23.9.12

Ecce Tunari

Tämä aihe on jo vanha. Sen sisältö on kuitenkin niin lähellä minulle rakkaita arvoja, että kirjoitaan siitä näin jälkeenpäin hieman yhteenvetomaisella otteella.

Espanjalaisessa Zaragozan kylässä on ihailtu Elias Garcia Martinezin Ecce Homo-freskoa. Oikeastaan olisi tarkempi sanoa, että Ecce Homo ei oikein kiinnostanut ketään. Se oli rappeutunut. Maalia oli putoillut useamman vuoden ajan. Se oli aivan selvästi restauroinnin tarpeessa. 

Kylästä löytyi halukas henkilö korjamaan kosteuden aiheuttamia tuhoja. 80-vuotias Cecilia Gimenez tarttui siveltimeen, nähtävästi kirkon papin luvalla. Aikaisemmin hän oli maalannut Jeesuksen kaapua kuntoon. Se ei aiheuttanut kohua. Tällä kertaa haasteena oli yksityiskohtia täynnä olevan kasvon kohentaminen. Tuloksesta voidaan olla montaa mieltä. Itse sanoisin, että olisi se voinut paremminkin mennä.



Cecilia huomasi itsekkin, että ehkä korjaus ei mennyt aivan nappiin. Hän otti yhteyttä kylän kulttuuriasioista vastaavaan henkilöön. Vaihtoehtoisessa versiossa  freskon moderni ilme huomattiin vasta sitten, kun kirkkoon tuli vierailulla nimenomaan Ecce Homoa tarkastava restauroija. Kirkon väki luuli, että joku on vandalisoinut vanhan freskon. Uutinen alkoi leviämään maailmalla.

Taiteen ja wanhan kulttuurin fanina olen tietenkin surullinen siitä, että kylä menetti jotakin korvaamatonta. Ecce Homo ei ollut mitenkään miljoonaluokan kulttuurihistoriallinen fresko, mutta ainutlaatuinen kylässä.

Kaikkien surullista vanhan maalauksen tuhoamisessa onkin se, että se olisi ollut täysin vältettävissä. Kunhan Cecilia olisi vain ymmärtänyt kyvyttömyytensä. Alkuperäisen taiteilijan jälkeläinen Teresa Garcia oli näet jättänyt taulun omistavalle yhdistykselle varoja, jotta fresko olisi restauroitu ammattilaisen toimesta. Cecilia kuitenkin kerkisi ensin Ecce Homon kimppuun.

Vahinko on tapahtunut. Internetin valppauden takia uudesta versiosta väänneltiin lukematon määrä huumoriversioita. Pian Cecilian tuotos oli printattuna t-paitoihin, kahvimukeihin ja tatuoituna ihmisiin. Zaragozan kylä sai runsaasti vierailijoita, kun uteliaat halusivat napsia Cecilian maalauksesta kuvia.
Päivitetty fresko on rekisteröity tuotemerkki. Rahaa liikkuu Pyhän hengen säätiölle, joka omistaa freskon.

Siksipä Cecilie on ilmaissut huolensa rahojen päätymisestä oikeisiin kohteisiin. Hän vaatii osuutta tuloista. Ei tietenkään oman vaurautensa tähden, vaan lahjoittaakseen osuutensa hyväntekeväisyyteen. Se on hieno periaate. Vahingoista on otettava parhaat puolet esiin.

Restauroijat ovat ilmoittaneet, että alkuperäisen version palauttaminen voi olla vielä mahdollista. Kylän täytyy päättää onko uuden version säilyttäminen paikallaan, sillä lisääntynyt turistivirta on tarpeen näinä vaikeina aikoina.

Itse tyydyn vain toteamaan, että tiedän rajani vanhojan teosten korjaamisessa. Ei tulisi mieleenikään koskea työkaluillani esim. wanhaan Brequetin taskukelloon. Varmasti ihailisin sitä luupilla, mutta en menisi muuttamaan rakenteita.

2 comments:

  1. Alkuperäinen fresko oli parhaimmillaankin keskinkertainen. Tuolla aikakaudella maalattuja vastaavia mahtuu tusinaan kolmetoista. Niitä on puuduttavan paljon ja oikeastaan ainoa asia mitä ko. restaurointiyrityksestä seurasi, oli se että erinomaisen tuntematon ja keskinkertainen Martinez sai Ecce Homon uudelleen tulkinnasta mainetta ja kunniaa joka on jäänyt puuttumaan monelta, monelta oikeasti hyvältä saman aikakauden taiteilijalta.

    Kyseinen teos ei suinkaan ole ainutkertainen, tai edes merkittävä - se on vain yksi monista keskinkertaisuuksista. Restauroitu versio sen sijaan on jotain aivan muuta.

    ReplyDelete
  2. Se, ettemme ymmärrä kyvyttömyyttämme, on inhimillistä.

    Muiden on se tehtävä puolestamme.

    ReplyDelete