"Ahvio perustelee pätevästi yleisesti hyväksyttävillä järkisyillä vetoamatta Raamattuun. Lopussa oleva lyhyt luku liittyen teologiaan on mukana koska avioliittoteologia koskettaa kirkossa käytävää keskustelua. Muuten vihkosen sisältö on ei-uskonnollista perustelua, johon vaikka perinteistä avioliittoa arvostava ateistikin voi periaatteessa yhtyä."
Tarjolla on siis parasta mitä hyllystä löytyy. Itse tulkitsin tuon kehumisen kokemukseni perusteella näin, tekstissä tullaan vetoamaan ihmisten sukupuolielinten toimintaan avioliiton olennaisena komponenttina. Olisinko väärässä?
Ainakin alku lupaa hyvää. Teksti näyttäisi olevan parempi kuin se Raapustus.netin versio. Ahvion versiossa selitetään avioliiton tulkintojen erilaisuutta. Perinteinen tulkinta vs sukupuolineutraali tulkinta. Tässä perinteinen avioliitto:
”Avioliitto on miehen ja naisen välinen liitto, jossa osapuolet sitoutuvat toisiinsa pysyvästi ja toiset pois sulkevasti. Tämä sitoumus on luonteeltaan sellainen, että sen tarkoitus täyttyy luonnollisella tavalla yhteisenä lasten saamisena ja kasvattamisena. Puolisot sinetöivät, täydellistävät ja uudistavat liittonsa aviollisilla akteilla. Nämä aktit muodostavat lisääntymisprosessiin kuuluvan toiminnallisen osan, joka yhdistää puolisot lisääntyväksi yksiköksi. Avioliitto on arvokas itsessään, mutta siihen sisältyvä
suuntautuneisuus lasten saamiseen ja kasvattamiseen vaikuttaa avioliiton ominaispiirteisiin, mukaan lukien yksiavioisuuden ja uskollisuuden normeihin. Koska avioliitto liittyy oleellisesti lasten hyvinvointiin, on ymmärrettävää, miksi avioliittoinstituutio on tärkeä yhteisen hyvän kannalta ja miksi valtion tulee tunnustaa tämä instituutio ja säätää siitä.” (”What is Marriage”, 246)
Ja sukupuolineutraali versio:
”Avioliitto on kahden henkilön – joko samaa tai vastakkaista sukupuolta olevien – välinen liitto, jossa osapuolet sitoutuvat romanttisesti rakastamaan toisiaan, huolehtimaan toisistaan ja jakamaan perhe-elämän rasitteet ja edut. Kyse on perimmiltään sydänten ja mielten liitosta, jota tehostetaan millaisilla tahansa seksuaalisen läheisyyden muodoilla, jotka molempien osapuolten mielestä ovat hyväksyttäviä. Valtion tulisi tunnustaa avioliitto ja säätää siitä, koska valtion etu liittyy kestäviin romanttisiin kumppanuuksiin ja puolisoiden konkreettisiin tarpeisiin sekä lapsiin, joita puolisot saattavat tahtoa ottaa kasvatettavikseen.” (”What is Marriage”, 246–247)
Pohjimmillaan tuo selkeä ero rakentuu lisääntymisen olennaisuudesta avioliittossa. Mutta sukupuolineutraalin avioliiton kannattajat kampanjoivat tasa-arvon ja ihmisoikeuksien nimessä. Se on kovin tunteita nostattavaa menoa, jonka vastustajaksi ei mielellään asetuta. Kukapa haluasi olla ihmisoikeuksia vastaan tässä modernissa maailmassa? Siksi teema täytyy vaihtaa joksikin muuksi kuin ihmisoikeuskysymykseksi.
Ahvio selittää miksi vetoamiset esim. USA:n rotuerottelun ja nykyisen avioliittolain yhtäläisyyteen eivät päde näissä väittelyissä:
Avioliiton sukupuolineutraalin uustulkinnan edustajien mukaan avioliiton perinteinen tulkinta on – sulkiessaan esimerkiksi homoliitot avioliiton käsitteen ulkopuolelle – verrattavissa USA:ssa paikoitellen 1960-luvulle saakka voimassa olleisiin rotujenväliset avioliitot kieltäneisiin lakeihin. Argumentti on tämä: seksuaalista suuntautuneisuuttaan voi kontrolloida yhtä vähän kuin ihonväriään. Seksuaalisen suuntautuneisuuden nojalla ei siis voisi kieltää avioliiton solmimista. Rakastamansa ihmisen kanssa avioliiton solmiminen on ihmisoikeuden luonteinen perusoikeus. Valtio syrjii epätasa-arvoisesti homoseksuaaleja, mikäli lainsäädäntöä ei muuteta sukupuolineutraaliksi.
Ahvion ensimmäinen pointti meni heti metsään. Sinällään outoa, jos joku on joskus käyttänyt tuollaista argumenttia. Olisi kiva tietää kuka on oikeasti esittänyt tuollaisen argumentin. Itse en ole vedonnut noissa vertauksissa siihen, että ihonväriä ei kontrolloida. Pointti on ollut siinä miten ihonvärin perusteella tehty syrjintä on yhtä väärin kuin seksuaalisen suuntautumisen kanssa. Selkeä tapa havainnollistaa ongelmaa on kuitenkin ongelma perusarvojen kannattajille, sille se havainnollistaa niin selkeästi syrjinnän yhtäläisyyden.
Eihän rotuerottelu muutu hyväksyttäväksi, jos ihmisten ihonväriä muutetaan esim. kemiallisesti? Ja vaikka ihonväriä ei pystyisi muuttamaan, niin miksei sen perusteella sitten pystyisikään syrjimään avioliittolaissa? Kääntämällä aihe ihonvärin ja seksuaalisuuden vaihtumiseen käännetään huomio pois siitä mikä niissä USA:n avioliittolaissa oli ongelma tasa-arvon kannalta. Samalla annetaan ymmärtää, että syrjintä on ok, jos syrjinnän kohde pystyy muuttumaan jollakin ratkaisevalla tavalla.
Ymmärtääkseni sukup.neutr.avioliittoa ei ole tuettu sillä, että ihonväriä ja seksuaalista suuntautumista ei voi vaihdella. Se onko homoseksuaalisuus synnynnäistä, vai valinta, vai taipumus, vai muoti-ilmiö, ei vielä voi päätellä onko se moraalisesti hyväksyttävää vai tuomittavaa.
Ahvio käsittelee filosofisesti sitä mistä koko kiistässä on lopulta kyse. Uudistusmieliset haluavat muuttaa avioliiton määritelmän aivan uudenlaiseksi määritelmäksi. Se ei kuitenkaan voi toimia, sillä avioliitto on perustavalla tavalla aivan tietynlainen asia, johon ei määritelmämuutokset vaikuta.
Kyse on perinteisen instituution laillisesta korvaamisesta kokonaan jollakin uudella, jonka voimaan astuessa perinteinen menettää merkityksensä. Kyse ei ole tasa-arvosta eikä sen määrällisestä laajentamisesta, vaan siitä, mitä avioliitto perimmiltään on.
Nyt ei tarvitse kinastella tasa-arvosta tai ihmisoikeuksista. Nyt tarvitsee raapia päätään siitä mitä avioliitto tarkoittaa. Sukupuolineutraali avioliitto ei ole aito avioliitto, sillä voi olla vain yksi avioliitto joka hallitsee muita!
Todellinen avioliitto on vain miehen ja naisen välinen liittosuhde. Avioliiton käsite edellyttää puolisoiden perustavanlaatuista ja kokonaisvaltaista yhteenliittymistä, erityistä yhteyttä lapsiin sekä pysyvyyttä, monogaamisuutta ja toiset poissulkevuutta.
Miksi se voi olla vain yhden miehen ja yhden naisen välinen liittosuhde? Ahvion kirjoitus muuttuu melko seksikkääksi.
Puolisoiden perustavanlaatuinen ja kokonaisvaltainen yhteenliittyminen: avioliitto poikkeaa kaikista muista ystävyyssuhteista perustavanlaatuisen kokonaisvaltaisuutensa takia. Avioliitto pitää sisällään elämän ja voimavarojen jakamisen sekä puolisoiden mielten ja tahtojen yhteenliittymisen. Mutta avioliiton käsitteeseen kuuluu myös orgaaninen ruumiillinen yhteys. Tämä siksi, koska ruumiimme on persoonamme oleellinen osa, ei vain jonkinlainen kuori, väline tai omistamamme asia.
Samaa sukupuolta oleva pari kykenee kaikkeen tuohon, joten ainoan oikean avioliiton määritelmä tarvitsee sen ratkaisevan eron. Avioliitto ei ole jotakin, jonka ihmiset voivat määritellä postmodernisti haluamaansa muotoon. Varmasti arvaat mikä se mahtaa olla. On aika kaivaa sukupuolielimet esiin!
Kahden persoonan välinen liitto ei ole perustavanlaatuisen kokonaisvaltainen, ellei se sisällä myöskin elimellistä ruumiillista yhteenliittymistä. Siksi avioliitto edellyttää aivan tietynlaista seksuaalista yhteenliittymistä, sukupuoliyhdyntää. Mutta miksi vain tämä tekee puolisoista ”yhtä”? Ruumiilliset elimemme ovat yhteen sovitetut yhteistä*tirskahdus* "älykkään suunnittelun" *tirsk* Lisääntyminen liitetään avioliiton määritelmään. Jotenkin arvasin tämän.
biologista kokonaistarkoitusta varten: biologista elämää ja sen yllä pysymistä silmälläpitäen – tulkitaan tämä todellisuus sitten darvinistisen sattuman tai älykkään suunnittelun näkökulmasta.
Jotta kaksi yksilöä voisi liittyä yhteen orgaanisesti ja siis ruumiillisesti, heidän tulee sovittaa ruumiinsa yhteen jotakin biologista kokonaistarkoitusta varten. Lisääntyminen ei ole mahdollista ilman seksuaalista yhtymistä. Tästä syystä juuri yhdynnässä – tämän kannalta mikään muu sukupuolisen kanssakäymisen muoto ei ole riittävä kriteeri – miehen ja naisen ruumiit sovitetaan yhteen yhteistä biologista tarkoitusta eli lisääntymistä silmällä pitäen.
Tämä on se sivistyneempi versio yleisemmästä argumentista, joka muotoillaan uutisten kommenttiketjuissa yleensä näin: "Ei miesten välinen peppuseksi saa aikaan vauvoja!"
Ihmiset pystyvät lisääntymään ihan normaalisti avioliiton ulkopuolellakin, joten miten se saadaan olennaiseksi osaksi avioliiton määritelmää?
Liiton ajatus itsessään pitää sisällään tällaisen yhteiseen hyvään tarkoitukseen pyrkimisen. Ja vaikka tämä hyvä tarkoitus – hedelmöittyminen, uuden elämän synty – ei tosiasiallisesti toteutuisikaan, tähän tarkoitukseen tähtäävä akti itsessään kuitenkin toteuttaa ainutlaatuisen ruumiillisen eli aviollisen yhteyden. Tästä syystä aviollinen yhdyntä on ainutlaatuisen arvokas. Mutta kaksi miestä tai kaksi naista eivät kykene sovittamaan ruumiitaan yhteen eivätkä näin ollen saavuttamaan elimellistä ruumiillista yhteyttä, joka palvelisi ruumiillis-biologista kokonaishyvää eli lisääntymistä.Seksi ilman lisääntymiseen tähtäävää tarkoitusta on myös aviollista seksiä. Avioliiton määritelmään näyttäisi kuuluvan, että liitossa tapahtuva penetraatio on metafyysisesti erilainen kuin avioliiton ulkopuolinen penetraatio. Avioliiton ulkopuolinen yhdyntä on vaan ihan tavallinen yhdyntä. Lisääntyminen on osa avioliittoa ja avioliittoon kuuluu lisääntyminen. Samaa sukupuolta olevat parit eivät kykene hieromaan sukupuolielimiään yhteen tavalla joka johtaisi uuden elämän syntymiseen. Siksi sellaisten parien "avioliitot" eivät voi olla aidon avioliiton avioliittoja.
Ahvio supistaa avioliiton biologiaksi, jossa avioliiton korkein tavoite on tuottaa jälkeläisiä. Kirjoituksessa ei oteta kantaa siihen miten avioliittoon liittyy lasten kasvattaminen. Arvelen, että silloin olisi mahdotonta tehdä ratkaisevaa eroa heterojen ja samaa sukupuolta olevien parien välille.
Entä mitä kamalaa Suomessa tapahtuisi, jos eduskunta hyväksyisi sukupuolineutraalin avioliittolain?
Jos avioliitto tulkitaan uudelleen vain aikuisten tunnepohjaiseksi kumppanuudeksi eikä lasten hankkimiseen tähtääväksi ruumiilliseksi yhteenliittymiseksi, perinteiseen avioliittoon liitetyt normit menettävät ohjeellisen merkityksensä. Koska tunteet ovat vaihtelevia, avioliittojen epävakaus kasvaa.
Tässä näytetään oletettavan, ettei samaa sukupuolta olevat parit haluaisi kasvattaa lapsia. Lisääntyminenhän oli eri asia kuin lasten kasvattaminen. Avioliittojen epävakaus lisääntyisi, koska avioliittolain entiset pykälät lasten hankkimisesta poistettaisiin. Ai niin! Suomen avioliittolaissa ei ole sellaisia pykäliä. Avioliiton esteeksi ei ole merkitty lapsettomuuden valintaa. Heteroilla on täysi oikeus lisääntyä keskenään avioliitossa haluamallaan tahdilla.Sukupuolineutraali avioliittolaki ei muuttaisi tilannetta mitenkään, mutta näissä väittelyissä ollaan väittämässä lisääntymisen olevan edellytys avioliitolle. Hyvin hämmentävä tilanne. Niinkin olennainen osa aidon avioliiton määritelmää ei ole kirjattu avioliittolakiin.
Ahvio kiteyttää ja kiillottaa vielä sen olennaisen eron:
Avioliitto tähtää lisääntymiseen ja tästä tarkoituksesta käsin avioliiton rakenne on pääteltävissä. Samaa sukupuolta olevien väliset liitot eivät voi koskaan olla avioliittoja, koska niistä puuttuu avioliitolle ominainen tavoite: lasten saaminen. Tällaisia liittoja ei voida myöskään sinetöidä uuden elämän syntymiseen tähtäävällä aktilla.Asiaa ei ratkaista sillä, että samaa sukupuolta olevat parit pystyvät kasvattamaan vauvoja ja lapsia. Sekä elämään muutenkin tismalleen samanlaista parisuhdetta ongelmineen ja iloineen. Ei, koska ei.
Ahvio ja kumppanit ovat huolissaan kansakunnan moraalista. Tätä huolenaihetta toistellaan myös Britanniassa. Homojen elämäntapa on heikentänyt heterojen suhteita. Heterot eivät enää ylläpidä suhteitaan entisellä voimalla. Harvempi hetero menee enää naimisiin. Damn you, gays! Nähtävästi lisäämällä aviopareiksi samaa sukupuolta olevia pareja tullaan samalla laimentaneeksi avioliiton potenssia.
Seurauksena olisi myös sanan- ja mielipiteenvapauden heikentyminen.
Uskonnonvapauden ja sanan- ja mielipiteenvapauden joutuminen uhatuksi. Jos yhteiskunta hyväksyy sukupuolineutraalin uustulkinnan, tulee tästä uusi moraalinen arvo, jonka kritisointi tulee olemaan entistä hankalampaa. Avioliiton perinteisestä tulkinnasta kiinni pitävien mahdollisuudet toimia oman vakaumuksensa mukaisesti heikkenevät. Kirkkojen ja seurakuntien sananvapautta saatetaan pyrkiä rajoittamaan ja kouluissa ja päiväkodeissa sukupuolineutraalius saatetaan pyrkiä ajamaan sitovaksi normiksi, jonka kritisointi tulkitaan helposti ”vihapuheeksi”, joka pitää tukahduttaa.Ja sehän olisi väärin. Ihmisille täytyy taata oikeus ajatella, että toiset ihmiset ovat tasa-arvoisempia kuin toiset. Se on eri asia kuin tietoisesti syrjiä ihmisiä pääkoppansa ulkopuolella.
Teoreettisella uhkakuvalla on kuitenkin ennakkotapauksia. Mutta kaivetaan taas esiin se USA:n rotuerottelu. Sielläkin tapahtui tuollaisen uhkakuvan toteutuminen, sillä viranomaisilla ei ollutkaan enää oikeutta syrjiä ihmisiä entiseen tapaan, kun ihonvärin perusteella tehty syrjintä julistettiin laittomaksi. Ihmisten syrjintä tehdään samalla tavalla hankalammaksi sukupuolineutraalin avioliittolain aikana. Valtion virkailijat joutuisivat noudattamaan maansa lakeja, eivätkä saisi jättää palvelematta sellaisia ihmisiä joita uskonto kieltäisi palvelemasta. Esim. maistraatin siviilivihkijä ei suostuisi vihkimään homopareja. Juhlatilojaan vuokraava yrittäjä ei suostuisi vuokraamaan tilojaan samaa sukupuolta oleville pareille. Ja niin edelleen.
Olenkin useasti toitottanut olevani kirkkojen syrjintäoikeuden puolella, joten tulen puolustamaan kirkkojen oikeutta rajata vihkimisseremoniansa sellaisiksi kuin ne haluavat.
Juha Ahvio oli etäisesti tuttu nimi. Googlaus muistutti minua miksi. TV7 on esitellyt miehen tuotoksia: Uusi tasa-arvoajattelu puntarissa ja Seksuaalivallankumouksen ideologiset juuret.
Mikä näitä uskovaisia oikein riivaa kun eivät voi rehellisesti vain sanoa suoraan mistä sukka puristaa? Sen sijaan, että sanoisivat suoraan niin pitää sitten lähteä kehittelemään mitä kummallisempia selityksiä (valheita) ja todellisista syitä piilottelevia argumentteja (valheita). Ovat varmaan huomanneet kuinka heidän todelliset syynsä eivät enää vetoa kansaan, joten jos ei rehellisyydellä voi voittaa niin yrittävät valheella.
ReplyDeleteJep, uskovaisten jutut yleensä on kamalaa kiemurtelua, mikä on tuttua vaikkapa ID-höpinöistä.
ReplyDeleteKäykääpä allekirjoittamassa kansalaisaloite pankkitunnuksilla, vie noin minuutin:
https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/192
This comment has been removed by the author.
ReplyDeleteAhviolle voisi myös muistuttaa että KUKAAN ei kampanjoi moniavioisuuden puolesta vaikka aina välillä hän ITSE teksteissään muistutteleekin siitä että se tulee sitten tämän avioliittolain jälkeen.
ReplyDeleteEsimerkiksi Sari Roman-Lagerspetz on sanonut Kotimaa24:llä, että hän ei kannata moniavioisuuden laillistamista koska hän ei usko että näissä suhteissa voi olla tasa-arvoa ja vastavuoroista rakkautta.