IDeisti Luskinin toistuva virhe

Discovery Instituten blogissa kommentoidaan New York Timesin artikkelia. Vanha tuttavamme Casey Luskin selittää miksi tuore tutkimus elävän fossiilin coelacanthin geeneistä ei kerro mitään evoluutioteoriaa tukevaa. Biologi Chris Amemiya pyysi vertailemaan näitä geeneistä saatuja listoja. Tutkiryhmä pyrki päättelemään niistä jotakin raajojen kehitysreiteistä (lue New York Timesin artikkeli, it's good and you may learn something), mutta Luskinia ei huiputeta niin helpolla.

Again, all that was found was a little homologous promoter region in Hox-gene related DNA in these two types of organisms. Given that we don't even understand exactly what these genes do or how they work, obviously the study offered no discussion of what mutations might have provided an evolutionary advantage. No evolutionary pathway was proposed, or even discussed. So there's not much meat to this story, other than a nice little region of homology between two shared, functional pieces of Hox-gene-related DNA. But of course, such shared functional DNA could be the result of common design and need not indicate common descent or Darwinian evolution.

 New York Timesin artikkeli ei kerro mitään niistä asioista joista Luskin olisi kiinnostunut. Eikä se kerro siitä tieteellisestä materiaalista, joka on ristiriidassa evoluution kansa! Tarkastellessamme yhden geenin perusteella tehtyä sukupuuta ovatkin jotkut sukupuun oksat erilaisessa järjestyksessä verrattuna siihen viralliseen lajien sukupuuhun. Joten geeneistä ei voikaan päätellä lajien yhteisestä polveutumisesta. Loogisempi vaihtoehto on, että lajit ovat älykkään suunnittelijan hienosäätämiä.

Pharyngula -blogissa PZ Myers selittää yksityiskohtaisemmin mitä Luskin on väittämässä ja mikä siinä on pielessä. Pieleen mennyt päättely näytti tutulta. 2009 Luskin teki samanlaisen virhepäättelyn sukupuiden laatimisesta. Muistaakseni hänelle selitettiin useammalta suunnalta miksei pelkästään yhden geenin perusteella laaditun sukupuun kanssa kannata juhlia kreationistien kesäfestareilla, mutta oppi ei uponnut Luskiniin. Pelkästään yhdellä viruksella on perimässään pätkiä, joiden perusteella voisi samalla Luskin-logiikalla väittää, että yhden viruskannan viruksia on luotu erikseen.