10.2.15

Puolustusvoimien työryhmäraportti ei käsittele suvivirttä

Maanantaina saimme ihmetellä kirkkohallituksen kansliapäällikön puheita. Jukka Keskitalon mukaan Puolustusvoimille tarjotut ehdotukset eettisen opetuksen ja sotilasparaatien uskonnollisista aspekteista ovat uhka uskonnonvapaudelle.

Näin Keskitalo kuvaili tilannetta Facebook-seinällään:

Puolustusministeriön työryhmäraportti linjaa puolustusvoimien eettistä opetusta ja mm. sotilasparaatikäytäntöjä sekä uskonnon näkymistä niissä. Raportissa lähdetään selkeästi negatiivisen uskonnovapauden korostuksesta (vapaus uskonnosta). Tämä ei ole aivan yllättävää, koska ainoa puolustusvoimien ulkopuolinen taho, jota raporttia tehtäessä kuultiin oli Vapaa-ajattelijoiden liitto. Erikoista ja huolestuttavaakin sinänänsä. Uskonnottomuus-käsitettä käytetään raportissa ikään kuin se olisi neutraali positio. Sitä se ei ole, vaan ideologinen lähtökohta. Raportissa on myös joitakin hyviä ehdotuksia, mutta kokonaisuutena ajatellen, jos sen toimenpide-ehdotukset toteutuvat, kaventuu varusmiesten positiivinen uskonnonvapaus (vapaus uskontoon). Tämän huolen toin esille Keskisuomalaisen haastattelussa. Todettakoon vielä se, että varusmiehistä lähes 90 % kuuluu kirkkoon eli suurempi osuus kuin kansasta keskimäärin.

Valitettavasti en saanut vielä kyseistä haastattelua kokonaisuudessaan luettavaksi, joten luin läpi kohua aiheuttavan 11-sivuisen työryhmäraportin. Keskitalon sanomisia valinnanvapaudesta ja uhkasta uskonnonvapaudelle on ihmetelty. Suosittelen jättämään kansliapäällikön murheet omaan arvoonsa ja keskittymään asiapitoisemman paperin sisältöön. Raportin ehdotukset ovat tällaisen klooripesunkestävän sekularistin näkökulmasta erittäin hyviä. Ymmärrän miksi kirkon edustajalla on kahvikuppi tärissyt kädessä lukiessaan samaa raporttia. Jos et jaksa lukea koko läpyskää lävitse, niin Puolustusministeriön sivuilla on yhteenveto:

Opetuksen osalta työryhmä esittää, että perusyksiköiden päälliköiden ja vääpeleiden, sotilaspappien, sosiaalikuraattorien ja lääkäreiden nykyisistä oppitunneista muodostetaan kaikille palvelusta suorittaville tarkoitettu moniammatillinen ja vuorovaikutteinen kokonaisuus, joka tukee palvelusta, elämänhallintaa sekä sodan ajan eettistä toimintakykyä. Oppituntien tulee olla uskonnottomia ja tunnustuksettomia, jolloin niille osallistuisivat niin uskontokuntiin kuuluvat kuin kuulumattomatkin asevelvolliset.

Varusmieskoulutukseen kuuluu kirkollista opetusta yhteensä kymmenen tuntia. Johtajakoulutukseen sisältyy viisi tuntia kirkollista opetusta. Opetuksen tarkoituksena on valistaa varusmiestä kirkollisen työn perussisällöstä, antaa aineksia persoonallisuutensa ja elämänkatsomuksensa rakentamiseksi, ymmärtää yksilöllisen ja yhteisöllisen vastuunsa, tuntea johtamisen ja alaisten kohtelemisen eettiset perusteet, sekä kaatuneiden huollon järjestelyt. Erittäin pieniä poikkeuksia lukuunottamatta siis helposti täysin uskonnottomaksi muutettavissa olevaa sisältöä. Eettisyyttä kun löytyy myös uskontojen ulkopuolelta. Työryhmäraportissa on erikseen oikein alleviivattu tämä kohta:

Oppituntien tulee olla uskonnottomia ja tunnuksettomia, jolloin niiden sijasta ei ole tarpeen järjestää erillistä eettistä opetusta.
Tällaisen opetuksen pystyy tarjoamaan sotilaspappi, sillä sotilaspappi ei virkapukunsa puolesta ole kelvoton opettamaan sitä mitä he osaavat. Työryhmä totesi, ettei pedagoginen muutos olisi mahdotonta.

Ehdotuksen mukaan ihmisiä ei enää opetuksessa jaoteltaisi eri ryhmiin heidän uskontonsa kannalta. Nykyinen jako elämänkatsomustiedon opetusryhmiin on resurssien haaskausta, joten ymmärrän ehdotuksen idean opetuksen selkeyttämisestä. Toisaalta. Kuinka sitten voit enää tietää keille kuuluu kertoa evankeliumista ja ketkä päätyvät helvettiin?

Ja kristinuskon lopullisen aseman automaattisena itsestäänselvyytenä veisi tämä ehdotus:

Uskonnonvapauden toteutumiseksi uskonnolliset hartaudet ja jumalanpalvelukset ovat vapaaehtoista toimintaa. Niiden osalta työryhmä esittää, että tilaisuudet merkitään palvelusohjelmiin samalla tavalla kuin muu vapaaehtoinen ohjelma.

Vapaaehtoista palvontamenoa? Silloin muille näkyvän uskonnollisen käytöksen ylläpitämiseksi jäisi enää sotilaan uskonnollisen vakaumuksen tuoma into, eikä marssikäsky kappeliin.

Työryhmä esittää monimuotoisuuden tukemiseksi ja syrjinnän estämiseksi myös enemmän yhteistyötä sotilaspappien ja eri uskontokuntien sekä jopa vapaa-ajattelijoiden edustajien kanssa.

Kenttäparaatien osana olevan kenttähartauden vapaaehtoisuutta testattiin viime vuonna Karjalan prikaatissa. Paraatin vastaanottajan puheen jälkeen järjestetty hartaus oli vapaaehtoinen. Parisenkymmentä varusmiestä jäi pois noin 1500 varusmiehen vahvuudesta. Ja se osoittautui toimivaksi ratkaisuksi. Siirtymiset ja ryhmittyminen paraatissa tapahtuivat sujuvasti. Erottelu eri ryhmiin ei myöskään paljasta hartauteen osallistumattomien uskonnollista vakaumusta. Vapaaehtoisuutensa takia osallistuminen on täysin riippumatonta osallistujan uskonnollisesta vakaumuksesta.

Selkein ongelma uudelle käytännölle olisi se, etteivät paraatia seuraajat välttämättä tunne uskonnonvapautta ja sen toteuttamista palveluksessa. Yleisö voi aluksi hämmästellä uutta käytäntöä.

En tiedä herättääkö tämä työryhmän raportti mitään isompia otsikoita lööpistössä. Raportissa ei erikseen mainita uutiskynnystä kutittelevaa suvivirttä vaan yleisesti virret. Toistaiseksi emme tiedä aiheuttavatko raportin suositukset oikeasti muutoksia Puolustusvoimissa.

11 comments:

  1. Wat? Minulla oli täysin sekulaarinen armeijailu jo yli kymmenen vuotta sitten. Hartauksista/j-palveluksista varoitettiin viikko-ohjelmassa, ja niistä sai jäädä pois (suorittamaan kevyttä siivousta tms).
    Sotilasvakuutus annettiin eri porukalla, minkä jälkeen mentiin ulos liittymään valan vannoneiden joukkoon.
    Pastori oli monitoimimies ja vähän huuhaa-höynähtänytkin; hauska tyyppi.

    ReplyDelete
  2. Olen nuorena kristittynä erikoisupseerina pitänyt iltahartauksia komppanioissa.Pojat seisoivat käytävällä runkkupuvuissa ja aina lopuksi lauloimme virrestä 555 säkeistön, joka alkaa"päiväni rietää kohti loppuaan". Ei kuulunut urputusta.

    Nyt olen agnostikko täysin palvellut EVP-skappari, mutta näen vieläkin sotilaspappien työllä oman arvonsa varusmieskoulutuksessa. Se ei ole kristillisen uskon esiin tuominen, vaan kriisiolojen sääntöjen, kuten Geneven sopimuksen syventämistä ja yleensäkin humanismin esiintuomista. Toki piruntorjuntaupseerin tulee myös kyetä tukemaan uskovaa varsmiestä uskonnollisissa asioissa, jos sellaisen jollakin tarvetta on, tai ohjaamaan taholle, joka kykenee. Tämä puoli taitaa vaan jäädä nykyään käytännössä melko vähälle.

    Käytännön elämässä kapiaisetkin tarvitsevat aina joskus luotettavaa kuulijaa, joka oikeasti ymmärtäää niitä ympyröitä, jossa skapparit työssään elävät.

    Pieni esimerkki.
    Kun Hawkit törmäsivät Pohjanmaalla ja asiasta kerrottiin YLE:n uutisten päälähetyksessä, niin lyhyessä uutiapätkässä näkyi "Hänen Pyhyytensä, Lentokenttärovasti" Sauli Keskinen Kauhavan tukikohdan portilla ajamassa sisään tukikohtaan. Erikseen hänestä ei lähetyksessä mainittu, mutta tutut kyllä tunnistvat. Tuollaisessa tapauksessa kaikkien tunteman "perheeseen kuluvan" ammattilaisen psykologinen tuki on tärkeää, jos ei korvaamatonta. Tuntematon psykologi tuskin olisi kyennyt saamaan samaa luottamusta kuin vanha (sori Sauli) kenttärovasti, jonka kaikki tunsivat reiluksi jätkäksi.

    PV:n kirkollinen työ taitaa olla ihan muuta kuin herätysssarnoja tai aseiden siunaamista.

    ReplyDelete
  3. "Hartauksista/j-palveluksista varoitettiin viikko-ohjelmassa, ja niistä sai jäädä pois (suorittamaan kevyttä siivousta tms)."

    Jumalanpalveluksen vaihtoehtona oli siivousta. Kuulostaa tosi reilulta ja tasa-arvoiselta...

    ReplyDelete
    Replies
    1. No jotain puuhaa piti pakanoille keksiä. Palvelusaikana nääs. Toiset siivosivat sontaista sieluaan, ja sillä aikaa pyyhittiin oven päältä vähäiset pölyt.

      Delete
  4. Miksi rukoilun ja hartauden vaihtoehtona on kevyt siivous - tai liukumiinojen kanto yhteispuuseista - eikä esimerkiksi oman maailmankuvan syventäminen Aku Ankalla?

    ReplyDelete
  5. MilchkaffeetrinkerThursday, 12 February, 2015

    "Tuollaisessa tapauksessa kaikkien tunteman "perheeseen kuluvan" ammattilaisen psykologinen tuki on tärkeää, jos ei korvaamatonta."

    Valtiohan maksaa sotilaspappien ja tuon kyseisen kenttäpiispan palkat. Samalla rahalla saisi kyllä palkattua ihan oikeitakin vakituisia psykologeja tai terapeutteja ongelmatilanteita ratkomaan.

    ReplyDelete
  6. Omalta inttiajalta muistan oppitunnin jolla jonkin sortin varusmiespappi esitteli itsensä ja turisi siihen astisesta palveluksestaan.

    Jumalaa ei mainittu kertaakaan mutta yhtäkkiä powerpoint-kalvon säestämänä jannu pyysi miettimään että jos rannalla on kasa lentokoneen osia niin eikö olekin älytöntä että ne kasaisivat itse itsensä lentokoneeksi...

    ReplyDelete
  7. "Valtiohan maksaa sotilaspappien ja tuon kyseisen kenttäpiispan palkat. Samalla rahalla saisi kyllä palkattua ihan oikeitakin vakituisia psykologeja tai terapeutteja ongelmatilanteita ratkomaan. "

    Niin varmaan.
    Mutta hoitaisivatko nämä psykologit myös kaiken sen muun kenttäpappien työn, jota nykyään puolustuslaitoksessa pidetään tarpeellisena? Molemmat ammattiryhmät taitavat olla samalla tasolla palkkakuopassa. Nykyään tilanne on kuitenkin vielä se, että varuskuntien sosiaalikurattorien ohella kenttäpapit ovat se toinen vaihtoehto. Jos kenttäpapit joskus vaihtuvat psykologeihin, niin mikä siinä. Tällä hetkellä Keskisen kaltaiset aidosti sympaattiset ammattilaiset ovat parasta, mitä intillä on tuollaisissa kriiseissä tarjota. Toki ammattilaisten kriisiryhmä on inttiinkin aina saatavilla.
    Heille kynnys vaan on nykyän korkeampi.

    ReplyDelete
  8. "Mutta hoitaisivatko nämä psykologit myös kaiken sen muun kenttäpappien työn, jota nykyään puolustuslaitoksessa pidetään tarpeellisena?"

    Voisihan siirtyä nykytilannetta järjellisempään järjestelmään, jossa kirkko maksaa sotilaspappien palkat. Ei pappien palkkaaminen kuulu valtion tehtäviin.

    Tosin koko armeijapappijärjestelmä muuttuu kyseenalaiseksi kirkon jäsenmäärän jatkuvasti vähetessä.

    ReplyDelete
  9. Koska uskonnottomuutta, eli negatiivista uskonnonvapautta, voi harjoittaa monella eri tavalla, on monikulttuurisessa yhteiskunnassa oikeundenmukaista suosia positiivista uskonnonvapautta, eli oletetaan että kaikki haluavat osallistua Suomen evankelis-luterilaisen seurakunnan tunnustuksellisiin uskonnolisiin menoihin. Tällöin voidaan välttää ihmisten ahdistus oman vakaumuksen paljastamisesta ja tästä aiheutuva mahdollinen syrjintä.

    ReplyDelete
  10. ... on monikulttuurisessa yhteiskunnassa oikeundenmukaista suosia positiivista uskonnonvapautta, eli oletetaan että kaikki haluavat osallistua Suomen evankelis-luterilaisen seurakunnan tunnustuksellisiin uskonnolisiin menoihin. ...

    Aprillipäivä on vasta huhtikuun ensimmäinen päivä.

    ReplyDelete