Professori Puolimatka ja Villit Vastineet

Professori Puolimatka on ollut minulle tuttu tapaus joiden vuosien takaa evoluutio-luomisusko -sodista. Hän kirjoitteli ahkerasti lehtien mielipidepalstoille evoluutioteorian heikkouksista ja tarpeesta opettaa tasapuolisesti kehitysopista kouluissa. Parisen kirjaa tupsahti myös pinnalle. Yhden niistä taisin saada lahjaksi postin kautta itse professorilta. Tuotokset kulminoituvat Tiedekeskustelun avoimuuskoe -kirjaan.  Niissä oli jopa minua kiinnostavia kohtia. Sekä selkeitä virheitä, joissa professori oli luottanut liikaa hänelle materiaalia lähettäneisiin ihmisiin.

Sitten professorimme huolenaiheeksi vaihtui kotimaisen kulttuurisodan kuumin rintama: sukupuolineutraalin avioliittolain uhkaava marssi kohti lainsäädäntöä. Mielipidetekstiä ilmaantui lehtien mielipidepalstoille. Ja tulipa sieltä mies kirjakin: Lapsen ihmisoikeus: oikeus isään ja äitiin.

Lopulta kansalaisaloite tasa-arvoisesta avioliittolaista päätyi eduskuntaan. Valiokunta joutui käsittelemään sitä. Asiantuntijoiden kantoja tiedusteltiin ahkerasti. Kirkkojen edustajia kävi puhumassa valiokunnalle. Ja se harva akateeminen taho Suomessa, joka avoimesti vastusti kansalaisaloite kävi myös, eli professori Puolimatka kirjoitti heille asiantuntijalausunnon.

Lukaisin sen läpi. Kuten lukaisi moni muukin. Eniten julkisuutta sai Vihreiden luottamushenkilö Lilja Tammisen kirjoitus 24. huhtikuuta 2014:

Asiantuntijalausunto homoliitoista eduskunnalle on epätieteellistä puppua


Jos et seurannut silloista kirjoittelua, niin lyhennän olennaisen näin. Omalta kannaltani jätin perehtymättä Puolimatkan lähteisiin. Minulle riitti se, että asiantuntijalausunnossa annetut väittämät sukupuolineutraalin avioliittolain haittavaikutuksista jäivät perustelematta. Uhkakuvat jäävät epämääräisiksi. Tämän takia lausunto oli minulle lopulta vain liirumlaarumia.

Tamminen perehtyi enemmän itse lähteisiin ja siihen miten niitä käytettiin. Ja löysi sieltä huomautettavaa:

Puolimatkan lausuntoa vaivaa toistuva ns. ’moving the goalposts’, eli kriteerien mielivaltainen muuttaminen asiayhteyksien vaihtuessa. Halutaan asettaa mahdottomat kriteerit harkitsevien homovanhempien vanhemmuuskelpoisuudelle samalla kun suljetaan silmät siltä, että kuka tahansa sukukypsä hetero-teini voi hetken mielijohteesta tuottaa jälkeläisiä huostaanotettaviksi laitoksiin ja jatkokoulutettaviksi huumediilereiksi.

Puolimatka ottaakin  homojen yhteiskuntakelpoisuuden mittatikuksi eräänlaisen fiktiivisen idyllin täydellisestä heteroydinperheestä, jolla on talousasiat kunnossa, naapurit rakastavat heitä ja he ovat kaikki nuoria, terveitä ja kauniita, mutteivät koskaan tule eroamaan. Samaan aikaan Puolimatka katsoo voivansa perustellusti rinnastaa toisiinsa homoavioliittojen lapset ja orpolapset jotenkin samantapaisina lähtökohtina. Ihan vaan koska.

Jos Puolimatkan ajatuskulun ottaisi tosissaan, merkittävä osa heterovanhempien suomalaislapsista pitäisi ottaa huostaan, koska heidän vanhempansa eivät sopisi Puolimatkan määritelmään heteroista ja heteroavioliitoista.

Jos minulta kysyttäisiin, pitäisi tällaisesta roskatieteen julkaisusta asiantuntijalausuntona perua professorititteli ja mitätöidä kaikki kandidaatintutkintoa korkeammat tutkinnot kommentoidulta alalta. Luulisi Jyväskylän yliopiston varjelevan mainettaan tieteellisenä ja pedagogisena instituutiona edes jotenkin.

Professori Puolimatka kirjoitti vastineen saamaansa kritiikkiin. Kirjoittelu asiantuntijalausunnosta näytti jumiutuvan she said, professor said tasolle, joka ei enää kiinnostanut monia. Puolimatkan sulkakynästä lähti lisää tuotoksia mielipidepalstoille. Kliimaksi saavutettiin, kun hän vihjaili Helsingin Sanomien sivuilla sukupuolineutraalin ajattelun liittyneen Rooman valtakunnan ja antiikin Kreikan romahtamiseen. Tätä kirjoitusta pääset lukemaan kokonaisuudessaan Puolimatkan kotisivulla.

Lopulta kansalaisaloite äänestettiin läpi eduskunnassa (huzzah!), joten asiantuntijalausunnon sisältö jäi yhdentekeväksi. Kuitenkin Jyväskylän yliopistossa jaksettiin lukaista asiantuntijalausuntoa toisenkin kerran. FM Joonas Mattsson huomasi, ettei lähteitä todellakaan käytetty huolellisesti. Mattsson kirjoitti Jyväskylän yliopiston rehtori Matti Manniselle huomaamastaan asiasta.

 Etiikka.fi -sivulla Henrik Rydenfelt Helsingin yliopistosta tarjoilee lukijoilleen kaksi esimerkkiä. Kristian Anderson Mooren artikkelia vuodelta 2002 on luettu ehkä vahingossa valikoivasti. Puolimatka käyttää tekstiä perusteluna samasukupuolisten suhteiden alemmuudesta verrattuna heteroparien suhteisiin. Mutta artikkelissa todetaan, ettei siitä voi vetää johtopäätöksiä sellaisiin vertailuihin.

Note: This Child Trends brief summarizes research conducted in 2002, when neither same-sex parents nor adoptive parents were identified in large national surveys. Therefore, no conclusions can be drawn from this research about the wellbeing of children raised by same-sex parents or adoptive parents. (Moore 2002)

Toinen esimerkki on Frank Furstenberg et al. artikkelista vuodelta 2003. Siinä Puolimatka on lyhentänyt lainaustaan keskeltä. Ei sinällään sopimatonta, jos lyhentäminen ei muuta kokonaisuuden tarkoitusta. Mutta tässä tapauksessa näytti käyneen juuri niin. Lihavoitu osuus oli Puolimatkan poistama.

Numerous studies have shown that individuals generally fare best both in childhood and in later life when they grow up with both of their biological parents (Amato and Booth 1997; Cherlin 1999; Cherlin, Chase-Lansdale, and McRae 1998; Furstenberg and Kiernan 2001; Jonsson and Gähler 1997; Kiernan and Cherlin 1999; McLanahan and Sandefur 1994). The reasons for this are largely related to the economic disadvantages faced by single and divorced mothers (Burkhauser et al. 1991; Duncan and Hoffman 1985; Garfinkel and McLanahan 1986; Jarvis and Jenkins 1999; Smock, Manning, and Gupta 1999) and the consequences of childhood poverty (Duncan et al. 1998; Guo and Harris 2000). Put simply, children benefit from the economic and emotional investment of parents who reside together continuously, and these investments are generally higher among biological than among surrogate parents.

Henrik Rydenfelt valaisee:

Molempien biologisten vanhempiensa kanssa kasvaneet lapset pärjäävät tutkijoiden mukaan paremmin siksi, että yksinhuoltajien ja eronneiden äitien lapset ovat taloudellisesti heikommassa asemassa.
Kyse on yhden ja kahden vanhemman perheiden välisestä erosta, ei eri- tai samasukupuolisten vanhempien ja lasten muodostamien perheiden välisestä erosta. Tämä tulisi tekstistä ilmi, ellei Puolimatka olisi puolivälistä poistanut olennaista virkettä.

Puolimatka vertailee biologista vanhemmuutta tavalla, jota ei paperien mukaan voisi edes vertailla. Ja sitten hän väittää biologista vanhemmuutta paremmaksi.

Hyvän tieteellisen tavan loukkausepäilyn esiselvitystä jatketaan Jyväskylän yliopistossa. Professori Puolimatka kerkisi kirjoittamaan julkisen vastalauseen Uusi Suomi -sivullaan. Siinä hän onkin jo jonkinlaisen ajatuspoliisin uhri:

Tarvitaanko demokratiassa ajatuspoliiseja?

Hän maalailee uhkakuvia Neuvostoliiton aikaisista vainoista.

Vaikka sukupuolineutraalia ajattelua on ajettu tasa-arvon nimissä, sen propagoimisessa on turvauduttu totalitaarisiin menetelmiin. Mielikuvien varaan rakentuva julkisuustulva menettää tehoaan, jos sen keskeisiä mielikuvia kyseenalaistetaan kriittisessä ja asiallisessa keskustelussa. Sukupuolineutraali avioliittonäkemys on keinotekoinen luomus, jonka uskottavuuden säilyttäminen edellyttää kriittisen keskustelun rajoittamista.

Pyrkimys tukahduttaa tiedeyhteisön sisäistä kriittistä keskustelua tuo mieleen pahoja muistoja viime vuosisadan totalitaarisista valtioista, joissa tieteentekijöitä vaiennettiin tieteen auktoriteetilla. Neuvostoliitossa vainottiin geneetikkoja, koska geeneistä puhumisen ajateltiin olevan uskonnollista mytologiaa. Kommunistipuolueen keskuskomitean maatalousosaston puheenjohtajan Jakovlevin mielestä genetiikka edustaa ”papillista taikauskoa” ja sen edustajat ovat ”tietämättömiä ja röyhkeitä valistuksen vastustajia”, jotka ”soveltavat tieteen tuloksia fasistisella tavalla omia poliittisia päämääriään varten”. Nykykielellä ilmaistuna geneetikkojen ajateltiin olevan uskonnollisia fundamentalisteja. Maailmanhistorian laajimmat ja verisimmät tiedevainot toteutettiin Neuvostoliitossa tiedeuskoisen propagandan siivittämänä. Geneetikkoja vangittiin ja kidutettiin, ja monet heistä teloitettiin, koska heidän näkemyksensä eivät sopineet yhteen valtaapitävien kanssa.

Puolimatka on joutunut julkisilla kirjoituksillaan julkisen kritiikin kohteeksi. Vaikka hän on vain puolustanut lapsen oikeutta isään ja äitiin.

Lilja Tamminen vastasi Puolimatkan uusimaan kirjoitukseen.  Kritiikin kritiikkiä kritisoidaan.

Puolimatka toimitti vastineen Jyväskylän yliopistolle. Joonas Mattsson kirjoitti oman vastineensa siihen:

Vastine koskien hyvän tieteellisen tavan loukkausepäilyä(pdf)

Mattsson keskittyy vain olennaiseen, eli siihen käyttikö Puolimatka lähteitään oikein. Hän selittää selkein esimerkein miksi Puolimatkan toiminta on ollut, noh, vähemmän kuin täydellistä. Biologista vanhemmuutta kehutaan papereilla, joista ei voida päätellä biologisen vanhemmuuden paremmuutta. Tai papereissa on nähtävissä korrelaatioita joidenkin asioiden välillä, mutta ei löydetä kausaatiota, niin Puolimatka esittelee paperin tukena haluamansa asian kausaatiolle.

 Kaada itsellesi lasi hyvää juotavaa ja lue tuo Mattssonin kirjoitus ajatuksella lävitse. Sen jälkeen on erittäin vaikea ottaa Puolimatkan kirjoituksia enää vakavasti. Jos Puolimatka pystyy tästä jotenkin rimpuilemaan maine ehjänä irti, niin hän on uusi Houdini.

Tätä on ollut ilo seurata. Jäämme odottamaan uutisia Jyväskylän yliopiston suunnalta.