Snowdenin paljastuksista ja ei-niin-salaisesta salaliitosta

Edward Snowdenin urheaa tekoa on käyty läpi moneen kertaan sanomalehdissä, radiossa ja televisiossa. Paljastusten pitäisi olla nyt tuttuja kaikille, jotka vaivautuvat seuraamaan mitä maailmalla tapahtuu. Snowdenin ja Guardian -lehden tiedoissa kerrotaan miten Yhdysvaltojen tiedustelupalvelun firmat valvovat nettiliikennettä. Tiedustelua tapahtuu kotimaassa ja ulkomailla. Googlen, Facebooking, Youtuben, Yahoon ja vaikka kuinka monen muun verkkopalvelun tietokannat ovat kopioitavissa NSA:n tietokoneille. Kaupalliset firmat ilmoittivat ripeästi, etteivät ne missään nimessä tee sellaista yhteistyötä tiedustelupalvelun kanssa. Mikä onkin varmasti lakiteknisesti totta, mutta käytännössä ei tietenkään estä vakoilijoita urkkimasta niitä tietoja itselleen firmojen tietokoneilta. Jopa tuomarilta anotun määräyksen kera. Määräyksen, joka on luokiteltu salaiseksi.

Kohun kera jotkut myhäilivät tyytyväisinä. "Meitä kutsuttiin salaliittoon uskoviksi, mutta olimmekin oikeassa." 

Snowdenin paljastus ei sinällään ollut suuri yllätys. Tai oli, jos ei muista lähihistoriaa. USA on jäänyt useaan otteeseen kiinni vakoilusta, joka ei ole liittynyt terrorismin tai kansainvälisen rikollisuuden ehkäisyyn. Esim. 90-luvun Euroopassa väännettiin GATT-sopimusta, jonka aikana USA:n agentteja jäi kiinni eurooppalaisten poliitikkojen vakoilemisesta. Se rikkoi maiden välisiä sopimuksia. Kauppasopimuksista ei saisi hyötyä tuolla tavalla. Samalla tavalla maa jäi nalkkiin Japanissa, kun CIA:n operaattorit tekivät aktiivisesti yhteistyötä amerikkalaisten firmojen kanssa. Tarkoituksena saada väännettyä mahdollisimman hyvät sopimukset Japanin kustannuksella. USA lupasi olla kiltti poika aina kiinni jäämisensä jälkeen. Jep jep.

Echelonilla urkittiin elektronisia signaaleja kylmän sodan jälkeen. Kohteina eivät olleet valtioiden virastot, vaan isot yritykset. Teknologian kehittyessä USA:n tiedustelupalvelu olisi erittäin typerä, jos se ei olisi pyrkinyt vastaavaan urkintaan internetin sisäisessä kommunikaatiossa. Varsinkin kun terrorismin verkostot ovat yksittäistäisten kansalaisten välillä olevia pieniä verkkoja, joiden jäljet ovat modernissa maailmassa muualla kuin radiosignaaleissa.


Snowdenin paljastus on tärkeää siksi, että internetvakoilun laajuus varmistui. Tai ainakin erään laajan vakoilun muoto varmistui. Pahin ilmiö, eli tiedustelun valvonnan puute, joutunee vihdoinkin USA:n kongressin tarkistettavaksi. Parrasvaloissa tuomitaan puutteet ja luvataan parempaa. Hyvällä tuurilla kongressille valehdelleet tiedustelupalvelun edustajat joutuvat oikeuteen. Ja ehkä se tietourkinnan laillisuuden valvonta ilmestyy oikeaksi asiaksi keskustelussa.

Ehkä ei ilmesty. Veikkaan, että lehdistö jaksaa nostattaa kohua enemmän Snowdenin matkasuunnitelmista kuin siitä mitä tietoja hän paljasti. Tämä näyttäisi olevan tilanne tähän asti, kun olen lukenut lööpistön artikkeleita tapahtumista. USA haluaa valvoa tietoliikennettä mahdollisimman laajasti, sillä samaan pyrkivät sen kilpailijat (niin kaupankäynnissä kuin sodassa). Diplomatian vuoksi ns. demokraattisten osapuolten täytyy teeskennellä, etteivät ne vakoile toisiaan. Surullinen totuus tästä informaatioajan kylmästä sodasta on se, että siihen väliin jäävät makaamaan kansalaisten oikeudet yksityisyyteen. Tilanteen korjaamiseksi vaaditaan poliitikkoja, jotka uskaltavat muuttaa järjestelmää.

Onko se edes mahdollista?