Näin menetin uskoni evoluutioteoriaan, osa 3

Professori Tapio Puolimatkan Tiedekeskustelun avoimuuskoe-kirjan lukeminen etenee. Vihdoinkin kirjasta löytyy materiaalia joka on tuttua aikaisemmista seikkailuistani. Puolimatka esittelee evoluutioteorian ammottavan suuret puutteet. Makrotason muutoksille ei löydy yhtikäs mitään vakuuttavaa näyttöä. Hän luettelee seitsemän evoluution kuolemansyntiä. Kansalla paljastetaan fossiiliston olevan kaikkea muuta kuin evoluution puolella. Paleontologien ammattisalaisuus on se, että fossiilit kertovat muuttumattomuudesta - eikä jatkuvasta ja tasaisesta kehityksestä. Tämä todistetaan lainauksilla usealta eri tutkijalta. Jotka ovatkin ihan päteviä lainauksia, sillä kyseiset paleontologit painottavat sitä, ettei vallalla ollut käsitys lajien tasaisesta kehityksestä pidä paikkaansa. 

Esim. lainatessaan George Gaylord Simpsonin kirjoittamia havaintoja vuodelta 1944 Puolimatka havainnollistaa miten jopa evoluutioon uskovat myöntävät nämä asiat: Lajit ilmestyvät fossiilistoon äkisti. Lajien epäjatkuvuus on sääntö eikä poikkeus. Fossiilistossa on suuria aukkoja. Sitten lukijalle tehdään selväksi, että fossiilistossa olevat aukot eivät ole näennäisiä, vaan ihan oikeita aukkoja. Siellä ei edes ole puuttuvia lenkkejä. Darwinistit laativat viimeisenä pelastuksena punktualismin, jonka mukaan lajit kehittyvät niin nopeasti ettei välimuodoista jää fossiileja. Niles Eldredge ja Stephen Jay Gould kertovat miten lajit pysyvät samoina miljoonien vuosien ajan eikä asteittaista kehitystä näy kallioiden sisällä. Puolimatka selittää tarkemmin punktualismin sisällöstä (s. 381):

Punktualismin mukaan evoluutio tapahtui vain lyhyinä jaksoina historiassa. Muutas tapahtui useimmiten niin nopeasti ja maantieteellisesti rajatulla alueella, ettei meidän pirstaleinen fossiiliaineistomme sitä havaitse. Näin ollen tutkijat voivat kuvitella noiden rajatuilla ja syrjäisillä alueilla tapahtuneiden muutosten olleen miten nopeita ja hyppäyksellisiä tahansa, koska kukaan ei koskaan näe niitä. Tällä tavalla darwinistinen evoluutioteoria suojataan sellaisilta kumoamisyrityksiltä, joissa vedotaan fossiiliseen todistusaineistoon.

 

Lukijalle mainitaan, että Gouldin ja Eldredgen mielestä darwinistinen evoluutio sisältää oletuksen kehityshyppäyksistä.

"Samalla on helppo ymmärtää, miksi joidenkin mielestä tähän teoriaan sisältyvä hyppäyksellisyys ei sovi hyvin yhteen darwinismin asteittaisiin muutoksiin perustuvan teorian kanssa. Hyppäyksellistä kehitystä puolustavan näkökannan ongelma on, että lähemmin tarkasteltuna se sijoittuu evoluution ja luomisen välimaastoon tavalla, jossa se voidaan tulkita kumman tahansa ehdoilla."

Lisäksi Puolimatka vielä tarkentaa hyppäyksellisyyden merkitystä.

"Fossiiliaineistossa hyppäyksellisyys merkitsee yksinkertaisesti sitä, että uusi muoto ilmaantui tyhjästä eikä meillä ole mitään käsitystä, mistä se tuli."

 

Kuin naula darwinistien ristiriitaiseen arkkuun Puolimatka vielä lainaa Richard Dawkinsia, joka torjuu hyppäyksellisyyden. Auts ja oh snap, darwinistit! Mites nyt suu pannaan? Aloitetaan helposta. Edellä mainittu George Gaylord Simpson totesi vuonna 1953 Major Features of Evolution kirjassaan, että nyt paleontologeilla on kehityssarjoja jopa lajitasolla. Ne ovat todella harvinaisia, mutta ovat olemassa. Kuitenkin vallitseva trendi (muuttumattomuus) vaatii kunnollisen selityksen ja on evoluutioteorian suurimpia ongelmia. 

Toiseksi, Richard Dawkins totesi aivan oikein, ettei hyppäyksellisyys kuulu darwinistiseen evoluutioteoriaan. Mutta *drum roll* Gouldin ja Eldredgen esittämä punktualismi kuuluu darwinistiseen evoluutioteoriaan. The Blind Watchmaker kirjassaan hän kirjoitti (s. 251):

What needs to be said now, loud and clear, is the truth: that the theory of punctuated equilibrium lies firmly within the neo-Darwinian synthesis. It always did. It will take time to undo the damage wrought by overblown rhetoric, but it will be undone. The theory of punctuated equilibrium will come to be seen in proportion, as an interesting but minor wrinkle on the surface of neo-Darwinian theory.

 

Kolmanneksi, jokainen kaivaa nyt esiin Stephen Jay Gouldin viimeiseksi järkäleeksi jääneen The Structure of Evolutionary Theoryn sivulta... mitäh? Sinulla ei ole sitä valmiina? You fail at life, eli äkkiä kirjakauppaan! Sivistyneet, seksikkäät ja paremmat ihmiset pääsevät heti jatkamaan. Oikeastaan tämä vaatisi useamman sivun pituisia lainauksia. 

Sivulta 756 eteenpäin Gould selittää mitä evoluutioteorian osia tai käsityksiä punktualismi oikeasti haastoi. Charles Darwinin käsitys siitä, että kehitys etenisi tasaisen hitaasti ei pidä aina paikkaansa (kuten fossiilisto todistaa). Darwin kirjoitti Lajien synty-kirjassaan, että lajien kehitysvauhtia voisi ehkä käyttää jopa geologisten aikakausien kellona. Punktualismi pyrkii osoittamaan, että kehitystahti muuttuu. Punktualismia ei parsittu kasaan äärimmäisillä ideoilla lajiutumisesta. 

Gould toteaa punktualismin olevan vain ja ainoastaan teoria lajien ja lajiutumisen makroevoluutiosta geologisilla aikaväleillä, eli siitä miltä fossiiliston pitäisi näyttää. Se ei vaadi uusia lajiutumisen mekanismeja (s. 781). Se ei vaadi Richard Goldschmidtin "Toiveikkaita hirviöitä" tai muita hyppäyksiin perustuvia ilmiöitä (joita ei ole havaittu). Luonnonvalinta toimii samalla tavalla kuin gradualismissa. 

 Ja tässä outo asia. The Structure of Evolutionary Theory esittelee eri esimerkkejä fossiilistosta. Niistä nähdään miten lajiutumisen havaitseminen kerroksista riippuu useasta eri tekijästä. Jos sedimenttejä muodostuu tiheään tahtiin (erään Afrikkalaisen pleistoseenikauden järjen pohjassa) niin fossiiliston "resoluutio" on hyvä. Merirokkolajien muoto, elinpaikka ja ikä ovat selkeästi esillä. Ideaalit olosuhteet paljastavat, että lajien variaatiot ilmestyvät ja leviävät nopeasti. Fossiilistoon tallentunut punktualistinen jälki ei vaadi hyppäyksiä (s. 770 ->).

Punctuated equilibrium affirms, as a primary statement, that ordinary biological speciation , when properly scaled into geological time, produces the characteristic punctuational pattern of our fossil record.

s. 796 Gould toteaa useaan otteeseen, että punktualismin kriitikot ovat turhaan nostaneet älämölöä saltationismin möröstä. 

Sivulla 986 Gould korjaa kreationistien levittämiä väärinkäsityksiä. Punktualismi ei ole saltationismia, eli se ei oleta/vaadi lajien välisiä biologisia aukkoja. Punktualismi ei tarkoita sitä ettei välimuotoja ole olemassa. Kirjassa verrataan gradualistisia kehityslinjoja punktualistisiin. Molempia löytyy. 

Gould kertaa miten hän on kirjoittanut selkärankaisten siirtymisestä maalle ja lintujen, nisäkkäiden, valaiden sekä ihmisten kehityksestä. Niissä on käytetty välimuodoiksi luokiteltavia fossiileja. Josta pääsen siihen miten Puolimatka murskaa yhden tunnetuimmista välimuotofossiileista. Hän on todennut, ettei evoluutioteorian olettamien makrotason muutosten tueksi löydy sopivia fossiileja. Darwistien tyrkyttämät esimerkit eivät kelpaa. Sivulta 375:

"Coyne esittää kirjassaan (2009) muutamia esimerkkejä mahdollisista välimuodoista. Välimuotojen käsitteellä näyttäisi olevan erilainen sisältö darwinistien teorian kannattajille ja sen vastustajille. Coynen kaltaiselle vakaumukselliselle darwinistille kelpaa välimuodoksi liskolinnun (Archaeopteryx) kaltainen "mosaiikki". Sen sijaan, että liskolinnun jokainen elin olisi kehittynyt puoliväliin lintujen ja matelijoiden elimistöstä, jotkut sen elimistä ovat linnun kaltaisia kun taas toiset elimet ovat matelijoiden kaltaisia."

Tarvitsen pienen tauon. Jatkan tästä seuraavassa osiossa. Sitä ennen pieni lainaus Gouldilta kirjasta Bully for Brontosaurus.

"Archaeopteryx, the first bird, is as pretty an intermediate as paleontology could ever hope to find."

Darwinisteilla ja kreationisteilla on kuin onkin eri määritelmät välimuodoille. Tehtävä lukijoille: Mitä ongelmia Puolimatkan välimuodon määritelmällä on?