Kansasin valtionyliopistossa tehdyn tutkimuksen mukaan vähintään kolmannes lesboparien lapsista omaksuu homoidentiteetin.
O-ou! Homomafia on aikaisemmin levittänyt propagandaa, jonka mukaan epä-heterous ei ole noin tarttuvaa. Näin tavalliset massat saadaan tuuditettua väärän turvallisuuden tunteeseen. Homoseksuaalisuutta kauhisteleva Family Research Instituten tutkija Paul Cameron julkaisi pari vuotta sitten tutkimuksen. Siinä väitettiin, että homoseksuaalien vanhempien ikeen alle joutuneet lapset valitsevat todennäköisemmin homoseksuaalisen seksuaalisuuden. Homomafian palkkasotilaat kritisoivat Cameronin tutkimusmenetelmiä. Mutta professori Walter Schumm uskaltaa taistella homomafiaa vastaan.
Uuden tutkimuksen toteuttanut professori Walter Schumm käytti lähteenään homoseksuaalisuutta tarkastelleita tiedekirjoja, antropologisia tutkimuksia sekä tieteellisiä artikkeleita, joiden antaman aineiston pohjalta hän päätyi vahvistamaan Cameronin hypoteesin oikeaksi.
Schumm käytti laajempaa aineistoa kuin Cameron. Kymmenen kirjaa kolmen sijaan. Siksi hän latoo melko tarkkoja prosentteja pöytään.
Schummin tutkimuksen mukaan homoseksuaalisuutta harjoittavien vanhempien jälkeläinen tulee aikanaan omaksumaan homoseksuaalisen identiteetin laskutavasta riippuen 16-57 prosentin todennäköisyydellä. Lesboparien lasten kohdalla todennäköisyys on suurempi, sillä heistä 33-57 prosenttia oli omaksunut homoidentiteetin.
Tämän perusteella on perusteltua sanoa, että seksuaalisuus onkin virallisesta tiedosta poiketen hieman yleimmin opittua kuin synnynnäistä. Tilastot eivät valehtele. Paitsi jos ne on laskettu huonosti. Kuten Schumm näyttää tehneen. Hänen paperissa kommentoidaan aikaisempien tutkimusten kritiikkiä. Yksi lainaus on otettu Box Turtle Bulletin-blogin Jim Burrowaylta. Siksi hän perehtyi uuteen tutkimukseen ja huomasi sen sisältävät samoja metodologisia virheitä kuin Cameronin tutkimukset. Tilastojen perustana olevien ryhmien jäseniä ei ole valittu satunnaisesti, vaan todennäköisyyslaskelmien alkutekijät on vahvasti homoseksuaalisuuden yleisyyden puolella. Jos otanta on pieni ja tarkasteltavat ryhmät ovat valmiiksi tietyn suunnan/vaihtoehdon puolella, niin lopputulos vääristyy vääjäämättä.
Esim. jos tupakoinnin yleisyyttä tutkittaessa kerätään vain tupakoivien perheiden lapset, ja heidän perusteella lasketaan tupakoinnin yleisyys vanhempien joukossa, niin tuloksena on melko varmasti hälyyttävän suuri todennäköisyys tupakoivien vanhempien esiintymiselle. Jos otannassa ei oteta huomioon koko väestöä käyrät osoittavat liioitellusti tupakoinnin yleisyyden suuntaan.
Schumm teki kymmenestä ryhmästä meta-analyysiin. Meta-analyysi on pätevä jos siihen kootut ryhmät on saatu samojen periaatteiden perusteella ja niiltä on tiedusteltu samaan asiaan liittyviä asioita. Mutta Schummin käyttämät ryhmät eivät alunperin olleet minkään tutkimuksen kohteena. Tutkimuksessa käytiin läpi kymmenen populaarijulkaistua kirjaa. Kaikissa keskityttiin esittelemään LGBT-perheiden arkea. Tarinat valittiin kirjoihin niiden vetoavien kertomusten perusteella. Joissain haluttiin tuoda tietoon nuorten ajatuksia homoseksuaalisuudestaan. Kirjoja ei kirjoitettu tilastolliset otannat mielessä. Cameron oli käyttänyt kolmea kirjaa omien laskelmien otantana. Mutta ainakin yksi niiden kirjoittajista ei tykännyt ollenkaan siitä miten kirjaa käytettiin mukamas satunnaisotantana. Abigail Garner sanoi:
In fact, I had made a point of having a roughly even number of straight kids and second generation [gay, bisexual or transgender] kids so that both views would be evenly represented in the book. In other words, because of the goals of my book, I deliberately aimed to have 50% of the kids interviewed to be queer. Not because it is statistically reflective of the population, but to give it balance of perspective.
Schumm toisti saman virheen (tai kikkailun). Käytännössä hän luki läpi kirjat, merkitsi muistiin mainitut vanhemmat ja lapset, ynnäsi omiin ryhmiin homot ja heterot lapset. Kirjoissa mainitut perheet olivat kaikkea muuta kuin satunnaisen otannan kohteita. Schumm ei reagoi tällaiseen kritiikkiin.
Schummilla oli yksi kontrolliryhmä. Se saatiin The Social Organization of Sexuality: Sexual Practices in the United States-kirjasta, johon on koottu Yhdysvaltojen väestön perusteella tehtyä tutkimusta. Eli ei-satunnaisia LGBT-otantoja verrataan satunnaisiin otantoihin koko väestöstä.
Ja kas! Homoseksuaalisuus onkin yleisempää kuin aikaisemmin luultiin.
Uskisten tapa tehdä tutkimusta on uskomaton. Ensin otetaan haluttu tulos ja sitten etsitään todisteet.
ReplyDeleteToiseksi miksiköhän sillä pitäisi olla mitään merkitysrtä, jos homojen kasvattamista lapsista tulisikin homoja.
Tulee homopommi. Ja pian kaikki on homoseksuaaleja. Sitten yhteiskunta tuhoutuu, eikä lapsille voida enää kertoa Jeesuksesta kun niitä lapsia ei enää ole.
ReplyDeleteToiseksi miksiköhän sillä pitäisi olla mitään merkitysrtä, jos homojen kasvattamista lapsista tulisikin homoja.
ReplyDeleteTaitaa olla perua siitä, että homoseksuaalisuuden syntisyyden tuomitseminen on helpompaa jos se on valittu asia. Ihmistä on vaikeampi syyllistää synnynnäisestä "viasta".
Taitaa olla perua siitä, että homoseksuaalisuuden syntisyyden tuomitseminen on helpompaa jos se on valittu asia. Ihmistä on vaikeampi syyllistää synnynnäisestä "viasta".
ReplyDeleteNäin voi olla reformoitujen kristinuskon haarojen (helluntailaiset, baptistit etc.) kohdalla. Luterilaisille, roomalaiskatolisille ja ortodokseille asia ei opin tasolla ole mikään ongelma perisynti-käsitteen vuoksi. Käytännössä sitten onkin eri kysymys, kuinka suuri osa esimerkiksi suomalaisista luterilaisista papeista ajattelee oman oppinsa mukaisesti. Ei kovin moni.
Juttelin erään homoseksuaalisen ystäväni kanssa kerran aihetta sivuten. Hänellä oli muistaakseni esittää tutkimuksia, joiden mukaan jonkin verran (ei niin paljon kuin näissä maintsemissasi) voidaan osoittaa, että homovanhempien kasvattamat lapset ovat hivenen todennäköisemmin homoja kuin heteroiden kasvattamat. Hän näki asian positiivisena.