Sanan- ja mielipiteen vapaus sukupuolineutraalin avioliittolain aikana

Tahdon2013 kansalaisaloitteen finaali saavutetaan vuonna 2017, kun eduskunnan hyväksymä avioliittolaki vihdoinkin astuu voimaan. Se on monella kauhun, vainon ja kurimuksen veroinen vuosi. Jotkut kun tulevat kokemaan tuon aikakauden aikana vainoa, joka kohdistuu heidän mielipiteisiinsä. Aito avioliitto väki on koonnut varoittavia esimerkkejä.

 Sukupuolineutraali avioliittolaki tulee toteutuessaan väistämättä kaventamaan sanan- ja mielipiteen ilmaisun vapautta sekä uskonnonvapautta. Näin on käynyt siellä missä vastaavanlainen laki on saatettu voimaan.  Viitteitä tästä on jo nähtävissä myös meillä Suomessa. Sukupuolineutraalin avioliittolain puolustajat luonnollisesti vähättelevät näitä vaikutuksia, koska eivät halua myöntää, että heidän ajamansa lakihanke – jonka mainoslauseiden mukaan piti edistää syrjimättömyyttä ja lisätä vapauksia – tosiasiallisesti johtaakin perinteisen avioliittonäkemyksen kannattajien syrjintään ja heidän perusvapauksiensa rajoittamiseen. Eräät avioliittorevisionistit ovat jo tiedostaneet tämän kehityksen ja pitävät sitä itse asiassa oikeutettuna ja tervetulleena. Todellisuus mainoslauseitten takaa alkaa viimein tulla esiin.

Todellakin. Maailmalla on tapahtunut kaikenlaista, kun avioliittolakeja on tällä vuosituhannella päivitetty tämän vuosituhannen ajatuksia vastaavaksi. Sen seurauksena lainvoimaista avioliittoa periaatetasolla vastustavat ihmiset ovat joutuneet vaikeuksiin. Perinteisiin käsityksiin takertuvat ihmiset voivat kieltäytyä tekemästä työtään tai ilmaiset mielipiteitä, joissa samaa sukupuolta olevat avioparit ovat syntisiä aviopareja.

Suomessa meillä on tuore esimerkki tämänkaltaisesta. Kuluvana vuonna 2015 eräältä yhdistyksemme aktiivijäseneltä evättiin mahdollisuus osallistua Maailman sarjakuvat ry:n järjestämälle sarjakuvakurssille. Jäsenemme oli merkinnyt kurssihakemukseen taustajärjestökseen Aito avioliitto ry:n. Tästä johtuen kurssin järjestäjät ilmoittivat, ettei häntä oteta mukaan, vaikka olivat aluksi toivottaneet hänet tervetulleeksi kurssille. Tapauksesta on jätetty yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunnalle (aik. syrjintälautakunta) valitus syrjinnän kieltämiseksi henkilön mielipiteen vuoksi. Asian käsittely on vielä kesken.

Vaikuttaisi olevan selkeä esimerkki järjestäjien virheestä. Yksityiskohtia tapauksen käänteistä ei esitetä, joten joudumme vain spekuloimaan mitä on oikeasti tapahtunut. Maailmalla on kuitenkin esimerkkejä siitä, että tuollaisia päätöksiä tehneet ry:t ovat joutuneet oikeudessa pulaan. Aito avioliitto mainitsee esimerkkien listallaan myöhemmin myös tällaisen tapauksen, jossa syrjitty sai oikeuden päätöksellä tukea mielipiteelleen.

Lontoolainen lastentarhanhoitaja Sarah Mbuyi sai potkut työstään, kun hän oli vastannut kollegansa kysymykseen, uskoiko hän samaa sukupuolta olevien avioliittoon.

Mbuyi haastoi työnantajansa oikeuteen, ja mielestäni aivan oikein, voitti oikeudessa ja sai korvauksia.
Näin lastentarhanhoitajan mielipiteen- ja uskonnonvapaus turvattiin oikeuden päätöksellä. Uskonnonvapaus takaa oikeuden kutsua toisia ihmisiä syntisiksi. Ja se on eräs parhaimmista tavoista edistää kansakuntien sekularisaatiota, mutta ei siitä sen enempää. Olen itse saanut lukea ja kuulla siitä miten elämäntapani ja -katsomukseni sotivat Jumalan tahtoa vastaan ja olen muutenkin syntinen (ihanan ihanan syntinen) ihminen. Eikä kukaan näistä sormellaan suuntaani heristelijöistä ole joutunut oikeuteen. Vaikka ovat kirjoittaneet ateismia tuomitsevia kirjoja. So fucking what.

Muut esimerkit ovat myös mielenkiintoisia.

kolmekymmentä vuotta virassa toiminut ranskalainen pormestari Jean-Michel Colo haastettiin oikeuteen, koska hän kieltäytyi vihkimästä samaa sukupuolta olevaa paria.

Ranskan korkein oikeus selvitti tapausta ja tuli selkeään johtopäätökseen. Virkavallan edustajana Colo ei saisi työssään syrjiä asukkaita heidän seksuaalisen suuntautumisensa perusteella. Tällaisessa tapauksessa tilanne on yksinkertainen. Colon sijainen astui hoitamaan niitä hommia joita pormesteri itse ei suostunut tekemään. Pormestari edustaa tasavaltaa, joten yksittäisen pormestarin vakaumus ei painanut oikeuden mielestä vaakakupissa yhtä paljon kuin kansalaisten tasa-arvoinen kohtelu.

Tästä päästää tuoreimpaan tapaukseen Yhdysvalloissa.

Yhdysvaltoja kuohuttaa parhaillaan tapaus Kentuckyn osavaltiossa, jossa siviilivihkimisistä vastaava viranomainen, Kim Davis, passitettiin vankilaan vain siksi, että hän kristillisen avioliittokäsityksensä vuoksi kieltäytyi omantunnon syistä laittamasta nimeään samaa sukupuolta olevien parien vihkitodistuksiin. Davis joutui eristysselliin, josta hän vapautui vasta kuuden päivän piinan jälkeen. 

Melkein oikein. Tuosta jäi pois sellainen pieni yksityiskohta, että viraston päällikkönä Davis kielsi muita viranomaisia Rowanin piirikunnan virastossa suorittamaan siviilivihkimisiä samaa sukupuolta oleville pareille. Davis ei siis tehnyt itsestään marttyyria henkilökohtaisen vakaumuksensa tähden, vaan alisti muut työntekijät oman käsityksensä alaiseksi. Jos hän olisi oikeudessa todennut, että muut virkailijat saavat suorittaa näitä siviilivihkimisiä, niin hän ei olisi joutunut selliin. Juuri sellaista käännetä odotettiin tapahtuvan, mutta Davis päätti pakottaa alaisensa noudattamaan hänen henkilökohtaista vakaumustaan. Vaikka henkilökunnan joukosta ilmoitettiin, että he olivat valmiita suorittamaan siviilivihkimisiä.

Although Davis was expected to be brought back into the court, where the contempt charge could have been dropped if Davis agreed not to use her authority to prevent the deputies under her control from issuing marriage licenses, she did not return to the courtroom. Five of the six deputies under Davis told Bunning they would comply with the judge’s order – the lone holdout being Davis’s son, Nathaniel – likely allowing same-sex couples to receive marriage licenses as early as Friday.

Davis halusi tekemällä tehdä itsestään marttyyrin. Kun hänen alaisensa kirjoittivat ihan kirjallisena aikomuksensa suorittaa siviilivihkimisiä, eikä Davis saisi estää heidän työtään, pääsi Davis myös vapaaksi. Asiaa tullaan jatkossa vielä puimaan monessa piirikunnassa, kun jotkut virjailijat eivät halua suorittaa työtehtäviään.

Suomen kohdalla voimme toistaiseksi vain arvailla miten maistraateissa työskentelevät ihmiset suunnittelevat kiertävänsä uutta avioliittolakia. Pääsevätkö istumaan muualle sillävälin kun toinen virkailija suorittaa velvollisuutensa? Tämä taitaakin olla ainoa selkeä ongelmakohta. Kirkko saa tehdä ihan minkälaisen päätöksen se haluaa vihkimiskäytännöistään. Tavallinen kansalainen saa kirjoittaa ja puhua ei-heteroista entiseen tapaan. Hän vain vaikuttaa entistä oudommalta tapaukselta. Tutut kakkugatet voivat toistua jossain muodossa, jos esim. kotimainen häämekkoja vuokraava firma ei halua palvella samaa sukupuolta olevaa paria. Yksi asia on ainakin varma. Ketään ei pakoteta vastoin tahtoaan homonaimisiin.

Miten sitten Suomessa tullaan aikuisten oikeasti rajoittamaan Aito avioliittolaisten oikeuksia? Aika näyttää. Kommentteihin saa ilmestyä profetoimaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan.