Olin pienenä mukana koulujen rukoushetkissä. En muista niistä juuri mitään. Taisivat ollat tylsiä hetkiä. Samoin oli rippileirillä hieman vanhempana. Täytyy todeta, että en ole nähnyt seuraavanlaista menoa missään Suomessa. Joukko lapsia osoittaa tunteitaan rukoushetken jälkeen. Heille on kerrottu Jeesuksen tekemästä uhrauksesta. Joidenkin mielestä se voi olla kaunis ja koskettava hetki. Itse sain toisenlaisia tuntemuksia selkärankaani, kun katselin videota ensimmäisen kerran.
Ainoa asia, minkä muistan koulun aamunavaushetkistä, on se, että usein joku pyörtyä kupsahti. Ei hurman hengessä, vaan huonon aamiaisen takia.
ReplyDeleteKoulun rukoiluhetkillä on turhan huono maine. Meilläkin rukoiltiin usein luokassa, mutta ei minusta silti tullut rikollista tai hullua. Tykkään kyllä animesta.
ReplyDeleteJoo joo, mutta toi videon touhu on selkeästi lapsien uskonnollista hyväksikäyttöä ja tosi sairasta. Ite olen kokenut vähän sama auskovaisessa perheessä, mutta magnitudi oli toinen.
ReplyDeleteEi helvetti... Lapset itkee silmiä päästään satujen takia ja aikuiset vain katsovat vierestä. Nyt tekisi kovasti huitaista paria tuolle hymisevää pappia.
ReplyDeleteMinulle riparissa parasta oli maisemat, pahinta ohjelma ja muut ihmiset. Se oli niin perseestä, että onnittelin yhtä serkkuani joka keskeytti rippileirinsä ja meni promelle.