Noitanaisen älä anna elää

Noitanaisen älä anna elää - Tosikertomus noitavainosta Suomessa 1666 - 1671, kirjoittanut Leena Virtanen.

Tarina on tuttu. Joukko arvovaltaisia miehiä arvioimassa yliluonnollisesta pahuudesta epäiltyjä naisia. Todisteita ei ole naapurikateutta ja taikauskoon perustuvaa pelkoa enempää. Ilmiantoja tehdään pahuuden karkoittamiseksi yhteisöstä. Pyöveli heilauttaa kirvestään ja naisten ruumiita poltetaan roviolla. Yksi teloitettu nainen johtaa uusiin kuulusteluihin, kun kuulustelut ovat oikeasti kiduttamista. Vangin elinolosuhteita parannetaan, jos hän ilmiantaa toisia noitia (koska kuulustelijat ovat jo päättäneet vangin olevan noita).

Tuttua menoa vielä tänäkin vuonna jossain päin maailmaa. Näin tapahtui myös lähempänä Ahvenanmaalla. Armon vuonna 1666. Vuonna jolloin oppinut Nils Psilander Ruotsinmaalta laittoi arvovaltansa peliin Turun oikeudessa. Siitä seurasi monta vuotta kestävä noitavaino, jossa teloitettiin seitsemän naista ja saaren suvut saivat syitä vihata toisiaan sukupolvien ajan. Oppinsa Psilander oli saanut Tarton yliopistossa. Siellä hän omaksui saksalaisen ja saksalais-roomalaisen oikeuskäytännön. Kirjoituksissaan hän vetoaa auktoriteetteihin, jotka ovat aikakautensa merkittäviä juridisia ajattelijoita. Psilanderia ei voi moittia oppimattomaksi moukaksi. Oppisuuntauksissa noitadoktriini on järjestelmällistä ja ottaa olennaisia osia Mooseksen laista. Psilander hoiti tuomarivirkaansa itse, vaikka oli melko yleinen käytäntö elättää itseään tittelillä, kun käytännöntyöt teki sijainen. Hän kuulusteli henkilökohtaisesti noituudesta epäiltyjä. Merkinnät oikeuden pöytäkirjoissa ovat yksityiskohtaisia. Argumentaatiolla ajetaan maatalojen naiset helposti nurkkaan puheissaan. Kihlakunnantuomari Psilanderin taidot vain paranivat Ahvenanmaalla. Kukaan ei arvaa minkälainen ketjureaktio tunnustusten sarjasta tulee tapahtumaan.

Kaikki alkoi niin vähäisestä asiasta, että sitä seuranneet kauheudet tuntuvat erittäin kirpaisevilta. Yksi epäselvyys johtaa suurempaan epäselvyyteen, kun ihmisten käsitykset taikavoimista yhdistyvät juorujen ja luonnontieteellisen tietämättömyyden kanssa. Aikakauden uskomuksen mukaan yhteisön onnen määrä on vakio. Yhden kodin suuri onni tarkoittaa sitä, että toiseen kotiin on pakko tulla epäonnea. Ihmisten elämää pyritään tasapainottamaan luonnon kanssa. Tuota onnea manipuloidaan joko hyvällä magialla tai paholaiselta tulevalla pahalla magialla. Vahinkoa aiheuttavat loitsut ovat sitä mustaa magiaa. Kuulusteluissa mustaa magiaa käyttävä tunnistetaan ihmisen kertomuksista. Unia Blåkullassa vierailuista, eli paholaisen kesteistä.

Taas kutsutaan pyöveli Ahvenanmaalle Turusta. Palkkana yli vuosikymmenen teloitusreissuista yhteensä 26 taalaria + 3 äyrin hopeakolikkoa. Armon vuonna 1666, elokuun kahdeksantena päivänä, teloitettiin Karin Persdotter. Kansa saapui kaukaa seuraamaan mestausta. Karin oli ensimmäinen Ahvenanmaalla teloitettu noita. Seuraavina vuosina kirkkoherra tulee ajamaan Saatanaa pihalle Anna Bengtsdotterista. Tavallinen saapasrasva on joidenkin silmissä epäilyttävää noitasalvaa. Naisista etsitään paholaisen merkkiä, Stigmata Diabolia. Kuinkas ollakaan, sellaisia löytyy, sillä ihmillä on luomia tai syyliä. Uusien noitien nimiä kuullaan joko peukaloruuveja kiristämällä tai niillä uhkailemalla. Ellei syytetty tunnusta noituuttaan, ei hän saa viimeistä ehtoollista ennen teloitusta. Se jos mikä on merkittävä asia naiselle, joka pelkää ikuisen sielunsa puolesta.

Leena Virtanen onnistuu kertomaan nämä karmivat tapahtumat erittäin kiehtovalla tavalla. Naisten asema ja näkökulma tulee paremmin esiin kuin pelkän kuivan normaalin historiakirjan lukemisesta. Virtanen on käynyt läpi valtavan määrän lähdemateriaalia. Niissä on alkuperäisiä kirkon kokoelmia mietinnöistä ja kirjeenvaihdosta. Tietenkin myös oikeuden pöytäkirjat on luettu. Taustalla väiteltiin siitä onko kuolemantuomio oikea rangaistus noituudesta. Noitavainoihin perehtyneet tutkijat ovat auttaneet Virtasta syventämään kertomusta. Noitavainon mielettömyys muuttuu lähes ymmärrettäväksi näin modernin maailman jälkiviisaudessa. Oikeudenkäynneissä tuli ilmi kuulustelumenetelmän puutteet, joihin puuttiinkin 1600-luvun lopulla. Paremmalla ristikuulustelulla pyrittiin selvittämään paremmin kuka puhuu totta ja kenen lausunto on epäjohdonmukainen. Valitettavasti Ahvenanmaan seitsemän teloitetun naisen suhteen muutokset tapahtuivat liian myöhään.

Suosittelen Noitanaisen älä anna elää -kirjaa kaikille keitä kiinnostaa se vähemmän tunnettu historia. Huomasin myöhään yöllä kirjaa lukiessani, että olisi pitänyt mennä nukkumaan pari tuntia sitten. Lukuelämys sisältää melkoista tunteiden vuoristorataa.

"Eikä se juuri naurata,
Ei se nostata mielialaa.
Kun itkusta kaikki alkaa,
Itkuun kaikki aina palaa."

Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus - Surupuku