Kirjoituksen asiallinen pointti oli siinä, että yliopistojen rahoitus ei ole ääretöntä kuten Jumalan rakkaus. Leikkaukset iskevät moneen paikkaan ja budjettiteloittajan edessä professorien pitäisi keksiä perusteluja laitoksensa pelastamiseksi. Jostain syystä teologisen laitoksen penkeillä ei tutista yhtä paljon kuin muualla.
Itä-Suomen yliopisto on ollut olemassa vajaat kaksi vuotta. Nyt siellä on meneillään jo toinen irtisanomisaalto. Se koskee muun muassa terveystieteitä, joista ylpeillään yliopiston ”keihäänkärkinä”. Mutta irtisanomiset eivät koske teologian osastoa.
Sitten kirjeen saamin vastauksiin.
Tapio Puolimatka kirjoitti puolustuspuheen, jossa teologian tärkeys tehtiin selväksi tieteen historiaa tarkastelemalla. Sanoma on sama kuin miehen kirjallisessa tuotannossa toistettu: tiedettä ei voi tehdä johdonmukaisesti ellei oleta taustoihin piiloon yliluonnollista jumalolentoa, joka on sattunut luomaan järjestelmällisen maailmankaikkeuden. Ja teologia on vieläkin olennaista tieteelle, samalla tavalla kuin kemistit joutuvat käymään läpi alkemian perusteet aloittaessaan kemistiuransa. Vaikuttihan alkemia mm. sir Isaac Newtonin tutkimuksiin.
Mielenkiintoisempi vastaus - koska se on minulle uutta - tulee Ismo Dunderbergiltä ja Risto Saariselta. Dunderberg on Uuden testamentin eksegetiikan professori ja Helsingin yliopiston teologisen tiedekunnan varadekaani. Saarinen on ekumeniikan professori ja Helsingin yliopiston teologisen tiedekunnan varadekaani. Herrat siis tietävät jotakin teologian tilasta Suomen yliopistoissa. Kirjoitus on asiallinen ja täynnä asiaa. He osoittavat Myllykankaan ja Länsimiehen selkeän erheen: teologian ja kreationismin niputtamisen samaan pakettiin.
Teologiset tiedekunnat eivät ole erityisiä kreationismin pesäkkeitä. Opiskelijoita ei tiedekuntien kursseilla opeteta puolustamaan kreationismia; aiheesta käytyä keskustelua luonnollisesti tutkitaan ja esitettyjä argumentteja arvioidaan tieteellisin keinoin.
Todellakin. Kreationismin vastustajista löytyy teologian maistereita, joiden mielestä luomiskertomus ei ole luonnontieteellistä faktatietoa, kuten kreationistit väittävät.
Tutkimuksen tarpeellisuuden näkökulmasta on pohjimmiltaan yhdentekevää, pidämmekö uskonnollisia oppeja, ajatuksia ja tapoja järkevinä tai järjettöminä. Kiistaton tosiasia on, että ne ovat vaikuttaneet ja yhä vaikuttavat historian kulkuun ja kulttuurin eri osa-alueisiin kaikkialla maailmassa.
Toisesti todellakin. Siksi mielessäni nousee päällimmäiseksi kysymykseksi teologian hyödyllisyys yliopistoissa, varsinkin jos resursseja ollaan leikkaamassa ja lääketieteellinen tutkimus on leikkuupöydällä. Prioriteettien tärkeysjärjestystä pohtiessa voisimme pohtia seuraavaa: Jos teologian opetus on todettu korkeatasoiseksi ja jopa kansainvälisesti kehuttua, kuten Dunderberg ja Saarinen toteavat, niin mikä mahtaa olla alan suurin saavutus vaikkapa viimeisen vuosikymmenen aikana? Mitä löytöjä ala on tehnyt Suomessa?
Tämä ei ole mikään näsäviisasteleva kysymys, sillä olen oikeasti ummikko teologisen alan tutkimukselle. Jos minulla olisi ylimääräistä aikaa, rahaa ja asuisin jossain muualla kuin Toijalassa, niin lukisin mielelläni teologiaa. Luit oikein. En minä turhaan kerää kotiini noita uskontokirjoja (Irenaeusin kirja kerettiläisyydestä, tai Faith-Healing: Christian Science and Kindred Phenomena kovakantinen harvinaisuus vuodelta 1892, jne) Uskonto on tärkeä osa nykyistä maailmaa, sillä niin moni ihminen ottaa niin outoja asioita niin vakavasti. Uskontojen ymmärtäminen ja tutkiminen on tarpeellista.
Kuitenkin, onko teologialla tarjottavana jotakin samanlaista kuin esim. Saturnuksen kaasukehän koostumuksen tutkimista, ebola-virusten heikkouksien löytämistä, aineenvaihdunnan mekanismien selvittämistä, vai ehkäpä taiteellisen kerronnan tutkimusta, tjsp. Teologian tutkimus näyttäisi olevan monipuolista, mutta näin maallistuneena maallikkona en tiedä alan kärkitutkimuksista mitään. Täytyy muistaa, että kristinusko on vain yksi maailman uskonnoista joita teologiassa tutkitaan.
Suosittelen lukemaan myös Usko, Järki ja Filosofia ja Snafman blogien vastineet Myllykankaan ja Länsimiehen kirjoitukseen.
Siis Länsimiehen ja Myllykankaan kirjoitusta ei edeltänyt kreationistisia kirjoituksia ? Sitten herrojen harjoittama niputus teologia=kreationismi on kyllä erityisen ääliömäinen emämunaus. Heidän pitäisi lukea ehkä Sun Tzu:ta ("tunne vihollisesi").
ReplyDeleteTeologian saavutuksia ei ehkä pidä verrata Saturnuksen pilviin (joka on luonnontiedettä) vaan muihin humanistisiin kuten sotahistoriaan, kirjallisuudentutkimukseen ja fonetiikkaan. Mitä huippulöytöjä niistä olemme kuulleet ?
Henk. koht. olen nautiskellut teologian/teologien hedelmistä, joilla olen voinut paukuttaa päähän Raamatun erehtymättömyyteen vannovia:
-monta eri lähdettä ja alkukirjoitusta
-ei yhtä oikeaa Raamattua ja
-Paavali erehtyi luonnontieteellisesti ihmisen hedelmöityskäsityksissään, luuli että miehen pitkät hiukset estää hedelmöityksen. Teol. opiskelija ja nyt Dr Matti Kankaanniemi:
http://www.ristinvoitto.fi/sisalto
/artikkelit/matti_kankaanniemi_sanan_arvovalta_ei_kaadu_epatarkkuuksiin_osat_1_ja_2/
Äh, Linkkien sijasta täällä parempi antaa googlausohje:
ReplyDeleteGooglaa "kankaaniemi sanan".
btw. Tämä hell. pastori Kankaanniemi on ainakin alussa ollut kreationisti, ehkä jopa YEC? Ollee vielä ainakin IDisti. Mutta alkaa hell. piireissä olla kenties myös "liberaaliteologiksi" haukuttu ? Niinköhän se teologia ihmisen "rappeuttaa".. ;D
Teologia on kvasihumanistinen pseudotiede.
ReplyDeleteOikeasti narisen ainoastaan sen takia, että en tykkää olla väärässä.
ReplyDeleteItseänikin hieman ihmetyttää, mitä tuo "teologinen tutkimus" on. Joskus muinoin (>20 v sitten) otin vasiten selvää mitä HY:n teologisen tdk:n tutkimuksessa tapahtuu ja sieltähän löytyi tuolloin varsin mielenkiintoisia uskontotieteen, filosofian, aatehistorian ja jopa arkeologian aloihin kuuluvia hankkeita.
ReplyDeleteSe varsinainen teologinen tiede/tutkimus jäi varsin epäselväksi käsitteeksi.
Kankaanniemi on käsittääkseni edelleenkin YEC, tosin siitä harvinainen tapaus ettei usko tiukan linjan erehtymättömyysoppiin.
ReplyDeleteKankaanniemen liberaaliutta voi sitten heijastella siihen, että kun eräässä pohjoismaisten Jeesus-tutkijoiden seminaarissa keskusteltiin Lasaruksen herättämisen historiallisuuden mahdollisuudesta, luterilainen tutkija sanoi: "Kyllähän jokainen koulunsa käynyt nykyihminen ymmärtää, etteivät kuolleet voi herätä henkiin!" Katolinen tutkija oli sitä mieltä, ettei asiasta nyt noin yksioikoista varmuutta ole, jolloin eräs nimeltä mainitsematon helluntailainen kertoi lähetyskentältä kuullun tapauksen kuolleista herättämisestä.