Onhan kirkoilla ratkaisevia eroja, sillä kaikilta suunnilta ollaan vakuuttamassa kunkin kirkon olevan itse se ainoa oikea tie pelastukseen. Politiikassa ollaan kuitenkin enimmäkseen halailemassa ja tukemassa toisiaan, jotta suuremmat vastustajat (sekularismi ja liberaalius) saadaan nujerrettua.
Joillakin on kuitenkin rajansa siitä minkälaisia uskonoppeja presidenttiehdokkaalla saa olla. Evankeliset poliitikot ja kommentaattorit ovat valmiita antamaan tukensa Romneylle, kunhan presidentti Romney asettaa neuvonantajikseen tarpeeksi hartaita kristittyjä. Avoimesti homoseksuaalit virkailijat ovat tietenkin kiellettyjä, vaikka he osaisivat tehdä työnsä samalla tavalla kuin heterot. Kyse on periaatteesta. Silloin he voivat katsoa läpi sormiensa mormonien oppeja. Vaikka silloin tällöin ääneen pääsevät ne, joiden silmissä mormoni ei ole kristitty. Heille mormoni on väärää jumalaa palvova henkilö. Tätä heidän täytyy tasapainotella kristityksi itseään kutsuvan presidentin - eli Barack Obaman - epäevankeliskristillistä politiikkaa vastaan.
Jotkut papit neuvovat seurakuntiansa äänestämisessä. Seuraajia ohjataan harkitsemaan itsenäisesti onko ehdokkaan moraalinen kompassi teipattu oikeaan suuntaan. Pappi Bill Keller on sanonut valinnan olevan kuin heittää lanttia, jonka molemmilla puolilla on Saatana. Me kaikki tiedämmä kuinka vaarallisia kolikot voivat olla. Sanoma on selvä; Romneyn äänestäminen johtaa helvettiin. Nyt rukoillaan kolmannen ehdokkaan ilmestymisen puolesta.
Evankelisten ja mormonien oppien vertailu antaa kuitenkin Monet ovat valmiita toteamaan ääneen, että mormonismi ja kristinusko ovat yhteensopivia, joten Romneylla on toivoa republikaanien yhdistämisessä. Ehkä jotkut alkavat ajattelemaan, että virassa voi olla ihan rauhassa uskovainen, kunhan osaa tehdä työtään kaikkia muita uskontoja ja uskonnottomuuksia kunnioittaen. Lopulta evankelisten äänestäjien on pakko enimmäkseen taipua Romneyn puolelle, sillä republikaanipuolueen kannattaminen on tärkeämpää kuin demokraattien tukeminen. Tuleva kampanjointi taitaa olla ruohonjuuritasolla enemmän Obaman vastustamista kuin Romneyn tukemista. Politiikka on useammalla tärkeämpää kuin uskonto, vaikka lippuvalojen välissä voidaan muuta todeta vierustovereille. Heillä on edessään pienemmän pahan valitseminen. Kuten kaikissa vaaleissa tahtoo olla tapana.
Loppuun relevantteja pätkiä Daily Showsta.
| The Daily Show with Jon Stewart | Mon - Thurs 11p / 10c | |||
| Mormon, Mo' Problems | ||||
| ||||
| The Daily Show with Jon Stewart | Mon - Thurs 11p / 10c | |||
| Queer Guy for the Straight Ire | ||||
| ||||
Olin viime kuussa pari viikkoa Atlantin "vihreämmällä" puolella. Ja oli valaisevaa vääntää politiikasta parin paikallisen republikaanin kanssa, jotka kaikesta politiikasta huolimatta olivat mukavia ihmisiä. Yritin selventää etteikö tälläkin kertaa republikaanien presidenttiehdokas ole se selkeästi se suurempi paha jo pelkästään ainakin talouspoliittisen työhistoriansa takia.
ReplyDeleteKuitekin ainakin näille henkilöille Obamacare oli se suuri saatana, joka hukutti kaikki argumentit Romneytä vastaan. Kuulemma meksikolaiset tulevat rajan yli synnyttämään, jolloin masssa syntyessään lapset saavat kansalaisuuden ja tämän seurauksena he (ne republikaanit), joutuvat maksamaan heidän terveyden hoidon. Tästä kiihkeästi puhui nainen, joka nuorena synnytti ja joutui tukeutumaan vahvasti Medicare avustuksiin, ja hän vihasi siihen tukeutumista silloin ja nyt, koska valtio puuttui tuon aikana kaikkeen.
Myös korkea verotus oli Obaman syytä, vaikka siis todellisuudessa verotusaste on alhaisempi kuin se on ollut koskaan viimeisen 50 vuoden aikana.
Niin ja Daily Show'ta ei katsota koska se on demokraattien ohjelma. Vaikka se ulkomaalaiselle vaikuttaakin lähes tasapuoliselta taitaa se olla republikaaneille liikaa sekin.
Kaiken kaikkiaan sieltä jäi semmonen kuva, että puoluekannat alkavat olla niin polarisoituneet, ettei puolen vaihto ole mikään yleinen juttu riippumatta loogisista argumenteista. Tai ainakin argumenttien lähteiden jyrkkä valikointi vaikeuttaa tasapuolisen tiedon saantia.
Toki "otanta" on vain yhdestä kaupungista muutamalta immeiseltä, mutta pelkäänpä, että Romneyllä on oikeasti mahdollisuus tuossa kisassa, vaikka se meille saattaa näyttää aika selvältä peliltä.
Viikonloppuna luin Laurence Leamerin Arnold Schwarzeneggerin elämäkerran, jossa seurataan Mr. Universen nousua Kalifornian kuvernööriksi.
ReplyDeleteSiitä saa vinkkiä miten poliittisesti tumpelokin pärjää:
a)-niin kuulu mies että fanit piirittää muurina ja "älymystön" lehdistö ei pääse kysymään kiusallisia. Lehdistötilaisuuksia ei järjestetä vaan ilmoitukset Lenon tv-showssa tms (lehdistö ei pääse väliin kiusallisine kysymyksineen).
b)-keltainen lehdistö yhteistyössä eli jättää tonkimatta naisjutut (Mr.U puristellut rintoja ja kehunut perseitä) koska Mr. entinen Universe myy edelleen itseään muskelilehdille jonka omistajakonserni omistaa myös tuon kelt. lehdistön. Ko. elokuvien vapaamielisessä osavaltiossa muutenkin kaikki julkkiset irstailee, joten kansa ei niin välitä.
c)-roskajournalismi jäi siis arvovaltaisen L.A. Timesin heiniksi (alentuu ja vajoaa alas),
mutta Mr. entinen Universe väisti sen hyvin sanomalla että "demokraattien alhainen juoni" (epätotta mutta upposi kansaan joka äänesti Mr. U:ta protestiksi).
d)-poliitikot itse niin polarisoituneet (kuulemma Kalifornia pahin USAn osavaltioista), että päätöksenteko halvauksissa sähkökatkoja myöten ja sivusta tulee tumpelokin suunnilleen pelastavana enkelinä (vrt. Italian talvella pelasti virkamieshallitus).
Mormonien lyhenteen alkuosa kuulostaa hauskan ristiriitaiselta: Myöh. Aik. Pyh. Jees.
ReplyDelete