Regneruksen tutkimus

Viime vuoden kesällä Mark Regnerus Texasin yliopistosta sai julkaistuksi tutkimuksensa erilaisten perheiden kestoista ja vanhemmuuksien laaduista. Siitä nousi välittömästi myrsky termospullossa, sillä kyseistä tutkimusta mainostettiin esimerkkinä siitä miten huonosti samaa sukupuolta olevan parit hoitavat lapsia. Sen todettiin olevan tutkittua tietoa, jonka perusteella pitäisi tehdä johtopäätöksia mm. sukupuolineutraalin avioliittolain suhteen. Tutkimuksen perusteella homopareille ei pitäisi antaa adoptio-oikeutta. Ja muita väittämiä levisi sosiaalisessa mediassa.

Luin tutkimuksen läpi syksyn aikana, mutta kirjoitushalut jäivät taustalle. Regneruksen tutkimuksen pääpointti oli selvästi jotain muuta kuin mitä populaarijulkaisuissa annettiin ymmärtää. Oletin, että paperi jää pian unohduksiin.

Olin väärässä. Nyt sitä siteeraataan kotimaisissa väittelyissä. Tahdon 2013 kampanja ajoi aiheen esille niin monessa paikassa netissä. Mistä siinä Regneruksen tutkimuksessa sitten oikein oli kyse? Kritiikeissä on tyhjänpäiväistä salahelinää, kun osoitellaan Regneruksen kristillistä uskoa. Se ei vaikuta siihen mitä tutkimuksessa selvisi. Toiset ovat kohahtaneet siitä, että tutkimuksen maksoi konservatiivisista arvoista tunnettu ajatushautumo. Sekään ei itsessään vaikuta tutkimuksen laatuun. Tai sitten on ihmetelty miten tutkimus meni niin pikaisesti läpi vertaisarvioinnista. Ehkä tutkimus oli vaan niin selkeästi ja hyvin tehty?

Koko monimutkaisen selvityksen tutkimuksen yhdentekevyydestä samaa sukupuolta olevien parien adoptio-oikeudesta voi yllättäen lyhentää tarkasti tähän:

Tutkimuksessa ei vertailtu samaa sukupuolta olevien parien kasvattamien lasten olosuhteita heteroparien kasvattamiin lapsiin.

Regneruksen tutkimus ei missään nimessä ole huono tai hyödytön. Siitä ei voi päätellä suuntaan tai toiseen tästä asiasta. Tutkimus keskittyi muihin ilmiöihin. Regnerus vertaili laajasta tietokannasta poimittujen perheiden koostumuksia, kestoja ja laatuja.

Texasin yliopisto on julkaissut tutkimuksen tavoitteet, ja niissä tehdään selväksi mitä kyselylomakkeiden selaamisella ajettiin takaa. Regnerus etsi kolmenlaisia ryhmiä 3 000 ihmisen joukosta, joiden vastaukset perustuivat vuosien 1971 ja 1994 välille, ajalta jolloin samaa sukupuolta olevien parien suhteet eivät olleet edes rekisteröityjä parisuhteita, ja kaapissa eläminen oli turvallisempaa:

1. Lived with a parent who had a romantic relationship with a member of the same gender (whether the romantic relation lived with the respondent [i.e., the child] or not)
2. Lived with an adoptive parent who was neither related by biology nor marriage
3. Lived with a single biological parent who lived with a member of the other gender but did not marry

Kokoelmaan ei löytynyt kuin pari tapausta, joissa lapsi oli kasvanut useamman vuoden samaa sukupuolta olevien huoltajien kanssa. Sen sijaan löytyi useampi tapaus, joissa lapsella oli vanhempi, jolla oli jossain vaiheessa jonkinlainen suhde (kerran tai useammin) oman sukupuolen edustajan kanssa. Ei liene yllätys, että nämä tapaukset olivatkin sellaisia vanhempia, jotka olivat eronneet. Ehkä eniten ongelmia on tuottanut se millä perusteella Regnerus latoi vanhempia lesbian mother (LM) ja gay father (GF) ryhmiin. Tuohon ei-hetero kategoriaan riitti yksi irtosuhde, vaikka loput elämästä olisi sitten eletty heteronormatiivisesti. Heteroseksuaalien ryhmä oli käytännössä kestävän ja vakaan suhteen vertailua homo- tai lesboparien ryhmään, joka koostui eronneista perheitä, adoptioperheistä, uudelleen naimisiin menneiden perheiden ja yksinhuoltajien, jne. Regnerus on itse todennut, ettei tutkimuksesta voi päätellä ratkaisevasti lesbo- tai homovanhempien pätevyydestä. Tilastoissa ei - toistaiseksi - ole tarpeeksi sellaisia samaa sukupuolta olevia parisuhteita.

Vielä nopeasti yksinkertaistaen; tutkimuksessa selvisi, että vanhempien pitkäkestoisessa suhteessa kasvaneet lapset ovat kautta linjan paremmassa jamassa, kuin rikkinäisissä perheissä eläneet lapset. Kertoessaan vakaiden perheiden eduista tutkimus oikeastaan on samaa sukupuolta olevien parien avioliittojen puolella. Sateenkaariperheille annetut tuet ja oikeudet laissa antaisivat entistä paremmat edellytykset lasten elämänlaadun parantamiseen. Josta voidaankin miettiä miksi sellaisia muutoksia sitten vastustetaan.