Miksi syöpää saa puoskaroida?

Miksi syöpää ei saa parantaa? -dokumenttielokuva on tekstitetty suomeksi. Siinä esitellään syöpään liittyviä ongelmia. Syövän toimintamekanismi kyseenalaistetaan. Virallisten syöpähoitojen teho paljastetaan lumeeksi. Big Pharman katalat metkut raahataan päivänvaloon. Samoin ihan oikeat ja varmasti tepsivät syöpälääkkeet (yrttitee, misteli, ruokavalion muutos, ravintolisät, yrttitahna, jne) levitetään kaiken kansan katseltavaksi. Dokumentilla on kestoa ja runsaasti sisältöä, joten tyydyn kommentoimaan vain yhtä siinä esiteltyä puoskaria.

Rene M. Caissen Essiac -yrttitee kehutaan maasta taivaaseen, mutta haluan keskittyä herra Harry Hoxseyn (1901-1974) tarinaan. Dokumentissa Hoxsey on viaton marttyyri, joka jäi Big Pharman jyrän alle. Hän ei suostunut myymään syöpälääkkeensä reseptiä lääketeollisuudelle, sillä silloin ei olisi taattua, että hoito olisi saatavina ilmaiseksi sitä tarvitseville (43min 30s). Ylväs asenne, mutta täysin ristiriidassa sen kanssa miten Hoxseyn terapiaa myydään vielä tänäkin päivänä Meksikossa (hinta n. 4000 dollaria). Hoito on kielletty Yhdysvalloissa.

Sanottakoon heti alussa, että Hoxseyn ensimmäinen syöpähoito ei ollut täysin huuhaata. Resepti löytyi, kun Hoxseyn isoisä näki miten hevosen jalkasyöpä katosi tiettyjen rehujen päällä seisomisen jälkeen. Hän kävi hakemassa lisää samoja rehuja, ja niistä tehtiin ensimmäinen versio syöpälääkkeestä. Resepti periyti isältä pojalle. Harry Hoxseyn isä kuoli vuonna 1919, syöpään. Isältä peritty tahna sisälsi mm. arsenikkia. Arsenikki syövyttää ihoa, joten melanooman ja huulisyövän hoidossa Hoxneyn tahna on voinut tepsiä. Tahna on tuhonnut syöpäsoluja ja terveitä soluja. Siksi se jättää arvet ihoon. Hoxsey käytti tahnaansa ensimmäisen kerran sisällisodan veteraaniin vuonna 1922. Miehen huulisyöpä katosi hoidon jälkeen. Tie tähtiin oli valmis.

1924 Hoxsey avasin ensimmäisen klinikkansa Taylorvilleen, Illinoisin osavaltioon. Nimeksi tuli Hoxide Institute. Pian paikallisessa lehdessä ihmeteltiin klinikassa tapahtuneita kuolemia. Arsenikki on näet myrkyllistä verenkiertoon joutueessaan. Journal on American Medical Association kiinnitti huomionsa mieheen. Puheet puoskaroinnista alkoivat. Hoxsey haastoi American Medical Associatonin oikeuteen. Syyte ei kuitenkaan pysynyt oikeudessa, sillä tuomari ei jaksanut odotella Hoxseyn jatkuvia viivästelymanöövereitä oikeussaleissa. Tosin toisessa haasteessa Hoxsey tuomittiin lääketieteen luvattomasta harjoittamisesta 100 dollarin sakkoihin. Hoxide Institute suljettiin vuonna 1928.

Hoxsey palasi kotikaupunkiinsa Girardiin. Samanlaisen toimipisteen pystyttäminen jatkui, kun hän kiersi Yhdysvaltoja. 1936 Hoxsey saapui Dallasiin. Taas napsahti tuomio luvattomasta harjoittamisesta. Jopa viiden kuukauden vankeus ja 25 000 dollarin sakko kääntyivät kuitenkin nurin valituksen jälkeen. Hoxsey nappasi itselleen naturopaatin pätevyyden Teksasin osavaltiossa, joten vastaavat syytteet tulivat käytännössä mahdottomiksi.

Tässä vaiheessa Hoxsey oli keksinyt sisäisesti nautittavan syöpälääkkeen. Syöpä johtui kehon kemikaalien epätasapainosta, joka asettui kohdalleen Hoxseyn löytämillä kemikaaleilla. Tasapainon myötä kasvaimet sulaisivat pois. Klinikalla vieraileville tehtiin tarkkoja diagnooseja. Tuskin kenelläkään ei ollut syöpää. Ja kas, klinikalla oli häkellyttävän suuri onnistumisprosentti syöpähoidoissa. Vasta tarkempi potilastietojen selaaminen paljasti, että syöpädiagnooseja oli viljelty villisti jopa terveille ihmisille, joten "syöpä" parani helposti.

Hoxsey ja hänen avustajansa olivat aktiivisesti ohjaamassa ihmisiä pois lääketieteellisistä hoidoista. "Kirurgia ja solumyrkyt tappaisivat potilaat", joten oli turvallisempaa tulla Hoxseyn klinikan tiloihin. Tämä meno jatkui kymmenisen vuotta. Puheet puoskaroinnista kasvoivat. Lääketieteellinen tutkimus puuttui. Kiista nousi lööppilehdistön vatvottavaksi vuonna 1947, kun AMA:n Morris Fishbein kuvaili Hoxseytä syöpäpuoskariksi lääkäriliiton jäsenlehdessä. Hoxsey haastoi hänet oikeuteen kunnianloukkauksesta. Hän voitti! Mutta ei saanut vaatimaansa miljoonan dollarin korvausta. Sen sijaan Hoxseylle maksettiin yksi dollari ja hänen isälleen myös toinen dollari.

Tuomarina toiminut William Hawley Atwellin huhuttiin olevan tyytyväinen Hoxseyn potilas. Hänen alaisuudessa tehdyt FDA:n valitukset Hoxseystä eivät johtaneetkaan mihinkään 50-luvulla. Korkeammassa oikeusasteessa Atwellin päätökset kumottiin, ja hänet määrättiin kirjoittamaan kieltotuomio Hoxeyn suuntaan. Se oli kuitenkin niin vesitetty, ettei Hoxseylle koitunut mitään seuraamuksia. Vasta toisella yrittämällä Atwell suostui kirjoittamaan FDA:n vaatiman kieltotuomion.

Dallasissa oli kuitenkin kaikki hyvin. Hoxseyllä oli kaikki oikeus naturopaattina hoitaa syöpäpotilaita kemikaaleillaan. 1956 julkaistu You don't have to die -omaelämänkerta nousi myyntihitiksi ja houkutteli lisää asiakkaita klinikalle. Sananvapauspykälät suojelivat syöpähoidon mainostamista. FDA ei lopettanut vainokampanjaansa. He lähettivät valepotilaan klinikalle vuonna 1956. Hänelle diagnosoitiin syöpä, jota ei oikeasti ollut olemassa. Hän sai kuulla, että hoito tulisi kestämään pitkään.

Samana vuonna he aloittivat vaarallisista hoidosta kertovan valistuskampanjan, jossa Hoxseyn terapia tuomittiin suorin sanoin. Hoxsey haastoi FDA:n oikeuteen, mutta ilman menestystä. Vuoteen 1960 mennessä syöpähoito oli kitketty Yhdysvalloista.

Kuolema kohtasi Hoxseyn 1974. Se johtui eturauhassyövästä, johon mikään terapia ei tepsinyt. Hän kävi kirurgilla ja kävi läpi lääketieteen viralliset hoidot.

Kiitos vinkistä anonyymille.