Shoo!TAG:in rantautuessa Suomeen täytyi käydä hieman läpi firman historiaa ja tuotteen toimintaperiaatteita. Magneettinauhan toimintamekanismi on muuttunut alkuperäisestä. Aluksi magneettinauhalla oli kvanttifysiikkaan perustuvaa informaatiota, joka päivitti eläinten luontaista magneettikenttää. Eli kvanttihuuhaata. Nykyään magneettinauhoilla on magneettista informaatiota.
Miten Shoo!TAG™ toimii?
On vahvistettu että frekvenssit (eli taajuudet) saattavat olla haitallisia. Esimerkiksi kännykän taajuusalue on erittäin suuri, noin 824-894 MHZ. Shoo!TAG™ -kortin toiminta perustuu luonnolliseen elektromagnetismiin. Shoo!TAG -hyönteissuojakorttien taajuusalue on sama kuin Schumann Wave, eli sen taajuus on hyvin matala ja se on hyödyllinen kaikille elolliselle. Sillä ei ole siis mitään negatiivisia vaikutuksia ihmisiin, eläimiin eikä maapalloon.
Hyönteissuojakortin magneettinauha on koodattu informaation lisäksi myös taajuuspeitolla. Kun tämä kortti kiinnitetään johonkin sähköiseen olentoon (esimerkiksi ihmiseen tai lemmikkiin), se auttaa kehoa muuntamaan luonnollista sähkökenttää yhdistämällä siihen tiettyjä frekvenssejä, joihin tietyt hyönteiset reagoivat. Näin ollen käyttäjän oma sähkökenttä toimii hyönteisten karkottimena. Nämä frekvenssit hidastavat ja hämmentävät hyönteisiä.
Tämä selvä? Hyvä. Shoo!TAG ei väitä, että heidän tuotteensa tappaisi hyönteisiä. Se ainoastaan hidastaa tai hämmentää verenhimoisia ötököitä. Lisäksi valmistaja neuvoo sivuillaan, että Shoo!TAG lähtee toimimaan oikeita tuotteita hitaammin (myrkyttömyytensä ja luonnollisuutensa takia, nääs), sekä tuote menettää toimintatehonsa vahvojen magneettikenttien lähellä. Esim. kassojen magneettisen hälyttimenpoistolevyt pyyhkivät hyönteiskarkottimet hyödyttömiksi.
Ahkera tutkija Reverend Anaglyph on onneksi selvittänyt minkälaista informaatiota noihin Shoo!TAG:in kortteihin on taltioitu. Voi valan vannonut veljeskunta sentään, mitä sieltä paljastui. Korttina Shoo!TAG ei ole sen kummoisempi mikä tahansa muu magneettinauhalla toimiva taltiointi. Ne eivät ole tarpeeksi tehokkaita muokkaamaan elävien nisäkkäiden magneettikenttiä. Shoo!TAG -kortteihin on koodattu magneettisena viivakoodina sanoja: CAT, FLEA, TICK, DOG. Ja niin edelleen. Eli tästä voimme päätellä ihmisten ja lemmikkieläinten luontaisten magneettikenttien ymmärtävän englannin kieltä.
Puhtaaksi humpuukiksi osoittautunut toimintamekanismi ei tietenkään lannista Shoo!TAG:in myyjiä. Onhan heillä mainoslause: "Tutkitusti tehokas!" Se perustuu lähes tieteelliseltä näyttävään kenttätestiin. Sittemmin Shoo!TAG:in Yhdysvaltalaiset sivustot ovat riisuneet viitteitä tuohon kenttätestiin sivuiltaan. Testissä käytettiin onnettoman pientä testiryhmää, jota ei sitten edes sokkoutettu. Tavallaan mainoslause on totta. Tuotetta on tutkittu (huonosti) ja sen tehoa on mitattu (epäluotettavasti).
Shoo!TAG:in maahantuojakin joutui/pääsi lopulta haastateltavaksi. Hän toistaa tuekseen "teksasilaisen A&M-yliopiston" kenttätutkimusta. Joka ei ollut yliopiston tekemä, eikä päätynyt luotettavaan johtopäätökseen tuotteen tehosta.
Eli Shoo!TAG ei voi toimia kaiken sen mukaan mitä tiedämme fysiikasta ja biologiasta. Samalla tavalla minä voisin väittää, että luottokortin hierominen otsaasi tekee sinusta rikkaamman. Shoo!TAG:in toimisen testaaminen ei ole tuottanut luotettavia tuloksia. Kaiken tämän jälkeen Shoo!TAG:illä on kanta-asiakkaita. Miten se on mahdollista? Kaikki eivät ole tietoisia tuotteen taustoista. Eikä taustoilla edes ole heille mitään väliä. Heille on suositeltu Shoo!TAG:ia, koska se on toiminut suosittelijalla niin hyvin. Anekdootti itsessään riittää. Itseasiassa anekdootti peittoaa tuotteesta esitetyt kritiikit.
Yksittäiset ihmiset ovat kiinnittäneet magneettikortteja yksittäisiin lemmikkieläimiinsä. Jotkut ovat saaneet punkkeja ja kirppuja. Jotkut eivät. Ne joiden lemmikeistä ei löytynyt ylimääräisiä ötököitä tietenkin hämmästelevät Shoo!TAG:in mahtavuutta. Ne joiden lemmikeistä löytyi ylimääräisiä ötököitä heittävät kortit mäkeen ja häpeävät tuhlattuja rahojaan.
Anekdoottien ylivoimaisuuden takia jotkut ihmiset eivät olisi lopulta edes välittäneet Shoo!TAG:iin kohdistetusta kritiikistä. He olisivat ottaneet vaarin Shoo!TAG:ista vain, jos kritiikkiä esittänyt henkilö olisi itse testannut magneettinauhaa omilla lemmikeillään. Sitä ennen kaikki tieto magneettinauhoihin koodatuista sanoista, magneettikenttien heikkoudesta, hutkitusta tutkimuksesta tuotteen valmistajilta, jne, olisi aivan turhaa luettavaa.
Paras esimerkki tällaisesta ajattelutavasta tulee Petsie -lemmikkiyhteisöstä. Eräs kirjoittaja linkkasi Shoo!TAG-keskusteluun blogiani. Toinen lukee kirjoituksia läpi, mutta kommentoi:
Ymmärrän toki, ettei kaikilla toimi, musta on vaan huvittavaa et ihmiset huutelee tuotetta paskaksi vaikkeivät ikinä edes ole kokeilleet sitä.
Anekdootti tuotteen toimimattomuudesta olisi tasapainoteltu positiivisten anekdoottien kanssa. Epävarma henkilö olisi tehnyt ostopäätöksen sen mukaan kumpia tapauksia on hänelle tullut vastaan enemmän. Hitot fysiikasta tai biologiasta. Sellainen henkilö ei ole kiinnostunut siitä onko tuote toimiva, vaan siitä olisiko jollakin sen käyttäjistä hyviä kokemuksia tuotteesta.
Ihan hyvä, että otit tämän puheeksi, kun tunnu tämäkään hömppä lannistuvan mistään määrästä järkeviä perusteita.
ReplyDeleteMinulle valtasi suuri epätoivo, kun muutama päivä sitten näin sukulaiseni naulakossa näitä muutaman paketin. Eikö tämän pitänyt olla jo niin hölmöä, että sen näkisi kaukaa. huoh.
Onkohan apteekeissa myytävä lemmikkien hyönteiskarkotin Skudo Pet huuhaata myös? Tämä on äänitaajuuteen perustuva muovinen mollukka, joka ripustetaan koiran (tai kissan tai ihmisen) kaulaan. Italiassa kehitetty ja tutkittu, mutta minä en ole pätevä arvioimaan tutkimusten laadukkuutta. Olisi kiinnostavaa kuulla, mitä tietoa Paholaisen Asianajaja löytää Skudosta.
ReplyDeleteAnolle:
ReplyDeleteHuutelen sivusta vaikket viestiäsi suoraan minulle osoittanyt.
Muutaman minuutin perehtymisellä näyttäisi, että kaikki mainospuheet tuosta Skudo Petistä näyttäisi nojaavan yhteen Professori Genchin tutkimuksiin Milanosta 1998.
http://erkes.weebly.com/clinical-findings.html
tuolla on myös kuvakaappaukset tutkimuksesta.
Mikäli tuo raportti on tarkka tuosta tutkimuksesta ei sillä kyllä kuuhun mennä. Tutkimuksessa oli kokonaisuudessaan 25 koiraa. Varsinaista kontrollia ei ollut (5 erillään ollutta koiraa ilman kirppuja tai punkkeja ei ole kontrolli hoidolle). Ja tämän lisäksi koirat, joissa oli punkkeja saivat myös kemiallista hoitoa (asuntolia ja naguvonia) "jotta punkkien ja kirppujen leviäminen pysyy hallussa".
Tuo viimeisin kohta olisi viimeistään tehnyt vaatimuksen kontrolliryhmästä ja on ylipäätään erikoista että sitä tarvittiin tehokasta hoitomuotoa testattaessa.
Periaatteessa voisi kuvitella, että äänillä voisi vaikuttaa hyönteisiin. Toisaalta myös tämä olisi hyönteisten karkottajille hirvittävän helppo tutkia. Otetaan laatikko laitetaan sinne punkkeja ja kirppuja sekä johonkin kohtaan niitä houkuttavia asioita...sitten laitetaan sinne tämä laite, ja hetken päästä se laitetaan päälle. Kysymys "Karkoittaako se vai ei? olisi vastattu. Kaikki tilanteet ja niiden erot hyvin eroitettavissa.
Näiden pointtien perusteella laite haiskahtaa humpuukilta. Jos muut löydätte muita tutkimuksia laitteesta niin stten asiaan voi tarkastella uudestaan.
"Periaatteessa voisi kuvitella, että äänillä voisi vaikuttaa hyönteisiin..."
ReplyDeleteKavereiden kanssa suunniteltiin jossain saunaillassa ultraääneen perustuvaa hyttyskarkotinta. Trakoitus oli saada hyttysten siivet resonoimaan, jolloin inisijät olisivat pudonneet maahan ja joutuneet jalkamiehiksi (tai paremminkin -naisiksi, koska naaraspuolisethan ne verta himoavat).
Suattaisi tuokin mennä kaupaksi. Olisi sillä ainakin yhtä hyvä fysikaalinen peruste kuin noilla muillakin. :D
Tuossa muutama muukin tutkimus:
ReplyDeleteVuodelta 1989: http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/2641212
"The ultrasonic flea collars were ineffective in reducing flea numbers on these cats."
1991: http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/1770480
"The study extends and supports previous findings that ultrasound is ineffective as a means of controlling common pests of households and pets."
Tuosta italialaisen professorin jutusta ei käynyt ilmi missä se on julkaistu (vai onko julkaistu ollenkaan). Juttua ei myöskään löytynyt google scholarilla tai edes googlella muualta kuin osoitteesta http://ticmera.mamutweb.com
Vahvasti siis tuoksahtaa kusetukselta.
Tuo jälkimmäinen tutkimus Jimin viittaamista muistuttaa ehdotelmaani. Valintalaatikolla tehty koe on kyllä aika helppo tapa näyttää koko periaate toimimattomaksi.
ReplyDelete1991: http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/1770480