Yksi mahdollinen ongelma on sotilaspappien sananvapaus armeijassa. Mitä sitten tehdään kun heidän uskonnollinen vakaumus tuomitsee homoseksuaalisuuden? Sotilaspappien vastaukset äskettäin julkaistussa tutkimuksessa ovat jyrkimmästä päästä.
Special attention should also be given to address the concerns of our community of approximately 3,000 military chaplains. Some of the most intense and sharpest divergence of views about Don’t Ask, Don’t Tell exists among the chaplains. During the course of the Working Group’s engagements with the force, a number of currently-serving chaplains voiced concern that a repeal of Don’t Ask, Don’t Tell would constrain their ability to provide religious ministry consistent with their beliefs and customs; some chaplains also asked whether they would still be able to express opposition to homosexuality and worried that they might receive negative performance reports or adverse personnel actions for expressing such opinions. In the course of our review, we heard some chaplains condemn in the strongest possible terms homosexuality as a sin and an abomination, and inform us that they would refuse to in any way support, comfort, or assist someone they knew to be homosexual. In equally strong terms, other chaplains, including those who also believe homosexuality is a sin, informed us that “we are all sinners,” and that it is a chaplain’s duty to care for all Service members.
Jotkut ovat huolissaan siitä saavatko he saarnata homouden karmaisevasta syntisyydestä. Toiset sotilaspapit totesivat, että kaikki ovat syntisiä, joten avoimen palveluskiellon kumoaminen ei olisi ongelma. Enemmistö sotilaspapeista vastusti DADT:n kumoamista (teologisin perustein), mutta samalla olivat sitä mieltä, etteivät lopettaisi sotilasuraa vaikka rivissä seisoo avoimesti ei-hetero sotilas. Eivätkä tavalliset sotilaat kuulemma menettäisi tähtäystaitojaan vaikka vieressä ampuu homoseksuaali sotilas. Sotilaspapit saavat saarnata vanhaan tyyliin homoseksuaalisuudesta, mutta heiltä odotetaan toisten sotilaiden kunnioittamista. Jos se ei onnistu, niin pappi saa potkut.
Aivan kuten hän saisi muista epäkunnioitusta osoittavista teoista. Sotilaspapit ovat armeijan palkkaamia, joten heillä on vähemmän oikeuksia kuin siviileillä. Mutta heillä ei nykyisten sääntöjen puitteissa ole velvollisuuksia suorittaa uskonnollisia tehtäviä, jos ne ovat ristiriidassa heidän uskonnollisten periaatteiden kanssa. Sotilaiden uskontoja täytyy kunnioittaa, aivan kuten heidän oikeudet pitäisi huomioita. Samalla pappien ja DADT:n puolustajien täytyy muistaa, ettei valtion päätöksiä saa tehdä puhtaasti uskonnollisten periaatteiden perusteella. Tämän takia sotilaspapit joutuvat vetoamaan sananvapauteen. Homouden tuomitseva uskonnollinen vakaumus ei saa vaikuttaa sotilaspapin työhön armeijassa sen enempää kuin aviopuolisoille uskottomat sotilaat, abortin valinneiden naissotilaiden, ateistien tai wiccan harjoittajien tuomitseminen.
Olisiko ongelma pelkästään noissa sotilaspapeissa...
ReplyDeleteEn tiedä mikä on nykytilanne, mutta ainakin vähän aikaa sitten jenkkien armeija oli hyvin "kristillispainotteinen". Eli ei-kristittyjä pakotettiin osallistumaan kristillisiin tapahtumiin ja jos niihin liitty vapaaehtoisuutta niin pois jääneet sai ylimäärästä palvelusta. Muistaakseni tästä ateistien ja muun uskoisten syrjinnästä tuli kuluneen vuoden aikana joku dokkarikin.
Se mua vaa nii kauhian pal ihmetyttää, jotta miksi juuri homokysymys olisi kristilliselle sotilaspapille kynnyskymysys. Luulisi, että "älä tapa" on vähän kovempi juttu kuin "älä puhu tahi siunaa homppelia". Vai tulkitsenko nyt kuin piru raamattua?
ReplyDelete