jäin katolisen kirkon tekoihin 1200-luvulla. Järjestäytynyt kerettiläisten metsästys oli alkamassa.

Paavi Innocentius III (1198-1216) valvoi katolisen kirkon neljättä lateraalista kokousta vuonna 1215. Siellä päätettin monesta tärkeästä asiasta. Esim. kristillisissä valtakunnissa asuvat juutalaiset ja muslimit määrättiin pitämään asusteita jotka erottavat heidät kristityistä. Samassa kokouksessa kiellettiin uusien uskonnollisten yhteisöjen perustaminen, jotta kirkkokansa ei menisi sekaisin valikoiman edessä.

Meitä kiinnostaa kuitenkin harhaoppeihin liittyvä päätös. Kolmas kaanon laati ohjeet kerettiläisten käsittelyyn. Aikaisemmissa ohjeissa kirkko käytti "Emme enää leiki sun kaa"-rangaistusta, eli kerettiläinen häädettiin kirkosta. Rangaistuksia kovennettiin, kun harhaopista kiinnijäänyt lähetettiin kirkon ohjeiden mukaan "sekulaarien auktoriteettien" rangaistavaksi. Jos viranomaiset eivät olleet kovin halukkaita kuuntelemaan uskovaisten riitelyä, niin kaanonissa suositeltiin kovistelua pappien suunnalta.

Secular authorities, whatever office they may hold, shall be admonished and induced and if necessary compelled by ecclesiastical censure, that as they wish to be esteemed and numbered among the faithful, so for the defence of the faith they ought publicly to take an oath that they will strive in good faith and to the best of their ability to exterminate in the territories subject to their jurisdiction all heretics pointed out by the Church; so that whenever anyone shall have assumed authority, whether spiritual or temporal, let him be bound to confirm this decree by oath.

Käytännössä katolinen kirkko uhkasi hallitsijoiden valtaa, jos nämä eivät suostuneet ottamaan harhaoppisten rankaisemista vakavasti. Jos hallitsija oli peräti vuoden ilman mitään toimia kerettiläisiä vastaan - kirkon pyyntöjä kuuntelematta - niin häntä odotti ekskommunikaatio. Katolinen kirkko julisti hallitsijan seuraajat vapaiksi.

If he refuses to make satisfaction within a year, let the matter be made known to the supreme pontiff, that he may declare the ruler's vassals absolved from their allegiance and may offer the territory to be ruled lay Catholics, who on the extermination of the heretics may possess it without hindrance and preserve it in the purity of faith; the right, however, of the chief ruler is to be respected as long as he offers no obstacle in this matter and permits freedom of action. The same law is to be observed in regard to those who have no chief rulers (that is, are independent).

Bonuksena kaikille uskollisille katolisille kaanoni tarjosi myös uskonnollisia matkamaileja.

Catholics who have girded themselves with the cross for the extermination of the heretics, shall enjoy the indulgences and privileges granted to those who go in defence of the Holy Land....

Ratkaisevin muutos edelliseen menoon oli määräys lähettää uskonnolliseen rikokseen syyllistynyt maallisen vallan rangaistavaksi. Rangaistusta ei määritelty katolisen kirkon tekstissä. Automaattinen varallisuuden takavarikointi oli kuitenkin itsestäänselvyys. Jos syyllinen oli pappi, niin varat menivät kirkolle. Maallikon omaisuus päätyi hallitsijan arkkuihin. Lopullinen ratkaisu harhaopin ongelmaan vaati polttopuita.

Tietenkin kerettiläismetsästäjät tiesivät, että jotkut harhaoppiset (esim. kataarit) eivät suostuisi julkisesti toteamaan rikoksiaan. He valehtelisivat olevansa kunnon katolisia. Onneksi kirkko määräsi tutkintamenetelmät. Epäillyt vietäisiin piispan eteen. Heidän puolustus koostui valavannojista. Tarpeeksi monen vannojan tuoma varmuus epäillyn syyttömyydestä johti vapauteen. Jos vannojia ei kertynyt tarpeeksi vuoden aikana oli edessä pahoja ongelmia. Automaattinen ekskommunikaatio odotti heitä. Heitä
kohdeltiin aivan kuin he olisivat syyllistyneet kerettiläisyyteen.

Epäilyjä kohdistettiin myös harhaoppisten suojelijoihin. Hallitsijoiden piti vannoa kristilliset valat katolisen kurin ylläpitämiseksi. Harhaoppisille apua tarjonneet ihmiset pidätettiin, kuulusteltiin ja rankaistiin. Piispoille asetettiin velvollisuus valvoa seurakuntien puhdasoppisuutta. Jos kerettiläisiä löytyi jatkuvasti, niin piispa korvattaisiin pätevämmällä miehellä.

Pariisin sopimus vuonna 1229 loi ensimmäisen virallisen inkvisition. Kreivi Raymond VII ilmoitti suojelevansa katolisen kirkon intressejä Ranskassa. Myös kerettiläisten metsästys kuului hänen uuteen työkuvaan. Paavi Gregorius IX (1227-1241) perusti ensimmäisen inkvisition valvomaan Ranskan uskovaisia. Maahan perustettiin komissioita, jotka koostuivat yhdestä papista ja kahdesta maallikosta. He kiertäisivät seurakunnassa etsien vääränlaisia kristittyjä. Alku aina hankalaa, sillä maallikot eivät suostuneet ilmiantamaan naapureitaan. Kirkko tarvitsi "objektiivisempia" asiantuntijoita inkvisitioon. Paavi Gregorius IX määräsi dominikaanimunkkeja palvelukseen. Tuolloin dominikaanien veljeskunta oli alistettu vähemmistö. He olivat kokeneet kovia. Dominikaanipappien suorittamat väkivaltaiset teot inkvisition palveluksessa heijastivat heihin kohdistettuja kauheuksia. Raakuudet eivät olleet heille mysteeri.

Ensimmäisiin inkvisiittoreihin kuuluva Guilhem Pelhisson kirjoitti muistelmiinsa onnistuneesta kerettiläisjahdista. Vuonna 1234 Toulouseen kantautui uutinen dominikaanien perustajan kanonisoinnista. Pelhisson ja Miramontin piispa Raymond kokoontuivat kirkkoon messua varten, jotta voisivat juhlia tapahtumaa yhdessä. He kuulivat kuitenkin uutisen vanhasta naisesta, jota epäiltiin kataariksi. Hän oli kuolinvuoteellaan. Kuolinvuode osoittautuikin yllättävän hyvin nimetyksi, sillä piispa ryntäsi suoraa naisen luo. Sukulaiset eivät kerinneet varoittamaan vanhusta. Hän luuli piispaa kataarien perfectukseksi, ja alkoi tunnustaa syntejään. Piispa Raymond tuomitsi eukon välittömästi kerettiläiseksi. Nainen kannettiin vuoteineen pihalle. Voitkin arvata mitä sitten tapahtui.

Burn baby burn!

Dominikaanit palasivat juhlimaan voittoa paholaisesta ja ylistämään Herraa. Semmoinen maailma oli 1200-luvulla. Onneksi nykyään uskontoa ei enää oteta niin vakavasti.

Uuden inkvisition ja vanhojen kirkkovirkojen välille syntyi arvovaltakiistoja. Tuomioistuinten perustaminen ei tapahtunut hetkessä. Vuosikymmenen kuluessa säännöt asettuivat paikalleen. Käytäntöjen vakiintuessa inkvisiittorit tulivat tunnetuimmaksi. Heitä seurasi joukko virkailijoita. Notaari varmisti kuulustelujen taltioinnin. Inkvisiittori kiersi lääniä. Kylän väki kuulutettiin kirkkoon. Siellä saarnattiin harhaoppeja vastaan. Sitten pappi vaati syntien tunnustamista. Varsinkin toisten ihmisten syntien paljastamista. Paljastukset johtivat pieniin rangaistuksiin (katumusharjoituksia, jne), mutta sivusta seuraava inkvisiittori pystyi hahmottamaan koko kaupungin sosiaalisen rakenteen.

Ranskan inkvisition kehittyvät tiedustelumenetelmät kopioitiin lopulta Englantiin ja Bohemiaan. Sitä ennen ne otettiin käyttöön Espanjassa. Portugalin ensimmäinen kuningas Alfonso I julisti, että kerettiläisyys oli myös rikos kuningasta vastaan. Harhaoppeihin uskovat olivat maanpettureita. Rangaistus oli hieman kovempi kuin sormille läpsiminen. James I salli inkvisition tuomioistuinten perustamisen valtakuntaansa. Näin inkvisitio levisi asteittain koko Espanjaan Aragonian ja Katalonian kautta. Espanjassa oltiin enemmän huolestuneita kääntyneistä juutalaisista kuin harhaoppisista kristityistä.

Espanjan yhtenäisen inkvisition perustaminen oli lähellä.

Jatkuu.

Fire
To Begin Whipping Dance of the Dead
Blackened Is the End
To Begin Whipping Dance of the Dead
Fire
Is the Outcome of Hypocrisy
Darkest Potency
In the Exit of Humanity
Color Our World Blackened
Blackened

Blackened - Metallica