Pseudojulkaisujen ahneessa maailmassa tapahtuu jälleen. Nämä tieteen maineella ratsastavat parasiitit nappaavat sivuilleen mitä tahansa, kunhan siitä maksetaan. pseudojulkaisulle. Esimerkkejä olemattomasta vertaisarvioinneista saadaan jatkuvasti. Pseudojulkaisut lähettävät mainosspämmiä palveluistaan kaikiile potentiaalisille näkyvyyttä haluaville. Lääkärit, tutkijat ja opiskelijat saavat poistella näitä "Julkaisemme paperisi" sähköposteja päivittäin.
Puhdasta höttöä julkaistaan virallisilta kuulostavien pseudojulkaisujen kataloogeissa. Joskus joku erehtyy luulemaan niitä päteviksi tieteellisiksi julkaisuiksi. International Journal of Pediatric Otorhinolaryngology on aito ja pätevä julkaisu, mutta Global Journal of Pediatric Otorhinolaryngology on feikki. Niiden arvovalta on erittäin helppo sekoittaa keskenään, jos kiinnittää huomiota pelkkään nimeen. Ja näin potaska saa itselleen tieteellistä auktoriteettia. Onneksi aina välillä eri julkaisujen laatua ja julkaisukynnystä testataan.
Tuorein niistä liittyy Cuckoo for Cocoa Puffs? paperiin, jossa perehdytään kaakaouutteen rooliin aamiaismurojen seassa. Harvardin Mark Shrime tuotti satunnaisella sanageneraattorilla sitä itteään paperin muodossa. Sen kirjoittajiksi Shrime merkitsi kunnianarvoisat nimet: Pinkerton A. LeBrain ja Orson Welles. Sitten hän lähetti sen vastauksena saamiinsa mainosspämmeihin. 37 julkaisua otti sen vastaan. Kukaan joka oikeasti luki paperia ei erehtyisi luulemaan sitä oikeaksi. Näin ei kuitenkaan käynyt seitsemäntoista julkaisun kohdalla. Ne jotka eivät ole vielä julkkaisseet tekisivät kunhan Shrime maksaisi ensin 500 dollarin suuruisen "käsittelymaksun". Paperin julkaisseet julkaisut eivät vastaa toimittajien puheluihin. Erään julkaisun osoitu on stripclubissa. Siellä on varmasti kuuma meno vertaisarvioinnin kanssa.
Jos et ole varma onko lukemasi paperi pätevässä julkaisussa vai ei, niin tarkista löytyykö julkaisun nimi tältä Scholarly Open Access-sivun listalta. Se luettelee huijauksiksi paljastuneita julkaisuja.
Kuinkas sattuikaan, viime kesänä osallistuin ensimmäistä maailmansotaa käsitelleeseen jättikonferenssiin. Muutama viikko sen jälkeen sain sähköpostia amerikkalaisesta historiatieteellisestä journaalista, josta en aiemmin ollut kuullutkaan. Tämä hienolta näyttänyt julkaisu tarjoutui julkaisemaan esitelmääni perustuvan täyspitkän tieteellisen artikkelin - mahtavaa! Vertaisarviointi takaisi laadun. Tosin hieman ihmetytti, että toimitussihteeri oli allekirjoittanut viestinsä pelkällä etunimellään. No, jenkit ovat mutkattomia.
ReplyDeleteSitten vilkaisin Internetistä julkaisun sivuja. Lehden aiempien numeroiden kirjoittajat olivat uppo-outoja nimiä. Eikä siinä kaikki. Paljastui myös, että tämä minulle tuntematon kustantaja julkaisee monia tieteellisiä journaaleja, ja sen pääkonttori onkin yllättäen - Kiinassa.
Otin yhteyttä pariin samassa konferenssissa esitelmöineeseen kollegaani. En ollut lainkaan yllättynyt, että hekin olivat saaneet täsmälleen samanlaisen sähköpostiviestin kuin minä.
"Moni on kakku päältä kaunis", kommentoisi komisario Palmu tätä jupakkaa. Harmi, että tuhosin sen sähköpostin. Olisi hauskaa tarkistaa, ovatko tuon kiinalaisen kustantajan tuotteet Scholarly Open Access-sivun mustalla listalla. Veikkaan, että toki ovat.
Jatkan vielä. Löysin kollegoitteni vastaukset tiedusteluuni, ja niissä oli kyseisen journaalin tiedot. History Research -lehteä ei ole mustalla listalla, mutta sen kustantaja - David Publishing - siellä kyllä komeilee. Firman nettisivut näyttävät niin vakuuttavilta, että äkkinäinen saattaa mennä lankaan.
ReplyDeleteOn huojentavaa, että tiedeyhteisö on reagoinut reagoinut History Research -julkaisun massapostituksiin jo ajat sitten:
http://h-net.msu.edu/cgi-bin/logbrowse.pl?trx=vx&list=h-labor&month=1107&week=d&msg=sX/cbsooONlvRFvgOwbrBQ&user=&pw=