Paha lääketeollisuus: GlaxoSmithKline osa 4

Helsingin Sanomat kertoo uusimmista käänteistä yhdestä monista kääntelyistä Pahan lääketeollisuuden synkässä lähimenneisyydessä. Yksi monista negatiivisista käänteistä liittyy GlaxoSmithKlinen kehittämään paroksetiiniin.

Selektiivinen serotoniinin takaisinoton estäjä -pillereiden, eli SSRI-lääkkeiden taival on ollut täynnä kohua. Ilmestyessään ne olivat uuden aikakauden ihmelääkkeitä masennuksen hoidossa 80-luvulla. Sittemmin käyttäjäkokemusten ja lääketutkimuksen tuoma tieto antoikin ymmärtää, että haittavaikutukset ovat huomattavasti erilaisia verrattuna valmistajan ilmoittamiin. Merkittävä taival oli satunnaistettu kaksoissokkotutkimus nimeltään 329. Se tehtiin vuonna 90-luvulla ja julkaistiin Journal of the American Academy of Child and Adolescent Psychiatry julkaisussa. Koeryhmään osallistui 275 masennusta sairastavaa teiniä. Tutkimuksen ensimmäisessä julkaistussa paperissa paroksetiini oli plasebon tasoa haittavaikutuksiltaan. Lääkkeen hoitotehoa kehuttiin jopa huomattavan hyväksi verrattuna plaseboon. Näin julkisuuteen annettiin hyvä kuva kyseisestä lääkkeestä.

Lääkettä oli alunperin suunniteltu ja käytetty pelkästään aikuisille. Pian paroksetiinia määrättiin Yhdysvalloissa jo parille miljoonalle teinille. Samaan aikaan meneillä oli useita lakimiesten haasteita lääkefirmaa vastaan. He edustivat aikuisia, jotka syyttivät lääkettä itsemurha-alttiuden tai väkivaltaisuuden lisäämisestä. Tässä vaiheessa GSK julkaisi joitain raportteja suorittamistaan tutkimuksista. Oikeudenkäyntien ansiosta julkaistut paperit kertoivat, että firma oli suorittanut numeroiden tietoista väärintulkintaa.

British Medical Journal -julkaisuun kirjoittanut Peter Doshi kertoi minkälaisia uusia ongelmia tutkimus 329 sisältää.  BMJ julkaisi Restoring Study 329: efficacy and harms of paroxetine and imipramine in treatment of major depression in adolescence paperin. Uudelleenanalysointia varten saatiin uutta materiaalia GSK:lta, kunhan siitä ensin väännettiin kättä lääkefirman kanssa. Luettavaa oli kymmeniä tuhansia sivuja. Tarkemmin sanottuna about 77 000 sivua. Eikä sekään ollut analysoijien käytössä mitenkään helpolla tavalla:

We therefore approached GSK for access to case report forms (appendix H of the CSR), which are not publically available. GSK made available all 275 case report forms for patients entered into Study 329. These forms, however, which totalled about 77 000 pages, were available only through a remote desktop facility (SAS Solutions OnDemand Secure Portal),11 which made it difficult and extremely time consuming to inspect the records properly.21 Effectively only one person could undertake the task, with backup for ambiguous cases. Accordingly we could not examine all case report forms.

Eikä tietoja näköjään säilytetty parhaalla mahdollisella tavalla:

At least 1000 pages were missing from the case report forms we reviewed, with no discernible pattern to missing information—for example, one form came with a page inserted stating that pages 114 to 223 were missing, without indicating reasons.

Parissa tapauksessa alkuperäiset tutkijat menivät myös rikkomaan sokkoutusta. Hups.

Kyseisen tutkimuksen uudelleenanalysointi ei ole ollenkaan mairitteleva GSK:n kannalta. Laskelmien ja tietojen vertailun jälkeen tulos oli selkeä. Hoitoteho ei ollut parempaa kuin lumelääke. Haittavaikutuksien suhteen tilanne oli vakavampi. Alttius itsemurhille oli oikeasti aikaisempia arvioita suurempi. Tarkemmat luvut ja uudellenanalyysin päättelyt ovat luettavissa BMJ:n sivulla.

Ongelmia löytyy lisää myös haamukirjoituksen muodossa. Tutkimuspaperin ensimmäisessä julkaisussa tutkimuksen suorittaneita tutkijoita oli 22 kappaletta. Yksikään tutkimukseen liitetyistä 22 tutkijasta ei kirjoittanut tutkimuspaperin ensimmäistä luonnosta. Sen kirjoitti GSK:n edustaja. Tämä itsessään olisi hyvä syy repiä paperi silpuks sekä läpsiä siihen liitettyjen 22 akateemikon poskia sillillä. Mutta pienenä lisänä tutkimusryhmän johtaja Martin Kellerillä on huonoa mainetta. Boston Globe -lehden tutkimus selvitti miehen jättäneet ilmoittamatta yhteyksiään lääketeollisuuden rahoitukseen.


Kyseistä Kellerin paperia on pyydetty poistettavaksi jo vuosikaudet. Yksikään näistä 22 akateemikosta ei ole joutunut kiipeliin huonosta tutkimuksesta ja numeroiden kanssa venkoilusta. He - tai heidän laitoksensa - eivät ole vaatineet paperin poistoa. Julkaisun tehnyt JAACAP ei myöskään ole omissa arvioissaan nähnyt tarpeelliseksi poistaa paperia. Eikä edes relevantti American Academy of Child and Adolescent Psychiatry yhdistys (jonka jäseniä monet 22 akateemikosta ovat) ole vastannut British Medical Journalin pyyntöihin kommentoida uusinta käännettä.

Kaikki tämä kohu pitäisi olla erittäin hyvää sytykettä poliitikoille. Nyt jos koskaan voisi vaatia suuria säästöjä terveydenhuoltoon, ja samalla pelastettaisiin ihmisten henkiä. Tämä on varma keino saada ääniä vaaleissa. Se olisi mahdollista vaatimalla korvattavien lääkkeiden listaan pääsyä vain AllTrials-käytännön kaltaisten palveluiden kautta. Jos lääkevalmistaja ei luovuta kaikkia tutkimustietoja itsenäisten tutkijoiden arvioitavaksi, ei lääke myöskään pääse virallisen terveydenhuollon piiriin. Vain tällä tavalla avoin tutkimustiedon jakaminen mahdollistaa luotettavan tiedon saamisen uusista lääkkeistä.

Vuonna 2012 GlaxoSmithKline sai 2,7 miljardin euron suuruisen sakon paroksetiiniin liityneestä markkinoinnista. Paska firma on paska. Paha. Tarkoitin paha.