Tutkimus rokotteiden ja autismin yhteydestä

Uusi tutkimus rokotteiden ja autismin välisestä yhteydestä nostatti tunteita rokotevastaisten parissa. Center for Disease Control and Prevention:n ryhmä keräsi rokotetietoja 250 autististen lasten ja 750 verrokkiryhmäksi tarkoitettujen lasten parista. He halusivat selvittää löytyisikö rokotteissa olevien antigeenien määrällä jokin tilastollinen yhteys autismin yleisyyteen. Taustalla oli siis rokotevastustajien argumentti siitä, että "liian moni rokote liian aikaisin" haittaisi lasten kehitystä. Jos rokotetiedoista näkyisi, että useamman rokotteen ottanut lapsi olisi myös todennäköisemmin autistinen, niin argumentilla olisi jotakin perää. Toistaiseksi sellaiset löydökset ovat olleet harvinaisia. Useammin tulee esiin negatiivinen tulos.

Ja niin kävi tälläkin kertaa. Tapaus-verrokkitutkimuksessa ei löydetty yhteyttä. Paperin nimi spoilaa koko juonen:

Increasing Exposure to Antibody-Stimulating Proteins and Polysaccharides in Vaccines Is Not Associated with Risk of Autism

Rokotteissa olevien antigeenien määrä ei vaikuta autismin yleisyyteen lapsissa. Eli useamman rokotemyrkyn saaneet lapset ovat yhtä todennäköisesti autistisia kuin vähemmän rokotteita saaneet lapset. Tulos ei yllätä tutkijoita, sillä lasten immuunijärjestelmä altistuu sadoille erilaisille antigeeneillä elämän ensimmäisinä päivinä. Ja sitten vielä lisää toisena, jne. Rokotusohjelmassa olevissa rokotteissa on erilaisia antigeenejä murto-osa verrattuna lapsen elämän aikana luonnollisesti altistuneille antigeeneihin. Rokotteissa olevien erilaisten antigeenien määrä on pienentynyt viimeisen vuosikymmen aikana. Kehittyneemmät rokotteet tarvitsevat pienemmän määrän, sillä immuunivasteen saamiseen tarvittavien osien selvittäminen on kehittynyt.

Respectful Insolence-blogin Orac on tarkkaillut rokotevastustajien reaktoita. Miten he saavat niin rakkaan argumentin autismin ja rokotteiden yhteydestä kasaan tämän tutkimuksen varjossa? Tutkimuksesta kaikkea muuta kuin ilahtunut tohtori Bob Sears otti aiheen käsittelyyn facebookprofiilissaan. Samalla hän melkein vahingossa hautaa rokotevastustajien argumentin.

Virtually all kids WITH autism have had the same shots as kids WITHOUT autism. So, why would it even be useful to study this? You’ll get the same results every time, whether you study 1000 kids or 100,000 kids.

Todellakin. Sama tulos tulisikin vielä suuremmilla ryhmillä, mutta Sears myös toteaa sen mitä kovin moni ei tahdo ymmärtää rokotevastustajien parissa. Autistisilla lapsissa on yhtä paljon rokotuksia kuin lapsilla joilla ei ole autismia. Lopulta Sears näyttäisi olevan hämillään siitä mikä on tapaus-verrokkitutkimuksen ja kohorttitutkimuksen ero ja miten ne suoritetaan. Vastaasta aiheesta tehty kohorttitutkimus Searsin ehdottamalla tavalla vaatisi useita tuhansia lapsia, ja samalla tutkimusmenetelmän takia hinta olisi aivan eri luokkaa kuin tapaus-verrokkitutkimuksessa. Molemmilla tutkimustavoilla on etunsa ja haittansa.

Tohtori Sears tietää miksi autismin ja rokotteiden yhteyttä ei havaittu. Tutkimuksen tulos oli ennalta selvä, sillä se oli Viranomaisten suorittama.

So, is anyone really surprised to see the Journal of Pediatrics study? What were you expecting? CDC researchers to publish as study that actually showed an increased risk of autism related to vaccines? The CDC would NEVER simply publish such a study. I doubt anyone would. Anyone at the CDC who published such a study would be fired faster than they could sell their Pharma stock.

 Big Pharma ja salaliitto pimittävät tuloksia!

Oracin tuorein tarkastelu tästä aiheesta onkin kaikkein hauskin. Pitkä kirjoitus on lukemisen arvoinen. Hän käy läpi Brian Hookerin esittämät vastalauseet. Olennainen argumentti tuloksia vastaan näyttäisi jälleen olevan se, että tutkimus ei ollut kohorttitutkimus, vaan tapaus-verrokkitutkimus.

Here’s how case-control studies work. (Hint: They don’t work the way Hooker seems to think they work.) You take a population and identify the cases. Take a random subset of cases if you can’t examine all the cases. Then you look at the rest of the population and randomly select people who do not have the condition that you are studying. You match them for as many relevant demographic parameters as you can that could potentially confound any correlations that might be observed. Then you look for differences between the groups. If the cases, for instance, have a higher exposure to the substance under study, then the conclusion is that exposure to the substance is associated with the condition and therefore the substance might cause or contribute to the studied condition. If the exposure to the substance under study is lower in the case group than in controls, then the conclusion is that that substance might be protective. If the exposure is the same between the groups, then the conclusion is that that substance probably has no relationship to the condition under study, which is what this case-control study more or less concluded. Hooker looks at an observation that is a conclusion of the study and appears to misunderstand that a failure to find a difference does not mean that the groups were chosen that way, which is what was implied.

Hooker näyttäisi kritiikissään vaativan, että autismitapaukset ladottaisiin vierekkäin verrokkien kanssa tutkimuksen muuttujien mukaan.

Myöhemmin Hooker esittää, että rokottamattomat lapset olisivat terveempiä kuin rokotetut, ja kuinkas sellainen on päätelty Hookerin siteeraamassa lähteessä? Siinäkin on tarkasteltu rokotettujen lasten rokotetietoja. Siinäkin lasten tiedot aseteltiin eri ryhmiin heidän terveydentilojen perusteella. Kun CDC tekee samaa, niin Hooker vastustaa menetelmää. Kun Hookeria tukeva paperi tekee samaa, niin Hooker hyväksyy menetelmän.

Jos rokotteet aiheuttaisivat autismia, niin se mekanismi ei näyttäisi liittyvän rokotteiden määrään tai laatuun.