Suurin osa tamperelaisista kouluista on luopunut ruokarukouksesta. Aamulehti kysyi asiaa koulujen rehtoreilta, ja suurin osa kertoi syyksi sen, että eri uskontoja tunnustavia oppilaita on yhä enemmän.
Myös elämänkatsomustieto-oppilaita on päässyt kertymään luokkiin. Uskonnottomia on Suomessa jo huomiota herättävän määrän verran. He ja islaminuskoiset lapset tuovat vastapainoa kristityille lapsille.
Rukouksen sijaan ruokailuun valmistaudutaan hiljaisuudella tai lausumalla loru. Ihan hyvä ja tasapuolinen tapa kaitsia lapsia kohti ruokailua. Uutisen lopussa on lainaus Tampereen islamilaisen yhdyskunnan johtajan Mustafa Karan suusta:
Suomalaisten pitäisi pitää oman uskontonsa mukaiset käytännöt, kunhan ei-kristittyjä ei pakoteta osallistumaan niihin. Uskovaisena muslimina olen sitä mieltä, että parempi on elää vaikka kristinuskon arvojen mukaisesti kuin hällä väliä -tyyliin.
Siinä vaihtoehdot ovat: Uskonnolliset arvot tai hällä väliä.
Kiitos vinkistä A. Martikaiselle.
Mustafa Karalle pisteet. Täällä pienessä koulussa loruttiin jotain "leipä valosta, valo auringon talosta" -lorua, mutta kun tehtiin iso koulu, ei siellä enää joudeta loruileen vaan käydään kimppuun kuin sika limppuun. Päiväkodissa ja eskarissa rukoiltiin - tosin täällä maalla ei mamuja edes näe. Korkeintaan perhekodissa ja narkkarien vieroituslaitoksessa joskus.
ReplyDeleteEikö nykyään säädökset kiellä tunnustuksellisen opetuksen ?
ReplyDeleteMinusta ruokarukous on tunnustuksellista, jos mikä.
"He ja islaminuskoiset lapset tuovat vastapainoa kristityille lapsille."
ReplyDeletePaitsi ettei todellisuudessa ole olemassa "kristittyjä" ja "islaminuskoisia" lapsia. On vain lapsia joilla on kristityt tai islaminuskoiset vanhemmat.
:)
Tarkennuksena: "leipä viljasta, vilja valosta, valo auringon talosta. Hyvää ruokahalua!"
ReplyDeleteSinällään hyvä kasvatusmetodi on jonkinlainen time-out ennen ruokailua, ei sillä ole väliä mikä loru se on - lapset tuskin aivopeseentyy tai kääntyy uskoon moisen ulkoaopetellun höpinän takia. Vanhemmille se vain on ongelma, kute A.F. tuossa jo vihjasi.
Itse luotan lapsen omaan järkeen, tahtoon ja harkintakykyyn, mutta mitään en tuputa enkä kiellä, tarkoitan uskon ja uskottomuuden asioissa. Kannustan omaan ajatteluun, keskustelen, kyselen... valitkoon isompana minkä tien haluavat - jos se on lestadiolaisuus, niin sitten on. Satanismi? Hm.
Jos vanhemmat ei ole hakanneet lapsille päähän Ainoita Oikeita Ajattelutapoja, ne on todella suvaitsevaisia ja ottaa erilaiset ihmiset semmoisina kuin ne on. Kaikkine uskonnollisine kummallisuuksineenkin.
Minun ehdotukseni ruokarunoksi, jonka ala-asteen oppilaat voisivat lukea vaikka ruokalaan saapuessa, kokkien kuuloetäisyydellä:
ReplyDeleteTenavat me tarmokkaimmat,
lapsukaiset loistavimmat
kävelemme kiitollisna
tyhjää vatsaa täyttämähän,
autuaasti ahmimahan!
Kiitos koulumme kokeille,
oivan oppilaitoksemme
murkinoitten maakareille;
teidän ansiostannehan
puuduttavaa pänttäämistä,
sekä uuden oppimista
jatkaa voimme päivät pitkät!
- DA
"Siunaa Jeesus ruokamme, ole aina luonamme. Aamen." Osaan laulaa sen yhä, ja tarpeen vaatiessa menee kaanonissakin.
ReplyDeleteMustafalle toinenkin pistesaalis. Harvinaisen fiksu lausunto näinä uskonkammoisina aikoina, jolloin uskonnonvapaus ja -suvaitsevaisuus tuntuu tarkoittavan sitä, että kenenkään ei tule saada tunnustaa omaa uskontoaan tai ylläpitää tapojaan (paitsi uskonnottomien).
ReplyDeleteAivan samoin kuin ateistin lapsen tulee saada (haluttaessa) loruilla, tulee myös kristittyjen vanhempien lapsen saada lausua haluamansa värssy ennen ruokailua.
Näin apateistin näkökulmasta...
Ano:"Aivan samoin kuin ateistin lapsen tulee saada (haluttaessa) loruilla, tulee myös kristittyjen vanhempien lapsen saada lausua haluamansa värssy ennen ruokailua."
ReplyDeleteKäsittäkseni tässä oli kyse yhteisestä rukoiluhetkestä. Ei kenenkään henkilökohtaisista loruluista.
"Uskonvastaisina"? Niinkuin missä määrin ja missä kohdin?
ReplyDeleteNykyaikana uskonnottomat. Tai ainakin minä, pitävät meteliä vain ja ainoastaan yhdestä syystä.
Olen kohdannut uskovaisten vainopilkkaa. Harrastus (roolipelaaminen) on saanut huutelua. Jopa näkemys tieteellisestä teorioista (evoluutio) on johtanut vakituisesti syytteisiin ja syytöksiin.
Samanaikaisesti fundamentalistejen kritisoiminen on "asiatonta" riviuskovaisten parissa. Koska usko on niiq henkilökohtainen ja pyhä asia. Väärinkäytöksiin ei oel tartuttu. Esimerkiksi julistustoiminnassa olen ihan itse kohdannut toimintaa joka ylittää kaikki asiallisuuden rajat. Käsittääkseni julistajille vain sanotaan että "behave" ja sitten luotetaan että käyttäytyvät. Todiste : Yhtään rangaistusta asiasta ei ole tullut.
Minä uskonnottomana voin sanoa että ainakin minulle uskonto on kuin penis. On kiva jos on sellainen. On kiva jos se on iso ja voimakas. Siitä pitääkin olla ylpeä. Mutta jos yrität tunkea sitä minun kurkkuuni, saat olla varma että puren.
Uskovaiset kokevat uskonvainona aivan kaiken. Se, että joku uskaltaa sanoa ääneen erimielisyytensä on heistä vainoa. Se, että uskovainen saa pakottaa uskonnottoman lapsen omiin loruihinsa on hänelle perusoikeus.
Minä en kiellä uskovaisia loruilemasta lapsilleen. Samoin kuin en kiellä heitä ruokarukoilemasta yksinään. Tilanne on vain juuri sama kuin niillä rukouksilla siellä LadyLinessä. Kun joku pistää kumartelutangon pukkarissa, on muiden liikkuminen vaikeutunut. Uskovainen varastaa tätä kautta pukkarista itselleen tilaa ja häiritsee toisia. Tämä ei ole uskovaisen perusoikeus, joten pukkarin rukouskielto oli syömiskiellon tapaan epäideologinen rajoite. Se ei kiellä uskonnonvapautta. Se päin vastoin sallii sen kaikille.